Metsästäjät ovat havahtuneet ruokintametsästyksen aiheuttamiin lieveilmiöihin. ”Varustelukierteiden” seurauksena ruokintojen mittakaava on kasvanut. Vesilinnut eivät enää jakaannu tasaisesti luontaisiin elinympäristöihin, vaan suuntaavat kuin kiskoja pitkin ruokintapaikalta toiselle.

Nuorten metsästäjien osaa on useimmiten tyhjien vesien soutelu, ellei heillä ole pääsyä tai mahdollisuutta tehoruokintaan. Mutta soutuveneellä pääsee vieläkin paukulle, jos riittää sinnikkyyttä ja halua tutustua metsästystaitoja vaativiin vesilinnustusmuotoihin ja sorsien käyttäytymisen saloihin.

Ilta- ja aamulento

Hämärän hetkellä sorsat liikkuvat ruokailupaikoilleen. Iltalento on tuttu monelle, mutta aamulento saattaa olla jopa iltaa vilkkaampi. Tässä metsästysmuodossa pyytäjä hakeutuu kortteikkoiselle järvenlahdelle, naamioi veneensä ja käyttää usein vesilinnun kuvia ja pilliä lintujen saamiseksi ampumaetäisyydelle. Naamiohuput ja -hansikkaat täydentävät sulautumisen ympäristöön, sillä valkoinen naama ja kädet loistavat kauas hämärtyvällä riistavedellä. Veneen voi usein sijoittaa osmankäämikasvuston tai muun korkean kasvillisuuden suojiin.

Vesilinnut laskeutuvat parven jatkoksi. Kaaveet kannattaakin sijoittaa niin, että parven takaosa on ampujan kannalta suotuisimmalla kohdalla. Usein sorsat tosin vain koukkaavat parven läheltä. Jos ajankohta ei ole oikea tai ne ovat havainneet metsästäjän, ne eivät piittaa kuvista mitään.

Kuvien tehoa voi lisätä opettelemalla sorsapillin käytön. Pilli tosin toimii usein paremmin vasta myöhemmin jahtikaudella.

Noutavan koiran käyttö on suositeltavaa, mutta saaliin pataan saamista voi varmistaa myös sijoittumisella ja tulikurilla. Mikäli koiraa ei ole käytettävissä kannattaa paikka valita siten, että mahdolliset pudotukset tapahtuvat avoveteen.

Vesilintujen metsästyksessä ampumisen saa aloittaa aikaisintaan tuntia ennen auringonnousua ja se on lopetettava viimeistään tunti auringonlaskun jälkeen. Lailliset pyyntiajat voi tarkistaa helposti Oma riistasta.

Pomppusorsia soutamalla tai kahlaamalla

Vesilinnustuksen hienoimpia hetkiä ovat mielestäni ne, joissa heinäsorsa tai useampi lennähtää ilmaan veneen edestä. Oikealta ampumaetäisyydeltä värit näkyvät ja lajintunnistus on helppoa. Ilmaan ponnahtava heinäsorsa on hetken lähes paikallaan ja laukaus kannattaa ajoittaa siihen.

Näiden niin sanottujen pomppusorsien metsästäminen veneestä on helpointa kaverin kanssa. Toinen soutaa ruovikon reunoja myötäillen ja toinen on keulassa valmiina ampumaan.

Yksinkin se toki onnistuu ja silloin metsästäjä etenee huopaamalla haulikko vierellään. Haasteena on ehtiä ampumaan, kun airot on saatava sivuun, haulikko käteen ja sorsa jyvälle.

Pomppusorsastus on tehokasta syyskuussa, kun muuttosorsat tulevat. Vesillä saa olla melko lailla yksinään, sillä sorsastuksen alkuhuuma hiipuu nopeasti elokuun jälkeen.

Soutajan tai huopailijan kannattaa pyrkiä liikkumaan veneellä hyvin hiljaa ja hyödyntämään kasvuston aukkoja ja tuulta lipumiseen. Tuuli on pomppusorsastajan ystävä, sillä etenemällä vastatuuleen pääsee hiljaa sorsien lähelle.

