Ilveksiä pantaan

Petoyhdyshenkilönä toimiva Antti Tuominen oli tietoinen meneillään olevan PEVAKA-hankkeen pannoituksista ja arveli ilveksen olevan sopiva yksilö.

– Ihan rauhallisena se siellä oli. Nopeasti katsoin vaan, että isokokoinen ilves on, ja poistuin paikalta tekemään jatkosuunnitelmia ja hakemaan peitettä loukun päälle. Samalla laitoin viestiä riistakeskuksen Mikolle, joka lupasi ottaa heti tutkijoihin yhteyttä ja selvittää, onko pannoitus mahdollista toteuttaa, Tuominen kertaa.

Riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan lisäksi tutkijat tarvitsevat pannoitukseen aina metsästysoikeuden haltijan ja maanomistajan luvan. Loukku sijaitsi Noormarkussa A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n maalla. Yhtiön riistanhoitopäällikkö Anni Asikaisen kuultua asiasta oli heti selvää, että lupa pannoitukseen annetaan.

– Olemme aina tehneet yhteistyötä riistaviranomaisten ja tutkimuksen kanssa. Luontoarvot ja eläimistö ovat meille tärkeitä. Yleensä vastaamme myöntävästi luonnonvaratutkimusta edistäviin pyyntöihin, ja useampia tutkimusprojekteja onkin maillamme edistetty. On tärkeää olla mukana ja isona maanomistajana haluamme myös olla esimerkkinä muille, Asikainen kertoo.

Ei ensimmäinen ilves

Tuomisen mukaan kyseinen loukku on vuosien mittaan pyytänyt hyvin pienpetoja eikä ilveskään ollut siinä ensimmäistä kertaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat pannoittivat myös helmikuussa 2013 loukkuun menneen Ilveksen.

– Se ilves lähti yllättäen melkein heti matkaan ja päätyi muistaakseni Forssan seudulle. Se oli iso rontti ja painoi vähän päälle 24 kiloa. Syöttinä oli silloinkin valkohäntäpeuran keuhkoja, Tuominen muistelee.

Tutkijoiden matkaan kului noin neljä tuntia

Ilves on voimakasjalkainen eläin, joka nostaa raskaitakin häkkejä paikoiltaan. Siksi loukku on hyvä peittää viipymättä ja laittaa painoa päälle. Peittelyn jälkeen ilves rauhoittui nopeasti. Tutkijoita hiljaisuudessa odotellessa kävi kuitenkin muutaman kerran mielessä, että onkohan se vielä siellä.

– Matkaan pyritään lähtemään aina viipymättä. Yötä vasten pannoitusta ei lähdetä tekemään kovin kauas pääkaupunkiseudusta, vaan myöhään illalla tai yöllä loukkuun menneet pannoitetaan seuraavana aamuna, Luken tutkija Annika Herrero selventää.

Rauhoite puhallusnuolella

Valmistelut pyritään tekemään mahdollisimman äänettömästi. Rauhallinen eläin rauhoittuu helpommin.

Ilvestä ei nukuteta, vaan kyse on rauhoituksesta. Siinä eläin vaipuu uneliaaseen ja liikkumattomaan tilaan, mutta ei ole syvästi tajuton.

Ilveksen merkintä ja oheistutkimus on nopeaa: Määritetään sukupuoli ja ikäluokka, otetaan mitat ja erilaisia näytteitä. Seurantailveksistä kerätään DNA-näyte syljestä, jonka avulla eläin voidaan myöhemmin yksilöidä tai selvittää sen sukulaisuutta muihin ilveksiin. Toimenpiteet tehdään rauhallisesti ja harkiten eläimen hyvinvointi edellä.

– Meillä on protokolla eläinten käsittelyyn ja näytteenottoon, jotka on suunniteltu yhdessä Luken vastuullisen eläinlääkärin kanssa. Eläinten käsittelijät ovat käyneet lakisääteiset ja Luken oman protokollan mukaiset kurssit ja opettelevat lajinmukaiset erityisasiat käytännön työssä kokeneemman valvonnassa, Herrero painottaa.

Käsittelyn päätteeksi ilves saa herätteen. Loukkuun menneet virkoavat turvallisesti loukussa, josta ne on helppo vapauttaa.

Panta kaulaan

Näkyvin muisto hetkestä on ilveksen kaulaan asennettava GPS-panta. Pantaosa on noin 30 millimetriä leveää kumimaista vyötä ja kokonaisuus painaa 330–350 grammaa. Ilves saa seurantapannan vain, jos se on kooltaan ja kunnoltaan pannoitukseen sopiva.

