Susi – poliittinen riistaeläin

Ja niinhän siinä kävi, että luontojärjestöjen valitusten johdosta kannanhoidolliset luvat asetettiin hallinto-oikeuksien toimesta täytäntöönpanokieltoon.

Riistakeskus myönsi kannanhoidolliset luvat 18 suden poistamiseen ja se aiheutti melkoisen mediamylläkän. Riista­keskuksen lupapäätökset pohjautuivat ministeriön asetukseen, joka mahdollisti enimmillään 20 suden kaatamiseen. Olisi mielenkiintoista kuvitella tilanne, mikäli riistakeskus ei olisi harkintansa jälkeen myöntänyt yhtään lupaa? Riistakeskuksen tehtävähän on riistahallintolain mukaan toteuttaa sitä riistapolitiikkaa, minkä ministeriö päättää.

Kannanhoidollinen metsästys on ollut käytössä karhun ja ilveksen osalta jo vuosikausia ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Susikanta on levittäytynyt käytännössä koko maahan, erona karhuun ja ilvekseen on vain se, että kanta on toistaiseksi pienempi. Monilajista kannanhoitoa on vaikea hahmottaa ilman, että myös susikantaa voitaisiin säädellä. Moni metsästäjä ihmetteleekin, miksi Ruotsissa voidaan toteuttaa vastaavaa kannanhoidollista jahtia?

Silmiinpistävää toimittajien ja joidenkin poliitikoiden kannanotoissa oli kannanhoidollisten lupien sotkeminen, tietämättään tai tarkoituksellisesti, vahinkoperusteisiin lupiin. Olisi voinut odottaa edes hieman asiaan perehtymistä ennen kannanottoa. Myös aivan ministeritasolta esitettiin, että susiluvista pitäisi periaatteellisella tasolla päättää valtioneuvostossa ja esittipä muuan poliitikko, että susiluvat tulisi siirtää tulevien hyvinvointialueiden päätettäväksi. Heinäntekojärjellä voisi ajatella, että sekä valtioneuvostolla että hyvinvointialueilla olisi paljon muutakin askaretta.

Aikanaan näemme hallinto-oikeuksien lopulliset ratkaisut. Todennäköistä on, että niihin pyydetään valituslupaa vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että tänä talvena susia ei metsästetty kannanhoidollisilla luvilla ja että Suomen riistakeskus jäi hyvin hankalaan ”välikäteen”
luvan myöntäjänä.