Koiran varhaiskasvatusta kotioloissa

Metsästyskoiran pennun alkutaival on päivittäistä oppimista. Sosiaalistuminen perheen muihin koiriin ja ihmisiin on jatkuvaa vuorovaikutusta ja välillä opitaan kantapään kautta. Vilin kasvattaja Kynäsjoen kennelin Jari Vettenniemi pitää tärkeänä, että pennulle on aikaa. Tämä tarkoittaa yhteispelin hiomista päivittäisissä askareissa, ei niinkään koulutushetkiä. Toisaalta kaikki uudet tai toistuvat tilanteet ovat pennulle eräänlaisia koulutushetkiä.

– Pyytökoiran pennun elämä on jatkuvaa oppimista. Kuka menee avattavasta ovesta ensimmäisenä, ja kenen luvalla saa ryhtyä syömään lattialla olevasta ruoka-astiasta, Vettenniemi luettelee käytännön esimerkkejä.

Vili saapuu uuteen kotiin

Koiranpennun elämä mullistuu täysin sen jättäessä sisarusparven, tutut ihmiset ja kasvattajan kodin. Ensimmäiset päivät rauhoitettiin tyystin muulta toiminnalta Vilin saavuttua uuteen kotiinsa ja pennun annettiin rauhassa tutustua ympäristöönsä.

Vuorokausirytmin ja sisäsiisteyden harjoittelu vaatikin koko lailla täysipäiväistä työskentelyä. Aamulla viedään ulos pihalle tarpeita tekemään, minkä jälkeen tarjoillaan ensimmäinen neljästä ateriasta. Turvotettua pentumuonaa ja lihaa. Ruoan jälkeen kiireen vilkkaa takaisin pihamaalle tarpeille ja leikkimään. Leikkihetken jälkeen nukkumaan, jonka jälkeen sama kierros uudestaan. Ja uudestaan.

Vili sai pian huomata, että kaikki uuden kodin esineet eivät ole kaluamista varten ja vanhempien koirien ruokarauhaa tulee kunnioittaa. Ennen kaikkea Vili sai tuntea turvallisuutta, rajoja sekä huolenpitoa, jolla lähdetään rakentamaan perustaa tulevalle yhteistyölle.

– Itse nukun uuden pennun kanssa lattialla ensimmäiset viikot. Oman kokemukseni mukaan se luo osaltaan vahvaa sidettä tulevan ohjaajan ja pennun välille, mainitsee Jari Vettenniemi.

Tottelevaisuuskoulutuksen ensiaskeleet

Tulevissa koitoksissa on tärkeää, että pentu luottaa ohjaajaansa ja kuuntelee ohjeita.

– Kanakoirametsästyksessä tavoitteena on, että koirakko toimii yhteen ja koira metsästää ohjaajalleen. Tottelevaisuus rakennetaan pienistä palasista, joissa luottamus on keskeisessä roolissa. Luottamus voitetaan, sitä ei oteta, tiivistää Vettenniemi.

Pakottaminen ei johda parhaaseen lopputulokseen, mutta pennun tulee tunnistaa sille asetetut rajat. Siinä on haastetta. Nykytiedon valossa koiraa ei niinkään käsketä, vaan palkitaan onnistumisista.

Vilin tapauksessa opastus on ainakin ensimmäisten viikkojen aikana ollut helppoa. Vili kuuntelee herkästi äänenpainoja ja ottaa ilolla vastaan palkitsemista niin kehujen kuin makupalojen muodossa. Luoksetuloa on vahvistettu ruokinnan yhteydessä ja alusta saakka Vili on reagoinut tuplavihellykseen heti, ryntäämällä omistajansa luokse. Muuta ei vielä ole opetettukaan kuin luoksetuloa ja paikka-komentoa. Molempia tullaan tarvitsemaan ja ne on saatava toimimaan myös siinä vaiheessa, kun Vilin vietit syttyvät riistalle.

Pienin askelin

Jo ensimmäisten viikkojen aikana Vili on päässyt muutamaan otteeseen maastoon marjastuksen ja sienestyksen varjolla. Pentu on kaivellut kuoppia ja popsinut mustikoita. Viliä on käytetty ampumaradalla ja otettu mukaan autoilemaan kauppareissuille. Helteisenä kesänä on oltava varovainen auton kuumenemisen kanssa, eikä koiraa voi jättää oikeastaan lainkaan yksin autoon. Lämpötila auton sisällä nousee nopeasti auringon paistaessa kuumasti.

Vilin alkutaival on sujunut mallikkaasti uudessa kodissa. Se vaikuttaa terävältä, mutta rauhalliselta pennulta. Se ei ole juurikaan reagoinut haulikon laukauksiin. Ikävänä tapahtumana pentuajalta muistuu mieleen yllättävä salamanisku aivan kotipihan lähelle. Valtava pamaus sai Vilin ryntäämään sisälle piiloon. Tämänkään tapahtuman jälkeen se ei reagoinut haulikon laukauksiin ampumaradalla ja ensimmäisessä kyyhkypassissa harjoittelijana mukana oltuaan. Kyyhkyjahdissa Vili kaivoi ison kuopan ja joi kuravettä suo-ojasta. Kotimatkalla se oksensi auton penkille.

Seuraavassa numerossa Vili kokeilee noutoa ja tutustuu kanoihin.

Kuinka sinä kotiutat koiranpennun uuteen kotiin? Kommentoi alle!