Susikannan hallintaa kiintiömetsästyksellä
Suden kiintiömetsästys juontuu suden suojeluaseman muutokseen Euroopan luontodirektiivissä kesällä 2025. Susi ei ole enää direktiivin tiukasti suojelema laji, ja Suomen lainsäädäntöä on päivitetty vastaamaan tilannetta.
Suden metsästys on lähtökohtaisesti mahdollista muiden luontodirektiivin liitteeseen V kuuluvien riistalajien tavoin. Metsästys on kuitenkin järjestettävä siten, ettei se vaaranna suden suotuisan suojelutason säilyttämistä.
Sutta metsästettiin kiintiöiden puitteissa viime talvena, jolloin kauden saalis oli 81 sutta.
Tavoitteena aikaa kestävä toimintatapa
Kiintiömallin tavoitteena on ollut saada aikaan uudenlainen ja pitkäaikainen ratkaisu susikannan hoitoon. Kannanhoidollinen poikkeuspyynti tuli tiensä päähän, eikä vahinko- tai turvallisuusperusteisilla luvilla kyetä varsinaiseen susikannan hallintaan.
Susikanta on kasvanut viime vuosina, ja samalla ovat lisääntyneet myös susien aiheuttamat ongelmat. Tarvittiin toimintatapa, jonka avulla susikantaa ja siitä aiheutuvia haittoja voidaan hallita suunnitelmallisesti. Määrältään säädellyllä ja alueellisesti kohdennetulla kiintiömetsästyksellä varmistetaan, että susikanta pysyy suotuisalla suojelutasolla ja elinvoimaisena.
Metsästyksen mitoitus perustuu kanta-arvioon ja viitearvoon
Suomen riistakeskus valmisteli elo-syyskuun aikana esityksen suden metsästyksestä talvella 2026–2027 maa- ja metsätalousministeriölle. Esityksen mukaan voitaisiin metsästää yhteensä 109 sutta.
Esityksen perustana on kaksi keskeistä asiaa: Luonnonvarakeskuksen tuottama kanta-arvio ja maa- ja metsätalousministeriön määrittämä viitearvo.
Viimeisimmässä kanta-arviossa maaliskuussa 2026 Suomessa arvioidaan olleen 430 sutta ja ennusteen mukaan marraskuussa 2026 susia olisi noin 490–693 (90 prosentin todennäköisyys). Viitearvoksi on määritelty 273 sutta. Kiintiön koko on suunniteltu siten, ettei metsästys, muu kuolleisuus huomioiden, vaaranna Suomen susikantaa.
Kiintiön suuntaamisen perusteet
Käytettävissä olevan laumatietojen perusteella metsästystä esitetiin 18 alueelle. Painopiste oli lounaisessa Suomessa, jossa susikanta on vahva.
Kiintiön suuntaamisen perusteet olivat susien aiheuttamat vahingot ja turvallisuushuolet, susikannan geneettinen monimuotoisuus ja metsäpeuran keskeiset vasomisalueet. Reviirikohtaiset kiintiöt on pyritty mitoittamaan siten, että alueelta voidaan poistaa koko lauma.
Riistakeskus tiedotti esityksestä, kun se oli toimitettu ministeriölle. Esitys herätti odotetusti keskustelua ja jakoi mielipiteitä. Alueet, joille pyyntiä ei ollut esitetty, ilmaisivat tyytymättömyytensä. Metsästettävien susien kokonaismäärää pidettiin liian pienenä tai vääriin laumoihin suunnatuksi. Toisaalta suden metsästystä pidettiin ylipäätään perusteettomana suotuisan suojelutason näkökulmasta.
Ministeriö päättää
Kiintiön lopullisen muodon päättää maa- ja metsätalousministeriö. Ministeriö valmisteli riistakeskuksen esityksen pohjalta asetusluonnoksen, joka tuli lokakuussa lausuntokierrokselle.
Lausuntojen ja syksyn aikana kertyvän tiedon perusteella valmistuu aikanaan lopullinen kiintiöasetus, jossa määritellään alueelliset metsästyskiintiöt suden metsästykselle kaudelle 2026–2027.
Asetuksen on suunniteltu astuvan voimaan marraskuun loppupuolella.