Miten käy metsästysharrastuksen, kun maailma kutsuu?
Syksyn saapuessa monella on edessään muutto uudelle paikkakunnalle esimerkiksi opiskeluiden perässä. Muutto herättää paljon ajatuksia jo itsessään, mutta lähtö voi olla erityisen hankala, jos kotipaikkakunnalle jää rakas harrastus.
Viime syksynä muutin toiselle paikkakunnalle ja tulin pohtineeksi omaa metsästysharrastustani ja sen jatkuvuutta. Olen aina asunut pienellä paikkakunnalla ja tottunut kutsumaan metsästystä elämäntavakseni. Yhtäkkiä asuin huomattavasti isommassa kaupungissa, jossa metsästys ei ole niin merkittävä osa kulttuuria ja josta on useiden satojen kilometrien matka omille jahtimaille. Oli totuteltava ajatukseen, että ihan joka viikonloppu en pääsekään jahtiin.
Muutos oli iso. Aikaisemmin saatoin ajaa lukiopaikkakunnaltani kotiin tunnissa. Uudessa koulussani on opintoja välillä myös viikonloppuisin, ja opiskeluun kuluu muutenkin paljon aikaa. Lisäksi aikaa vie matkustaminen, joka on pidemmän päälle myös raskasta.
Ajan lisäksi toinen suuri tekijä opiskelijalle on usein raha, jota kuluu etenkin matkustamiseen. Olen sikäli onnekas, että vanhempani ovat tukeneet minua matkoissa, mutta metsästysreissut vaativat kuitenkin enemmän vaivaa ja suunnittelua kuin aiemmin.
Pohdin ennakkoon, miten oma metsästysporukkani suhtautuisi muuttoon. Otetaanko minua enää tosissaan, jos käyn jahdissa vain silloin tällöin? Pelkäsin turhaan, sillä muuttoon suhtauduttiin kannustavasti. Muutamat intoutuivat jopa kertomaan omista opiskeluajoistaan eri puolilla Suomea. Se muistutti, että vähäisemmät metsästysmäärät eivät tee kenestäkään vähemmän uskottavaa tai huonompaa metsästäjää.
Kohti uusia jahtiseikkailuja
Metsästys on usein hyvin paikkakuntasidonnainen harrastus, mutta aktiivisuudella jahtimahdollisuuksia voi löytää uudelta paikkakunnaltakin. Esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitto järjestää nuorille erilaisia porukkajahteja, joiden kautta voi paitsi päästä tositoimiin, myös tutustua uusiin metsästystapoihin ja muihin nuoriin metsästäjiin. Metsähallitukselta voi hakea päivälupia valtion maille, ja paikallisiin seuroihin voi ottaa yhteyttä ja kysyä mahdollisuuksista osallistua toimintaan.
Vaikka fyysisesti ei pääsisikään metsälle, “jahti-ikävää” voi helpottaa esimerkiksi jahtitapahtumien seuraaminen, yhteydenpito jahtikavereihin ja valokuvien ja videoiden katsominen. Esimerkiksi YouTubessa on paljon metsästysaiheisia videoita, joiden avulla pääsee tunnelmaan, ja moni kuvaa muistoja myös omilta reissuiltaan. Kaukana oleminen ja muihin asioihin keskittyminen voi hetkittäin tympäistä jahtikavereiden touhuja seuratessa, mutta toisaalta toteutuneita jahtireissuja oppii arvostamaan uudella tavalla.
Jahtimaat ja -kaverit eivät katoa minnekään
Muistan pohtineeni syksyllä ohimennen, entäpä jos intoni hiipuu muuton myötä ja “kasvan ulos” harrastuksesta. Siihen on kohdallani kuitenkin käytetty melko paljon aikaa ja rahaa. Pelkäsin unohtavani, miten voimakas palo minulla on metsästykseen. Jälkikäteen ymmärsin huolehtineeni turhaan. Jos intoni olisi ollut hiipuakseen, se olisi tapahtunut todennäköisesti myös jäädessäni kotipaikkakunnalleni.
Toisaalta tauon pitäminen tai lopettaminen ovat täysin sallittuja ratkaisuja, onhan opiskelija-arki hektistä ja voimia vievää. On ymmärrettävää, että muutoksen myötä uudet asiat ottavat enemmän tilaa elämästä. Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, etteivät jahtimaat katoa minnekään ja aina voi aloittaa uudelleen. Sama pätee muihinkin harrastuksiin.
Uusi paikkakunta ja vähenneet jahtireissut voivat olla suuri muutos. Se ei silti tarkoita, etteikö harrastus voisi jatkua. Kannustankin jokaista nuorta metsästäjää menemään kohti haaveitaan ja tavoitteitaan ja muistamaan, että loppujen lopuksi opiskelut ovat vain lyhyt aika elämästä. Jahtimaat ja -kaverit odottavat kyllä!