Teerien soidinpaikan kunnostus

On lämmin heinäkuun alun iltapäivä. Juuri kuoriutuneet sankat paarmaparvet himoitsevat verta ja inisevät raivaajien korvissa. Raivaussaha soi ja hikikarpalot valuvat niskaa pitkin. Mitä tekemistä tällä on teerien soidinpaikan kanssa – ja miksi tällainen työ on tärkeää juuri nyt?

Kuopiossa toimiva Metsolan Metsästysseura ry lähti kokeilemaan uudenlaista ja motivoivaa riistanhoitoa kunnostamalla umpeen kasvanutta teerien soidinpaikkaa. Samalla haluamme kannustaa sekä maanomistajia että metsästäjiä tarkastelemaan omia alueitaan uusin silmin ja rohkeasti kokeilemaan vastaavia toimia.

Kysymällä ja keskustelemalla asiat kehittyvät

Metsästysseuran hallitus toteutti 2023 jäsenistölle anonyymin kyselyn seuran toiminnasta ja kehittämistarpeista. Seurassa on vajaat sata jäsentä, ja vastausprosentti oli poikkeuksellisen korkea.

Seurassa oli jo pitkään käyty pienemmissä piireissä keskusteluja toiminnan nykyaikaistamisesta, uusista metsästysmahdollisuuksista, riistanhoidon järkiperäistämisestä sekä jäsenten halukkuudesta osallistua talkoisiin. Kyselyllä nämä näkemykset saatiin koottua yhteen ja muutettua konkreettisiksi toimenpiteiksi.

Vastausten pohjalta seuraan perustettiin uusi pienriista- ja riistanhoitotoimikunta. Muutaman asiasta erityisen kiinnostuneen jäsenen vetämä toimikunta ryhtyi toteuttamaan ideoita. Jo ensimmäisen vuoden aikana toimikunta edisti muun muassa kyyhkynruokintaa ja -metsästystä, yhteisiä jänis- ja kettujahteja, järkeisti riistaruokintaa, järjesti loukkutalkoot ja hankki seuralle yhteisiä loukkuja. Kunnianhimoisimpana hankkeena oli teerien soidinpaikkojen kunnostus.

Huoli umpeenkasvamisesta

Metsolan alueella on neljä teerien suosimaa soidinsuota: Iso-Neva, Särkisensuo, Suolammensuo ja Tervalammensuo. Keväällä teeret aloittavat soitimensa usein lampien jäillä, mutta jäiden sulettua soidin keskittyy näille soille.

Yksi soista on käytöstä poistuva turvesuo, jolle suunnitellaan aurinkovoimalaa. Kolme muuta ovat aikoinaan ojitettuja soita, jotka ovat pikkuhiljaa kasvamassa umpeen kitukasvuista, 1–2 metrin korkuista mäntyä. Metsätaloudellisesti arvo on vähäinen, mutta riistan kannalta alueiden merkitys on huomattava.

Maaston muutos on hidasta ja siksi myös vaikeasti havaittavaa. Metsolassa huoli soidinpaikkojen umpeenkasvamisesta heräsi kahdella tavalla. Syksyisillä teerenmetsästysreissuilla vapaan ampumalinjan löytäminen suolta alkoi olla vaikeaa. Samalla seuran innokkaat luontokuvaajat tuskailivat, kun piilokojusta soitimien kuvaaminen oli muuttumassa lähes mahdottomaksi eteen kasvaneiden risujen vuoksi.

Kysymys oli ilmeinen: kuinka pitkään teeret vielä hyväksyvät nämä suot soidinpaikoikseen, jos avaruus katoaa vuosi vuodelta? Teeri tarvitsee soidinpaikaltaan avoimuutta – sekä soidinmenojen onnistumisen että erityisesti petolinnuilta, kuten kanahaukalta, suojautumisen vuoksi.

Tieto mahdollisti oikeat toimenpiteet

Kun Metsolassa huomattiin tarve toimia, päätettiin hankkia taustatietoa ja varmistaa toimenpiteiden oikea toteutustapa. Apua ja neuvoja saatiin riistakeskuksen Pohjois-Savon riistapäällikkö Matti Kerviseltä sekä Savon ammatti- ja aikuisopiston metsä- ja riistapuolen opettajilta.