Ojasorsastus

Omilla sorsavesilläni, Pohjanmaan järvipeltojen liepeillä, ojien ratsaaminen on osoittautunut tehokkaaksi. Taktiikka toimii etenkin aloituspäivinä, koska sorsat siirtyvät järviltä pelto- ja metsäojiin, varsinkin metsästyspaineisilta alueilta. Usein iltapäivällä järvet jo hiljenevät, sillä vesilinnut kelluvat keskijärvellä tai lähiojissa. Sinne siirryn minäkin ja usein palaan muutaman heinäsorsan kanssa.

Pelto-ojien tarkistus on tehokasta, sillä riistalaukauksen pääsee ampumaan kovalta maalta ja lähempää kuin järvellä. Peltoaukeiden pikkukosteikot kannattaa myös kurkata.

Peltosorsastus Perälän tapaan

Järvi-Suomen vesilinnustajilla on tarjolla mielenkiintoinen vesilinnustusoptio; heinäsorsat käyvät ohrapelloilla jo elokuun alusta alkaen ja pyyntimuoto on siellä tunnettu ja hyödynnetty.

Etelä- ja Lounais-Suomen alavien viljelyalueiden vesilinnustajilla on mahdollisuus peltosorsastaa sisämaan metsästäjiä pidempään, sillä leutoina syksyinä sorsat viipyilevät pitkään rannikon tuntumassa. Muutto on vesilinnuille rasitus ja leutoina talvina ne saattavat jäädä talveksi Suomeen, mikäli avovettä on saatavilla. Syksyn kausikosteikot ovatkin aktiivisen vesilinnustajan antoisia ”pop-up-kohteita”.

Varsinaissuomalainen vesilinnustaja Aki Perälä on havainnut tämän ja seuraa syyssateita tarkasti. Sateiden määrä ja intensiteetti on ilmastonmuutoksen myötä kasvussa – syksyllä sataa usein ja kuurot voivat olla entistä voimakkaampia. Niistä syntyy peltoalueille kausikosteikkoja, jotka ovat usein todellisia sorsamagneetteja.

– Tiedustelu on avainasemassa onnistuneessa peltosorsastuksessa, kertoo Perälä, joka on erikoistunut monien riistalajien houkuttelupyyntiin.

Sorsien käyttämä pelto voidaan selvittää tarkkailemalla ilta- ja aamulentoja useana päivänä. Lentosuunnat vesistöistä peltoalueille antavat viitteitä ruokailupellon sijainnista.

Peltoruokailupaikat syntyvät usein meren tai järven rantojen peltoaukeille tai suuremmista vesistöistä lähtevien jokien tai valtaojien varsille, mutta ne voivat sijaita myös yllättävissä paikoissa ja etäämpänä vesistöistä.

– Syksyn edetessä ja syyssateiden myötä myös tavit, haapanat ja jouhisorsat hyödyntävät peltojen tarjoamaa ravintoa, kertoo Perälä kokemuksistaan.

Turvallisuus ensin

Vanhan liiton sorsastusmuotoihin liittyy tärkeitä turvallisuusasioita. Aseturvallisuuden neljän säännön jälkeen heti seuraavana on toiminta veneessä.

Kaverin kanssa pomppusorsia veneellä tavoiteltaessa vain toinen ampuu ja vuoro vaihtuu tilanteesta. Vaikka sorsia pomppisi laukauksesta myös veneen takaa, on suuren riskin vuoksi parempi, etteivät molemmat ryhdy niitä tavoittelemaan. Vähintään kaverin korvat saadaan helposti soimaan. Aktiivikuulonsuojaimia kannattaa joka tapauksessa pitää päässä.

Ilta- ja aamulennoilla sekä pomppusorsia pyytäessä tulee varoa matalia laukauksia: Kaislikkoon kätkeytyneenä saattaa olla muita metsästäjiä. Teräshauleilla turvallista taustaa tulee olla ainakin 200 metriä, volframihauleilla huomattavasti enemmän. Sama koskee veteen ammuttuja laukauksia kimpoamisvaaran vuoksi.