Pakkasen puremat

Kova on kuori pinnalla,

puulla pehmoinen sydän.

Juuret kulkevat rinnalla

maan hyisen kamaran.

Oksat paljaana pakkases

vain valkeaa lunta kantaa.

Vuosien taakka vielä ees,

kasvurauha siis hälle antaa.

Istuu latvaan metso mahtava,

tilan taivaalta itselleen ottaa.

Isku siiven on linnul kantava,

metsän kuningas liihottaa.

Puun juurella jänis suojan saa,

paukkupakkanen puraisee.

Kylmä jokaista raajaa kangistaa,

henkäys hallan kirpaisee.

On talvi, talvi nyt olla saa,

uinuu rauhassa luonto untaan.

Tuuli laulaa pohjoisen laulua,

kuura tarttuu myös naavapartaan.