Vaikka valkohäntäpeura käyttää mieluusti taimikkoa ja sen tarjoamaa suojaa makuualueenaan, se ei tee taimikoille juurikaan vahinkoja.
Valkohäntäpeuran vuosi

Valkohäntäpeurako haitallinen vieraslaji?

Yleinen keskustelu valkohäntäpeurasta on usean vuoden ajan ollut kielteistä. Keskusteluissa on nostettu esille yksinomaan koettuja ongelmia ja pahimmillaan lajille ehdotettiin jopa haitallisen vieraslajin statusta.

Teksti ja kuvat Taneli Sinisalo

Julkaistu3.5.2024

On kiistaton tosiasia, että valkohäntäpeura ei ole alkuperäinen laji, eikä esiinny meillä luontaisesti. Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen Yhdysvaltain Minnesotasta vuonna 1934 ja viettää tänä vuonna Suomessa 90-vuotispäiviään.

Tarina alkaa viidestä valkohäntäpeurasta

Tarinoiden mukaan Amerikassa elänyt konsuli Eino A. Aaltio oli lahjoitusajatuksen idean isä. Valkohäntäpeura otettiin 1930-luvulla suotuisasti vastaan muiden hirvieläinkantojemme voitua sotien jälkeen huonosti. Metsäpeura- ja kauriskannat olivat käytännössä hävinneet ja hirvikannan tilanne oli tukala.

Suomen Yleinen Metsästäjäliitto (nyk. Suomen Metsästäjäliitto) hyväksyi lahjoitusesityksen vuonna 1934 ja Rafael Haarlan kartanolle Vesilahdelle siirrettiin ensimmäiset valkohäntäpeurat. S/S Scanmail aluksen kyytiin piti lastata kahdeksan valkohäntäpeuran vasaa, mutta yksi neljästä urosvasasta kuoli tapaturmaisesti ennen lähtöä. Lisäksi kaksi laivaan lastatuista kolmesta urosvasasta menehtyi matkalla, joten Suomeen asti saapui yksi urosvasa ja neljä naarasvasaa.

Maaliskuussa 1938 kaatunut puu rikkoi aitauksen ja eläimet karkasivat. Naaraat saatiin houkuteltua takaisin aitaukseen, mutta urosta ei. Lopulta maatalousministeriö antoi erikoisluvan, jonka nojalla koko lauma laskettiin vapauteen. Yksi maailmanlaajuisesti merkittävimmistä riistanhoidollisista tarinoista sai alkunsa.

Vuonna 1948 Suomeen lennätettiin vielä kuusi peuraa lisää ja valkohäntäpeuroja on myös siirtoistutettu Suomen sisällä 1960- ja 70-luvuilla. Ensimmäinen valkohäntäpeura kaadettiin Suomessa marraskuussa 1960. Tuolloin myönnettiin 12 kaatolupaa, joilla onnistuttiin kaatamaan yhdeksän valkohäntäpeuraa.

Suomen ensimmäinen valkohäntäpeura kaadettiin marraskuussa 1960. (Metsästysmuseon kuva-arkisto)
Suomeen lennätettiin vuonna 1948 kuusi uutta valkohäntäpeurayksilöä, jotta sen hetkisen valkohäntäpeurakannan geneettistä pohjaa saataisiin laajennettua. (Wettschreck, Walter H., 1948. Suomen Metsästysmuseon kuva-arkisto)

Kannan kehityksessä merkittävä nousu 2010-luvulla

Kun Laukon kartanon valkohäntäpeurat vapautuivat luontoon, ei moni tainnut uskoa niiden mahdollisuuksiin selviytyä Suomen ankarassa talvessa. Toisin kävi. Kannan kooksi laskettiin vuonna 1948 sata yksilöä, 1962 kannan arvioitiin olevan tuhat yksilöä ja 1970-luvun lopulla talvikannan arvioitiin olevan noin 25 000 yksilöä. Näihin aikoihin metsästystä alettiin tehostaa ja vuonna 1980 Suomessa kaadettiin lähes 15 000 yksilöä.

Kannan kasvu oli tasaista 1980-luvun lopun notkahdusta lukuun ottamatta, mutta 2010-luvun puolessa välissä kannan koko lähti kasvuun. Valkohäntäpeuroja arvioitiin 2010-luvun alussa olevan noin 45 000 ja vuonna 2020 noin 120 000 yksilöä. Luonnonvarakeskuksen tarkentuneen arviointimallin mukaan vuonna 2020 talvikanta oli 150 000 yksilöä.

