Tutkin metsästyksen ja luonnonsuojelun yhteyttä pro gradu -tutkielmassani Kunnioitusta ja konkretiaa: Metsästäjien rooli luonnonsuojelussa. Aihe koettiin kummallisena tai itsestään selvänä riippuen kuulijasta. Tämä näkökulmien yhteentörmäys rohkaisi minua uskomaan, että aiheeseen on tarvetta pureutua.

Kunnioittava ja läheinen luontosuhde

Tutkielmaan osallistuneet metsästäjät kuvaavat luontosuhdettaan kunnioituksen ja vastavuoroisuuden kautta. Poikkeuksellisen syväksi koetaan suhde luonnon eläimiin, jotka usein jäävät muille luonnossa liikkujille vieraiksi.

Metsästyksen vastustus liittyy vahvasti sen tavoitteeseen tappaa eläin. Tutkielman metsästäjät määrittävät eettisyyttä metsästyksen haastavuuden kautta. Eläimellä on oltava mahdollisuus paeta tilanteesta, mikä erottaa riistaeläimen tuotantoeläimestä. Eläimen tappaminen herättää tutkielman metsästäjissä ristiriitaisia tunteita. Osan mielestä se tuntuu samaan aikaan väärältä ja välttämättömältä. Tästä muodostuu ristiriita, joka saa toisaalta arvostamaan liharuokaa.

Metsästäjien luonnonsuojelu

Metsästäjät määrittävät luonnonsuojelun toiminnaksi, jolla lisätään luonnon hyvinvointia ihmisen toimintaa rajoittamalla sekä virheitä korjaamalla.

Luonnonsuojelua pohditaan myös kriittisesti sen kannalta, miten ja millaista luontoa suojellaan.

Monet osallistujat kokevat, että metsästäjät usein suljetaan luonnonsuojelutyön ulkopuolelle. Heidän mukaansa suojelupäätöksissä on tärkeää ottaa huomioon ekologisen kestävyyden lisäksi myös sosiaalinen kestävyys eli yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Tutkielman osallistujat esittelevät luonnonsuojelullista identiteettiään nimeämällä metsästäjälle sopivia suojelutoimia, kuten vieraspetopyynti, jonka kautta metsästyksellä on välttämätön rooli osana luonnonsuojelua. Lopulta jokainen metsästäjä määrittää itse omalla toiminnallaan metsästyksen yhteyden luonnonsuojeluun. Itse eläinten tappaminen ei osallistujien mielestä ratkaise sitä, välittääkö luonnosta ja sen hyvinvoinnista. Kun sen tekee eettisesti ja eläinkantoja vaarantamatta, myös metsästäjä voi hyvin kutsua itseään luonnonsuojelijaksi.

Miksi metsästys herättää vastustusta?

Metsästäjien puheessa toistuvat kolme ilmiötä, joilla selitetään metsästyksen kohtaamaa vastustusta. Näkökulmaerojen taustalla nähdään arvomaailmojen erot ja luonnosta vieraantuminen. Arvomaailmojen ja moraalikäsityksen nähdään muodostuneen hyvin erilaisiksi maaseutu- ja kaupunkikulttuurissa. Metsästäjät kokevat, että ymmärtääkseen luontoa on elettävä osana sitä. Erityisesti koetaan, että luontoon kuuluva kuolema ja kärsimys ovat nykyään monelle vieraita.

Toisena tekijänä nähdään keskustelun siirtyminen sosiaaliseen mediaan, jossa algoritmit luovat vinoutuneen todellisuuden ja ääripäät saavat eniten huomiota. Kolmanneksi tekijäksi nimetään metsästykseen liittyvän tiedon ja sen myötä ymmärryksen puute. Toisaalta osan mielestä metsästäjätkään eivät ole onnistuneet viestinnässään. Metsästyksen on mukauduttava muuttuvaan yhteiskuntaan saavuttaakseen sen hyväksynnän, ja tässä osa metsästäjistä ja metsästyksen toimintatavoista ovat jääneet jälkeen.

Syvä kahtiajako

Tutkielmassa nousee esille kaksi ilmiötä, jotka vaikuttavat metsästyksen ja luonnonsuojelun välisen kiistan taustalla: tunne omien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta sekä erilaiset käsitykset oikeanlaisesta tiedosta.

Tässä näkyy maaseudun ja kaupungin välinen kahtiajako. Tunne omien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta näyttäytyi viranomaisten tuottaman tiedon kyseenalaistamisena ja vaikeutena samastua päätöksentekijöihin.

Keskustelua herätti myös se, millaista tietoa pidetään arvokkaimpana. Tieto jaetaan kahteen ryhmään: kokemustietoon ja tutkittuun tietoon. Kokemustieto muotoutuu elämän aikana havaittujen tapahtumien kautta ja voi näyttäytyä ristiriidassa akateemiseen, tutkittuun tietoon. Metsästäjien nähdään edustavan pääosin kokemustietoa, jonka moni kokee jäävän päätöksenteon ulkopuolelle.

Tutkielmaani osallistui monenlaisista taustoista tulevia metsästäjiä. Osa koki metsästäjät vahvasti osaksi luonnonsuojelua, toiset epäröivät asiaa. Yksi asia kuitenkin yhdisti osallistujia: aiheesta puhuminen nähtiin tärkeänä. Osallistujat kokivat, että metsästys on kaikesta negatiivisesta julkisuudestaan huolimatta Suomessa yhä arvostettua toimintaa.

Tutkielma tehtiin Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan yhteiskuntatutkimuksen pro gradu -työnä. Aineisto on kerätty haastatteluilla ja etnografisella havainnoinnilla vuosina 2023 ja 2024. 

Opinnäytetyö on luettavissa täältä.