Vastuullinen riistalaukaus – saalis varmasti talteen
Vastuullinen vesilinnustaja tavoittelee hyvää riistalaukausta. Aina haavakoilta ei kuitenkaan vältytä.
Metsästäjän perustaitoihin kuuluu kyky arvioida, onko ampumatilanne sellainen, että omat taidot riittävät ampumaan varman ja hetitappavan laukauksen. Varovaisuudesta ja harjoittelusta huolimatta, joskus tulee eteen tilanne, että lintu haavoittuu ja tippuu kenties kauemmaksi.
Riistalaukauksen ampumisessa tulee aina muistaa, että ammuttua laukausta pidetään lähtökohtaisesti osumana. Tämä tarkoittaa sitä, että ammuttua kohdetta seurataan niin kauan, kuin se on näköpiirissä. Toisinaan terveennäköisenä lentoa jatkanut lintu tippuu kauemmaksi ja voi löytyä kuolleena tai jalkapelissä pakoon pyrkivänä.
Huomio osumamerkkeihin
Seuraa lintua ja pyri havaitsemaan osumamerkkejä. Jos lintu putoaa myttynä, osuma on hyvä ja se löytyy todennäköisesti kuolleena.
Jos lintu kieppuu ilmassa ennen putoamista, on kyseessä todennäköisesti siipiosuma. Lintu pyrkii tällöin pakenemaan tiputtuaan jalkapelissä. Veteen pudonnut siipiosuman saanut vesilintu sukeltaa välittömästi. Siipiosuman saaneet kanalinnut puolestaan juoksevat nopeasti ja piiloutuvat. Lintua on ammuttava välittömästi uudestaan, mikäli havaitsee siipiosuman.
Jos lintu menettää ampumisen jälkeen korkeutta hitaasti tai nostaa korkeutta ennen putoamista, on osuma huono. Lintua on ammuttava välittömästi uudestaan.
Paina mieleesi putoamispaikka
Yksin, ilman koiraa, metsästettäessä painetaan linnun putoamispaikka mieleen ja merkitään ampumispaikka jättämällä siihen esimerkiksi reppu. Tämän jälkeen otetaan tarkka suunta kohti putoamispaikkaa. Linnun löytymistä helpottaa, kun ottaa kiintopisteen läheltä putoamispaikkaa oikean etäisyyden arvioimiseksi. Tämän jälkeen siirrytään nopeasti oletetulle putoamispaikalle ja pysähdytään hetkeksi. Siinä havainnoidaan haavoittuneen linnun liikkumisesta mahdollisesti syntyviä ääniä, ellei lintua löydy heti paikalle saavuttua.
Kahden linnustajan ollessa metsällä molemmat ottavat suunnan kohti linnun putoamispaikkaa. Toinen lähtee hakemaan saalista mieleen painamastaan suunnasta, ja toinen ohjeistaa, missä kohtaa linnun pitäisi olla. Yleensä ristiin luotaamalla löydetään muutaman metrin tarkkuudella putoamispaikalle.
Ellei lintua löydy etsinnästä huolimatta, putoamispaikka merkitään näkyvästi maastoon ja paikalle soitetaan noutava koira. Ellei koiraa saada paikalle, linnun etsimistä jatketaan vielä kulkemalla rauhallisesti putoamispaikan molemmin puolin kuulostelemalla välillä pakenevan tai piiloutuvan linnun liikkumisesta syntyviä ääniä.
Käytä koiraa!
Pyri metsästämään aina koiran kanssa. Useimmat koirat paikallistavat saaliin huomattavasti ihmistä tarkemmin, vaikka eivät sitä noutaisi ja toisi ohjaajalle. Mikäli sinulla itselläsi tai kaveripiirissä ei ole koiraa, ota ennen metsästyskauden alkua selvää, mistä saat koiran tarvittaessa paikalle, jos et löydä ampumaasi lintua. On hyvä muistaa, että metsästäjän tulee käyttää aikaa ja vaivaa haavakon löytämiseksi. Sama pätee kuolleisiin saalislintuihin.
Koiran työskentelyn helpottamiseksi se lähetetään hakemaan lintua tuulen alta, koska silloin se saa helpommin hajut kuonoonsa. Koiran on annettava työskennellä rauhassa, sillä lintu on voinut siirtyä suuntaan, joka tuntuu metsästäjästä mahdottomalta. Haavoittunut lintu voi painautua veteen niin, että siitä näkyy vain päälaki. Veteen tippunut vesilintu pyrkii pakenemaan vesirajaan tai kuivalle maalle.
Jos alueella on ollut paljon koirattomia metsästäjiä, noutavan koiran kanssa kannattaa kulkea esimerkiksi iltalentoa seuraavana aamuna metsästysalueen rantoja seuraillen. Näin korjataan talteen mahdolliset haavoittuneet tai muilta metsästäjiltä löytymättä jääneet linnut.
Tehokas tapa haavakoiden löytämiseksi on kulkea rantoja ketjussa. Koiran ohjaaja kulkee vesirajassa rannan puolella, ja toinen metsästäjä soutelee veneellä avovedessä. Koira hakee haavakoita metsästäjien välissä. Linnut, joita koira ei saa kiinni, uivat usein avoveden puolelle, jolloin veneessä oleva metsästäjä pääsee lopettamaan linnun ampumalla. Näin haavakoita etsittäessä tulee olla erityisen varovainen, ettei ammuta kohti toista metsästäjää tai koiraa.
Pysyvällä passipaikalla suunnittele ampumasuunta siten, että ammutut linnut putoavat avoveteen. Tai jos ampumasuunta on kuivalle maalle, kannattaa kasvillisuutta leikata matalaksi sieltä mihin ammutut linnut todennäköisimmin putoavat.
