Metsästystä ensikertalaisen silmin

Metsästys ei ole yleisin vastaus, kun koulussa kysellään harrastuksista. Olen tästä syystä päässyt monesti kertomaan, miksi metsästän ja mitä se vaatii onnistuakseen. Olen aina halunnut kertoa metsästämisestä siitä tietämättömille. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut harrastuksesta kertominen siten, että kysyjä voisi täysin ymmärtää mitä tarkoitan.

Uusia näkökulmia

Pyysin ystävääni Anni Sinelampea ensimmäistä kertaa mukaan metsälle, jotta voisin näyttää konkreettisen esimerkin metsästämisestä. Anni sanoi suhtautuvansa metsästämiseen myönteisesti, mutta ei näillä näkymin sitä itse harrastaisi.

– Opiskelukaverini kertoi jahtitarinoita, joissa vain seisottiin passissa ja odoteltiin koko päivä, kertoi Anni.

Usein metsästäminen on sitä, mutta se ei ole koko totuus. Hetken seisoskelun jälkeen siirryimme toiseen passipaikkaan kuuntelemaan alkavaa jänisajoa. Kävellessämme ja koiratutkaa seuratessamme huomasimme, että onhan tässä paljon muutakin kuin seisoskelua.

Anni totesi passittamisen vaativan paljon kärsivällisyyttä, jota hänellä itsellään ei luultavasti olisi tarpeeksi. Ymmärsin samalla metsästysharrastuksen osakseen muokanneen itsestäni hyvin kärsivällisen ihmisen.

Yllättävä saalis

Koiran hukattua jäniksen pidimme ruokatauon. Ruokaillessamme mökkimme terassilla huomasin näkökentässäni jotakin poikkeavaa. Minkki hyppi saunarakennuksen portailla. Isäni säntäsi hakemaan haulikkoa mökistä ja minä kaivoin taskustani panoksia. Ruokataukoa häirinnyt minkki jäi päivän ainoaksi saaliiksi. Kerroin Annille, että tällaista metsästäminen ei yleensä ole ja nauroimme tapahtuneelle. Olimme kokeneet mukavan päivän metsästämisen äärellä. Anni sanoi lähtevänsä mielellään mukaan seuraavallakin kerralla, jos mahdollisuus tulee.

Haluaisin haastaa kaikkia metsästäjiä ottamaan ensikertalaisia avoimesti mukaan jahteihin ja tällä tavoin kasvattamaan tietoisuutta siitä, mitä metsästäminen oikeasti on. Konkreettisten kokemusten jälkeen voi paremmin ymmärtää, mikä metsästämisessä on se juttu.