Peuran lahja – saaliista syntyi taidetta
Kun peura kaatui, metsästyshetki jäi mieleen. Myöhemmin syntyi ajatus, että peuran tarina voisi jatkua vielä aivan toisenlaisena. Luista tuli helmiä, sarvista osa taideteosta ja peurasta työn lähtökohta.
Metsästykseen liittyy vahvasti luonnon ja saaliin kunnioittaminen. Kun eläin on saatu saaliiksi, tuntuu tärkeältä hyödyntää se kokonaisvaltaisesti. Ajatus pyöri mielessäni, kun aloin suunnittelemaan taidekäsityöprojektiani.
En halunnut tehdä esinettä, joka vain muistuttaisi peurasta. Halusin käyttää peuraa materiaalina. Näin sai alkunsa Peuran lahja.
Luista posliinihelmiä
Halusin yhdistää keramiikkaa, tekstiiliä ja luonnonmateriaaleja. Erityisesti minua kiinnosti, voisinko tehdä luista jotakin sellaista, mikä ei ensimmäisenä tulisi mieleen.
Näin päädyin valmistamaan luista luuposliinia. Peuran luut muuttuivat luutuhkaksi, josta valmistin pieniä helmiä. Helmet poltin korkeassa lämpötilassa ja kokosin niistä helminauhoja.
Työ vaati paljon kokeilua ja tarkkuutta. En halunnut, että helmet olisivat täydellisen samanlaisia, halusin säilyttää niissä käsintehdyn tuntuman.
Materiaalissa näkyi eläimen historia
Kokeilujen aikana huomasin, kuinka erilaiselta eri peuroista saatu materiaali voi näyttää. Vasan luusta valmistettu posliini oli paljon vaaleampaa kuin pukin luusta tehty. Pukin luussa oli enemmän rautapisteitä, jotka näkyivät myös lopputuloksessa. Se oli kiinnostava havainto. Materiaali ei ollut muuttumaton raaka-aine, vaan siinä säilyi jotain sen alkuperästä. Se teki helmistä minulle entistä merkityksellisempiä.


Sarvista plafondiksi
Valmistin posliinia myös peuran sarvista. Siitä toteutin plafondin, johon kaiversin sydämen muotoisia sarvia. Niissä yhdistyvät ajatukset elämän kiertokulusta, luontosuhteesta ja siitä, että koko teos sai alkunsa juuri tästä eläimestä. Sarvet eivät siis ole teoksessa vain materiaalina, vaan niillä on oma symbolinen merkityksensä.
Osaksi juhlapukua
Keramiikan rinnalle halusin tuoda tekstiilin. Suunnittelin ja ompelin kokonaisuuteen kuuluvan punaisen juhlapuvun. Sommittelin helminauhat korostamaan mekon linjoja ja rytmiä, jotta ne eivät olisi irrallinen koriste. Näin metsästä lähtenyt materiaali päätyi lopulta osaksi juhlapukua.