Maanomistajien tahtotila

Koska soidinpaikkojen kunnostus tarkoittaa puuston raivaamista, kyse ei ole tavanomaisesta metsästysvuokrasopimuksen mukaisesta riistanhoitotyöstä. Kunnostettavalle alueelle tarvittiin erikseen maanomistajan lupa.

Yhteydenotot ja vastaanotto olivat poikkeuksellisen myönteisiä – ja samalla erinomaista PR-työtä metsästysharrastukselle. Lupaa pyydettäessä maanomistajille esiteltiin keväisiä valokuvia ja videoita soidinpaikoilta. Niiden avulla kerrottiin, mitä aiotaan tehdä, miksi ja missä laajuudessa. Lupa saatiin joka kerralla.

– Aivan ihanaa, että teette tällaista luonnonhoitotyötä. Olemme itsekin luontoihmisiä, ja on upeaa, että meidän mailla olevaa soidinpaikkaa kunnostetaan, kuului erityisesti mieleen jäänyt maanomistajan palaute.

Lisäksi selvitimme Metsäkeskukselta, etteivät suunnitellut toimenpiteet ole ristiriidassa metsälain monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevan lainsäädännön kanssa.

Toteutus maltillisesti ja harkiten

Yhden soidinpaikan kunnostusalueen koko oli noin hehtaari, ja työ keskitettiin selkeästi soidinpaikan ydinalueelle. Raivaus tehtiin varovasti, vähän kerrallaan. Tavoitteena on jatkaa työtä useamman vuoden aikana – ei kerralla kaikkea pois.

Pienet, kitukasvuiset männyt ja tiheä pensaikko poistettiin niin, että alueelle palautui avaruus, mutta suo säilyi luonnontilaisen oloisena. Tarkoitus ei ole muuttaa suota aukioksi, vaan palauttaa se teerille mieluisaksi soidinympäristöksi. Raivatut risut kerättiin alueelta pois tarkasti ja poljettiin umpeutuviin avo-ojiin ja näin samalla ennallistettiin suon vesitasapainoa.

Jatkossa seurantaa ja harkintaa

Kunnostustyö ei pääty raivaussahan sammumiseen. Seuranta on keskeinen osa hanketta.

Keväisin havainnoidaan, palaavatko teeret kunnostetuille soidinpaikoille ja miten soitimen käyttö kehittyy. Positiivisten keväthavaintojen perusteella on jo tehty jatkotoimenpiteitä laajentamalla raivausaluetta ja tarvittaessa raivausta jatketaan kevyesti tulevina vuosina.

Jo nyt voidaan todeta, että kunnostuksen jälkeisinä syksyinä soidinsuota ympäröivistä lähimetsistä on lintukoirien avustuksella paikannettu alkukaudesta aikaisempaa runsaammin teeripoikueita. Sen voisi olettaa olevan seurausta toimenpiteen positiivisesta vaikutuksesta teerien lisääntymismenestykseen. Onko tämä sattumaa, sen aika näyttää.

Samalla seurassa keskustellaan rauhoituksesta ja metsästyspaineen kohdentamisesta. Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi soidinalueiden vapaaehtoinen rauhoitus metsästykseltä tai vähintäänkin vahva suositus jättää suot metsästyksen ulkopuolelle.

Motivoivaa riistanhoitoa parhaimmillaan

Teerien soidinpaikkojen kunnostus on osoittautunut Metsolassa poikkeuksellisen motivoivaksi riistanhoidon muodoksi. Se yhdistää konkreettisen tekemisen, luonnonhoidon, metsästyksen tulevaisuuden turvaamisen ja hyvän yhteistyön maanomistajien kanssa.

Samalla se on muistutus siitä, että pienilläkin harkituilla teoilla voidaan vaikuttaa riistakantoihin ja niiden elinympäristöihin. Toivomme, että esimerkki rohkaisee muita metsästysseuroja ja maanomistajia katsomaan alueitaan uusin silmin – ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaista riistanhoitoa.

Artikkelin kirjoittivat sekä kuvasivat Metsolan metsästysseura ry:n aktiivit.