– Painoa tulee olla vähintään 10 kiloa ja eläimen on oltava muutenkin terveen oloinen, kertoo Herrero.

Panta putoaa automaattisesti vuoden päästä, elleivät tutkijat pudota sitä etätoiminnolla aiemmin, esimerkiksi ilveksen kasvun vuoksi. Panta kerää paikannustietoja 12 kertaa vuorokaudessa ja lähettää niistä koonnin kahdeksan paikannuksen välein.

Ilvekset ovat aika piilottelevia elintavoiltaan, joten paikannuksia saattaa silloin tällöin jäädä välistä, mikä on normaalia.

– Nyt meillä on kuitenkin ollut ongelmia ilmeisesti Argos-satelliittien kautta kulkevien paikannusten lähetysten tai GPS-häirinnän kanssa, kertoo Herrero.

Kirjoitushetkellä pannoitettuna on kuusi ilvestä. Viime vuonna ilveksille laitetut pannat ovat jo pudonneet. Merkityistä ilveksistä Noormarkun ilves oli seitsemäs.

Kaikki merkityt eläimet saavat numerosarjallisen korvamerkin. Käytännön tekemisen helpottamisen vuoksi ilvekset myös nimetään.

– Päätettiin, että nimet liittyisivät jollain tapaa paikkakuntaan tai ilveksen luonteeseen loukussa. Laitilassa Läntti sai rimmaavan nimensä vatsapuolen suurten länttien ansiosta ja Loviisassa Vilda-nimi tuli erämaisen (villin, ruotsiksi vild) pannoituspaikan mukaan, Herrero kertoo.

Noormarkun ilves sai nimekseen Noppa. Se oli hyväkuntoinen 21,5 kiloa painava nuorehko aikuinen uros. Jää nähtäväksi lähteekö se yhtä pitkälle reissulle kuin vuonna 2013 pannoitettu ilves. Herreron mukaan nuorten ilvesten ensimmäinen vaellus omalle pysyvälle elinpiirille voi kestää useamman kuukauden.

Seurantatietoa paikallisille

Tietoa ilveksen liikkeistä viestitään loukun omistajalle, metsästysseuralle, maanomistajalle ja riistanhoitoyhdistykselle. Tuominen ja Asikainen seuraavat Noppa-ilveksen liikkeitä mielenkiinnolla. Myös Noormarkun seudun riistanhoitoyhdistys on saanut tiedon pannoitetusta ilveksestä.

– Hienoa, että paikannustietoa saadaan myös paikallisesti. On tosi mielenkiintoista nähdä ilveksen liikkeitä, mitä se käyttää ravinnokseen ja miten laajalla alueella se liikkuu. Tarvittaessa avustamme Luonnonvarakeskusta, jos esimerkiksi paikkapisteillä tarvitsee käydä toteamassa saalistettu eläin tai muuta. Meidän väkemme on helppo osata paikalle, toteaa riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Timo Pietilä.

Tutkimus alkaa

GPS-pannan paikannustietoja ei heti alkupäivinä saatu. Muutaman päivän kuluttua Noppa havaittiin riistakamerassa vastaavanlaisen loukun viereltä noin seitsemän kilometrin päässä. Ilmeisesti ilves ei saanut ainakaan traumoja loukussa olosta.

– Samankaltaisia havaintoja on tehty aiemminkin, loukkujen herkut kiinnostavat joitain yksilöitä ja kaikki muu tuntuu unohtuvan. Ehkä myös kiima-aika kevättalvella vaikuttaa. Jostain syystä loukuista kiinnostuneet ovat olleet lähes poikkeuksetta uroksia, Herrero naurahtaa.

Sittemmin paikkatietoa on alkanut tulemaan ja Noppa-ilveksen elinpiirin laajuus ja arjen liikkeet alkavat valkenemaan tutkijoille.

– Hankkeen päätyttyä ja viimeisten pantojen pudottua tiedot kerätään yhteen ja analysoidaan liikkumisen, elinpiirin koon ja saaliiden osalta, Herrero sanoo.

Lisää ilveksiä loukussa

Tämän artikkelin viimeisiä rivejä kirjoittaessa Tuomisen Antilta tulee viesti.

– Siellä on ilves taas samassa loukussa, laitetaanko panta?

Pikainen soitto tutkijoille varmistaa ilveksen pannoituksen. Paikka on tuttu ja maanomistaja-metsästysoikeuden haltijan lupa on. Panta laitetaan ilvekselle rutiinilla. Urosilves painaa 24,4 kiloa ja saa merkinnän yhteydessä nimekseen Nalle.