Koiran ehdoilla – pennusta senioriin
Metsästyskoira on onnellisimmillaan metsällä. Ikä ei vie metsästyksen tuottamaa onnea tai riistaviettiä, vaikka vanhuus voi näkyä suorituskyvyssä.
Perheessämme asuu neljä koiraa, weimarinseisoja ja saksanseisojia. Vanhimmat koirat ovat 11- ja 15-vuotiaita ja nuorimmat 1- ja 3-vuotiaita. Kaikki pääsevät omalla tavallaan mukaan metsälle. Niille täytyy antaa sopivia tehtäviä iän ja terveyden mukaan, ja kuormittavuuden sopiva annostelu on tärkeää.
Huomio koiran ikään ja terveyteen
Vuoden ikäinen saksanseisoja Alpi vasta opettelee metsästystilanteissa toimimista. Sen kanssa kuljetaan paljon erilaisissa maastoissa, jotta se oppisi muun muassa käyttämään tuulta hyväkseen linnun löytämiseksi.
Saksanseisojamme Vikke on 3-vuotias eli parhaassa metsästysiässä. Sillä on huippukunto, sekä tarpeeksi kokemusta ja kypsyyttä. Lisäksi se vielä kehittyy ja oppii kaiken aikaa.
Vanhimmat, weimarinseisoja Hilla ja saksanseisoja Günther, toimivat yleensä linnun noutajina passimetsästyksessä. Varsinkin vesilinnustus onnistuu edelleen mainiosti, ja niistä on iso apu myös esimerkiksi haavakon paikantamisessa.
Vaikka nuorilla koiria intoa löytyy runsaasti, ne tarvitsevat vanhempia enemmän lepoa. Jos koira on harjoituksissa väsynyt, sille saattaa tulla huonoja kokemuksia. Niillä voi olla pysyviä vaikutuksia.
Oppimisen kannalta olisi parasta, jos koira saa oman aikansa metsässä ilman muita koiria. Tällöin keskittyminen kohdistuu ainoastaan suoritukseen ja yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Joskus nuoremmat voivat toki oppia vanhemman koiran hyvästä esimerkistä. Tällöin pitää kuitenkin olla varma, että kokenut koira toimii tilanteessa toivotulla tavalla. Vanhempi voi käyttäytyä yllätyksellisesti, jos se kokee tilanteen ikään kuin kilpailuna.
Myös huonot tavat voivat siirtyä koiralta toiselle: itse olemme jääneet jumiin haukkumiskierteeseen. Vanhimmat koirat haukkuvat pihaan saapuville, ja nuorimmat ottavat mallia.
Arki neljän koiran kanssa
Aiemmin meillä oli kaksi koiraa, jotka olivat yhtä aikaa parhaassa metsästysiässä. Vuosien kuluessa ikä alkoi näkyä, jolloin päätimme ottaa juniorin senioreiden sekaan. Jotta perheessä olisi kaksi metsästyskykyistä koiraa, muutaman vuoden päästä tuli toinenkin pentu. Koirantäyteisen arjen ja karvantäyteisen lattian keskellä olemme sitä mieltä, että neljä koiraa on vähän liikaa.
Onneksi ikäero on suuri, ja vanhimmat koirat ovat jo rauhallisia. Lisäksi jo vuosia on vallinnut ajatus, että 15-vuotias Günter saattaa poistua keskuudestamme minä hetkenä hyvänsä. Se ajatus ei tosin ole vanhentunut kovin hyvin – toisin kuin itse koira, joka edelleen jolkottaa innoissaan mukana. Ei se tarvitsisi muuta kuin tilkan öljyä rattaisiin ja silmälasit. Ja kuulolaitteen. Ja suunnistusvaiston… Mutta nenä toimii edelleen moitteitta. Uskon sen haistavan jopa aikeeni tarttua omenaan, sillä silloin se on aina salamana keittiössä.
