Nylkemiseen tarkoitetun veitsen terä eroaa usein paloitteluun tarkoitetusta. Alimpana lyhyt nylkypuukko, yllä nylkemiseen sopiva kääntöveitsi.
Metsästäjän varusteet

Metsästäjän nylkyveitset

Mikko Peltola on toiminut lihanleikkaajana 22 vuotta. Hän leikkaa päivisin nautaa ja vapaa-ajalla riistaa metsästysharrastuksensa parissa. Peltola avaa ammattilaisen ottein nylkyveitsen tärkeimpiä ominaisuuksia ja antaa muutaman nylkyvinkin.

Teksti ja kuvat Antti Saarenmaa

Julkaistu13.1.2023

Ammattilaiselle tärkeintä nylkyveitsessä on riittävän laadukas terä. Sen tulee säilyttää terävyytensä, mutta oltava myös teroitettavissa. Lisäksi veitsen kahvan on oltava hyvin muotoiltu ja pinnaltaan pitävä.

– Todella iso asia on myös mahdollisuus puhdistaa veitsi helposti. Kaikenlaiset pienet kolot keräävät helposti likaa ja tekevät pesusta vaikeaa. Yksinkertaisuus on valttia, Peltola kertoo.

Pitkä vai lyhyt terä?

Peltola suosii lyhyttä terää, joka on leveä kärjestä. Moni nylkyveitsi on varustettu pyöreähköllä ja leveällä terän kärkiosalla, joka vähentää nahan ja lihaskalvojen puhkomista.

– Hyvin muotoiltu tukeva kahva ja lyhyt terä tekevät veitsen tarkasta käyttämisestä helpompaa. Pitkä terä vain hankaloittaa tarkkaa työskentelyä, Peltola toteaa.

Miten teroitat nylkyveitsen?

Kun veistä ei päästä tylsymään liian pahasti, isommille teroitteluoperaatioille on harvoin tarvetta.

– Käytän aktiivisesti läpivedettävää ErgoSteel-teroitinta ja teroittelen sillä veistä jatkuvasti, parin minuutin välein, jolloin terä pysyy terävänä. Silloin tällöin vedän veitsen huopalaikkaan tai käytän tahkoa, mutta ahkerasti kierrettä poistamalla tämä tarve on pieni, Peltola kertoo.

Pitääkö nylkyveitsen olla todella terävä?

Lähtökohtaisesti veitsen pitää olla aina terävä. On hyvä huomioida, että esimerkiksi peuran vasalla nahka voi olla hyvinkin ohut.

– Tarvitsen nylkemisessä veistä melko vähän, pääosin nahan piirtämisessä, jalkojen katkaisemisessa ja rintaosan ja kaulan nylkemisessä. Joskus myös takapaistien päältä joutuu veitsellä hieman auttelemaan. Nahka irtoaa pääosin vetämällä ja veistä käytetään vain irtoamisen auttamiseen.

Erityisesti lämpimänä kauriin ja peuran kokoisilta riistaeläimiltä nahka lähtee monelta osin vetämällä. Veitsellä tarvittaessa autetaan.

Mitä rahalla saa?

Nylkykäyttöön tarjottavien veisten hintahaarukka on laaja, alkaen alle 15 eurosta. Peltolan nylkyveitsen esimerkkinä käyttämä EKA-kääntöveitsi edustaa hintahaarukan puoliväliä, mutta tarjoaa käyttäjälleen monipuolisesti ominaisuuksia saman veitsen toimiessa sekä avaamisessa että nahan piirtämisessä terän koveran kääntöpuolen ansiosta. Euromäärän kasvaessa terän ja kahvan materiaalit muuttuvat vaikuttaen esimerkiksi terän teroitusominaisuuksiin ja kovuuteen.

– Ammattikäytössä veitsiä kuluu tasaista tahtia, jolloin hankintakustannus nousee selkeästi merkittävämpään rooliin kuin keskimäärin metsästäjillä. Ammattilaisten käyttämät veitset eivät siis välttämättä edusta hintahaarukan yläpäätä, Peltola painottaa.

Yhteenveto

Keskeistä on, että veitsi on helppo pitää terässä, käsitellä ja puhdistaa. Veitsen ominaisuuksiin keskittymisen sijaan järkevintä on tarkastella omaa nylkemistapaansa ja panostaa sen kehittämiseen. Hyvä rutiini poistaa turhia liikkeitä ja ylimääräisiä työvaiheita.

Siististi nyljetystä ruhosta on hyvä jatkaa riiputuksen jälkeen.

Katso video:

Saaliin käsittely kaadon jälkeen siististi ja tehokkaasti!

Mikko Peltolan vinkit nylkijälle

  • Piirrä nahka aina lihasta ulospäin, ei karvapuolelta sisäänpäin. Karvat tylsyttävät veitsen nopeasti, ja katkennutta karvaa päätyy joka puolelle.
  • Pidä taljakäsi erillään veitsikädestä. Toinen käsi tarttuu nahasta ja toinen käyttää veistä. Kädellä, jolla kosketaan karvaan ja taljan ulkopintaan, ei kosketa lihaan. Näin vältetään makuhaittojen ja epäpuhtauksien leviämistä.
  • Nylje aina ylhäältä alaspäin. Näin nyljetty nahka roikkuu alaspäin irti jo nyljetystä lihasta.
  • Joskus kannattaa vaihtaa puhtaaseen veitseen. Esimerkiksi kiima-aikana kaadetun peurapukin takajalat haisevat vahvasti virtsalta, ja varovaisen tarkan kintereiden ja takakinkkujen nylkemisen jälkeen on hyvä leikata haisevat takajalkojen nahat pois ja vaihtaa puhtaaseen veitseen. Näin maku ja haju ei tartu lihaan.

Lisää samasta aiheesta