Mistä johtuu hirven vasatuoton pieneneminen?

Viime vuosina hirven vasatuotto on huolestuttavasti pienentynyt useilla hirvitalousalueilla. Luonnonvarakeskuksen hirvitutkimus on selvittänyt monimuuttujaregression avulla, miten hirvikannan rakenne, hirven ja muiden hirvieläinten tiheydet, suurpedot, talven, kevään ja kesän sääolosuhteet sekä maiseman rakenne ovat yhteydessä vasatuottoon ja sen monilla hirvitalousalueilla havaittuun trendinomaiseen pienenemiseen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vasatuoton muutosten syitä erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomessa, koska olosuhteet sekä suurriistalajistot eroavat merkittävästi alueiden välillä. Aluejako seuraa kutakuinkin metsästyslain 8. pykälän soveltamisalueen rajaa.

Vasatuoton mittana käytettiin metsästyksen yhteydessä tehdyistä hirvihavainnoista laskettua vasojen määrää suhteessa hirvilehmien määrään.

Suurpedot, hirvieläintiheydet ja metsästyspaine vasatuoton selittäjinä

Suurriistayhteisö oli Etelä-Suomessa yhteydessä hirven vasatuottoon. Hirven vasatuoton havaittiin pienentyvän suhteessa kasvavaan susi- ja karhutiheyteen. Hirvi on suden ja karhun tärkeä saalislaji, ja molemmat saalistavat ennen kaikkea hirven vasoja.

Muut hirvieläimet voivat kilpailla hirven kanssa esimerkiksi ravinnosta, mikä voi vaikuttaa hirvilehmien kuntoon ja edelleen vasatuottoon. Valkohäntäpeuran tiheyden kasvun havaittiin olevan yhteydessä pienenevään hirven vastatuottoon. Valkohäntäpeuran suuret tiheydet voivat lisätä myös tautiriskiä. Toisaalta valkohäntäpeuran tiheyden kasvu on todennäköisesti kasvattanut susikantaa, mikä lienee lisännyt hirviin kohdistunutta suden saalistusta.

Sen sijaan hirvikannan omalla tiheydellä oli positiivinen yhteys vasatuottoon. Nykyisillä hirvitiheyksillä lajin sisäinen kilpailu ei näyttäisi heikentävän vasatuottoa.

Myös metsästys vaikuttaa vasatuottoon; suuren hirvilehmiin kohdistuneen metsästyspaineen havaittiin olevan yhteydessä seuraavan vuoden pienempään vasatuottoon. Tulos on looginen, koska vasoja tuottavien yksilöiden metsästys vähentää seuraavana keväänä syntyvien vasojen määrää.

Etelä-Suomessa myös kaadettujen hirvilehmien keskipainon kasvaessa vasatuotto hieman heikkeni, mikä on ymmärrettävää, koska suuret hirvilehmät ovat vasatuotoltaan parhaita yksilöitä.

Toisaalta Etelä-Suomessa aikuisten hirvien sukupuolijakauma oli yhteydessä vasatuottoon siten, että vasatuotto kasvoi edellisen syksyn lehmiä/sonni -suhteen kasvaessa. Tasaisen sukupuolijakauman yleensä ajatellaan parantavan hirvilehmien tiinehtymistä ja siten parantavan vasatuottoa, mutta tämän tutkimuksen tulokset eivät tue näkemystä.

Sääolosuhteiden yhteys hirvien vasomismenestykseen

Hankalat olosuhteet talvella ja keväällä voivat heikentää kantavien hirvilehmien kuntoa, mikä voi heijastua syntyvien vasojen selviytymiseen. Etelä-Suomessa vasatuoton havaittiin pienenevän edeltävän talven lumipeitteen paksuuden ja keskilämpötilan kasvaessa ja kevätlämpötilan laskiessa.

Korkean talvilämpötilan yhteys heikkoon vasatuottoon on luultavasti seurausta kylmiin oloihin sopeutuneen hirven lämpiminä talvina kokemasta lämpöstressistä. Kylminä keväinä taas ravintotilanne on heikko ja kylmyys voi vaikuttaa vastasyntyneiden vasojen selviytymiseen.

Loppukevään ja kesän olosuhteet vaikuttavat laadukkaan kesäravinnon saatavuuteen ja hirven kokemaan lämpöstressiin, mikä puolestaan voi vaikuttaa vasojen selviytymiseen. Etelä-Suomessa vasatuoton havaittiin pienenevän kesälämpötilan kasvaessa ja Pohjois-Suomessa toukokuun lumisuuden kasvaessa sekä kesän sadannan vähentyessä.

Maisemarakenne ja ravintoresurssit vasatuoton selittäjinä

Sopivan talviravinnon määrä vaikuttaa kantavien hirvilehmien kuntoon, ja voi siten vaikuttaa vasatuottoon. Talviravinnon määrä puolestaan riippuu nuorten metsien ja taimikoiden runsaudesta. Tutkimuksessa havaittiin vasatuoton kasvavan lehtipuutaimikoiden ja nuorten mäntymetsien osuuden kasvaessa maisemassa.

Havaittu peltojen positiivinen yhteys vasatuottoon ei selittyne peltojen merkityksellä talviravinnon lähteenä, vaan pellot todennäköisesti kertovat yleisestä maaperän ja kasvillisuuden rehevyydestä, mikä on yhteydessä talvi- ja kesäravinnon määrään ja laatuun maisematasolla.

Tutkimusaineisto on vuosilta 2000–2022, mutta vasatuoton pieneneminen on jatkunut erityisesti Etelä-Suomessa. Pienentyvä vasatuotto on varoitusmerkki hirvikannan elinkyvyn heikkenemisestä. Valkohäntäpeuran tiheyden pienentäminen on mahdollinen keino parantaa hirven vasatuottoa, kunhan varotaan nopeaa peurakannan pienentymistä, mikä voisi lisätä suden hirveen kohdistamaa saalistusta.