Siperianvapiti on kulkenut Suomeen idästä
Suomessa on tunnistettu sekä siperianvapiteja että saksanhirviä. Lähisukuiset hirvieläimet voivat ensi silmäyksellä näyttää samanlaisilta, mutta ne ovat eri lajeja. Havaintoja on eri puolilta Suomea.
Siperianvapiti (Cervus canadensis sibiricus) kuuluu samaan sukuun kuin saksanhirvi (Cervus elaphus). Saksanhirvi ja vapiti laskettiin aikaisemmin yhdeksi lajiksi ja nähtiin sen alalajeina. Siperianvapitin tieteellisenä nimenä käytettiin silloin muotoa Cervus elaphus sibiricus. Geneettinen tutkimus on tarkentanut luokittelua, ja nykytiedon mukaan vapiti ja saksanhirvi ovat eri lajeja. Siperianvapiti on läheistä sukua Pohjois-Amerikan vapitille.
Siperianvapitia kutsutaan venäjäksi nimellä maral. Nimitys esiintyy myös muodossa Altai maral. Vuonna 2022 lajinmääritykseen saatiin vahvistusta Venäjän Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijoilta: Venäjän Karjalassa lähellä Suomen rajaa luonnossa liikkui siperianvapiteja.
Vapiteja Suomessa ja Venäjän Karjalassa
Riistakamerakuvia ja videoita siperianvapiteista on saatu Suomessa karkeasti kymmenen vuotta. Niitä on havaittu Etelä-Savossa, Kaakkois-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa.
Venäjän Karjalassa vapiteja on havaittu muun muassa Kirkkolahden, Yulyalammen, Yatyaskelammen ja Ruskojärven seuduilla sekä Savinovossa. Alueella luonnossa elävät vapitit ovat peräisin tarhoista karanneista eläimistä. Venäläistutkijoiden tietojen mukaan niitä on tavattu laajalla alueella ja ainakin noin 120 kilometrin päässä tarhoista.
Saksanhirviä lännessä, etelässä ja idässä
Saksanhirvistä on saatu riistakamerakuvia ja videoita vuodesta 2019. Havaintoja on Satakunnasta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta, Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta.
Venäjän puolella saksanhirvihavaintoja on Kirkkolahden, Alalammen ja Sortavalan seuduilta. Samalla alueella voi siten liikkua sekä saksanhirviä että siperianvapiteja. Mustavalkoinen riistakamerakuva ei aina mahdollista varmaa määritystä, minkä vuoksi havaintoaineistossa on myös epävarmoja eläimiä.
Vasahavaintoja ei tunneta Suomesta
Suomessa on havaittu eri-ikäisiä siperianvapitiuroksia ja -naaraita. Siperianvapitin vasoista ei kuitenkaan ole Suomessa tietoa. Vasan syntyminen on mahdollista, koska maassa on havaittu kumpaakin sukupuolta.
Koko, väritys ja sarvet auttavat tunnistuksessa
Lajitunnistus perustuu usean tuntomerkin kokonaisuuteen. Aikuinen siperianvapiti on yleensä eurooppalaista saksanhirveä suurempi. Uroksen elopaino voi siperianvapitilla olla noin 250–400 kiloa ja saksanhirvellä noin 150–225 kiloa. Vapitiuroksen pää, kaula ja jalat voivat olla selvästi tummemmat kuin lavat ja kyljet, kun taas saksanhirviuroksen väritys on usein tasaisempi. Vapitin vaalea peräpeili on tavallisesti suurempi ja erottuvampi.
Myös naaraissa on eroja. Vapitinaaraalla voi olla kaulaharja, mutta saksanhirvinaaraalla sitä ei ole. Kesäturkissa vapitinaaras voi näyttää saksanhirvinaarasta tummemmalta, vaikka talviturkin sävyt voivat olla lähellä toisiaan. Koko on tärkeä vihje, mutta ilman suoraa vertailukohtaa sitä voi olla vaikea arvioida luonnossa.
Aikuisen uroksen sarvien yläosa auttaa myös lajinmäärittelyssä. Täysikasvuiselle saksanhirvelle muodostuu kolmiulotteinen kruunu. Vapitilla sarvien yläosa haarautuu pikemmin samassa tasossa eikä muodosta vastaavaa kruunua. Vapitin sarvet ovat usein vaaleammat ja sileämmät. Nuorten urosten sarvet voivat silti olla hyvin samankaltaiset. Siksi kokoa, väritystä, peräpeiliä, kaulaharjaa ja sarvien rakennetta kannattaa tarkastella yhdessä.