Valkohäntäpeurakannan kasvu johtunee monesta tekijästä. Suurimpana syynä lienee kanta-arvioiden epätarkkuus ja sen mukaan kohdennettu verotussuunnittelu, joka selvästikin on ollut kannan kehitykseen nähden liian pieni. Viimeisimmän arvion mukaan valkohäntäpeuroja arvioidaan olevan noin 117 000 eli kanta on laskenut huippulukemista reilut 22 prosenttia.

Mikä on haitallinen vieraslaji?

Haitallisen vieraslajin määritelmä löytyy EU:n vieraslajiasetuksesta ja vieraslajilaissa on määritelty kansallisesti haitalliseksi säädetyt vieraslajit. EU:n vieraslajiasetuksen mukaan haitallinen vieraslaji aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia monimuotoisuudelle ja sillä on sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka tulisi ennaltaehkäistä.

Asetus linjaa, että haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille aiheuttama uhka voi ilmetä muun muassa vakavina vaikutuksina alkuperäisiin lajeihin sekä ekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan muuttamalla elinympäristöjä, petokantaa ja kilpailuasetelmaa sekä tartuttamalla tauteja, syrjäyttämällä alkuperäisiä lajeja ja aiheuttamalla geneettisiä vaikutuksia risteytymällä.

Valkohäntäpeuran tapauksessa keskusteluissa nousee esiin sato-, liikenne- ja metsävahingot sekä tautien levittäminen punkkien kautta. Monesti kuulee valkohäntäpeurojen aiheuttavan tuhoja myös puutarhoissa.

On osoittautunut, että valkohäntäpeura ei valtakunnallisessa mittakaavassa uhkaa muiden lajien olemassaoloa. Poikkeus on saaristo, jossa peuran metsästys on ollut vaikeaa. Saaristossa ei myöskään ole ollut tarjolla metsästäjien tarjoamaa ravintoa. Näin peurat ovat hyödyntäneet niukkakasvillisesta saaresta kaiken mahdollisen ravinnon. Ne ovat syöneet saarilta niittykasvit ja vaikuttaneet hyönteisten kantoihin. Koska kyseessä on paikallinen ilmiö, ei voida puhua vakavasta muiden lajien syrjäyttämisestä, eikä haitallisen vieraslajin kriteerit siltä osin täyty.

Valkohäntäpeuran yhteydessä keskustellaan borrelioosista. Peuran ajatellaan levittävän borrelia-bakteeria toimiessaan puutiaisten isäntäeläimenä. Puutiainen toimii bakteerin välittäjänä ja siirtää bakteeria isäntäeläimestä toiseen. Borrelia-bakteerin puutiainen saa kuitenkin usein jyrsijöiltä, linnuilta, supikoiralta tai jäniseläimiltä.

 

Peuran aiheuttamat maatalousvahingot voivat paikallisesti nousta korkeaksi etenkin erikoisviljelyksillä.

Vahingot puntariin

Vahinkojen merkittävyyden arviointi tarvitsee mittakaavan. Finanssialan mukaan vuonna 2022 vakuutusyhtiöt maksoivat maa-ajoneuvojen vahinkovakuutuksista korvauksia noin 780 miljoonaa euroa. Lisäksi moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksista maksettiin korvauksia 486 miljoonaa euroa.

Vuonna 2022 valkohäntäpeuran kanssa tapahtui 6 490 onnettomuutta. Vakuutusyhtiö Ifin mukaan keskimääräinen korvaussumma hirvieläinkolarista on 3 100 euroa. Yhteenlaskettuna vahinkojen summaksi tulee noin 20 miljoonaa euroa. Vakuutuskorvauksien kokonaissummasta valkohäntäpeurasta aiheutuneita kuluja on noin 2,5 prosenttia. Jos lasketaan mukaan vastuuvakuutusten korvaukset, saadaan osuudeksi noin 1,5 prosenttia. Laskelma on suuntaa antava, mutta valkohäntäpeurakolareiden määrä on myös laskenut. Vuonna 2023 kirjattiin 5 695 onnettomuutta.

Vuonna 2022 Tilastokeskuksen mukaan kasvinviljelyn perushintainen arvo oli liki 2,3 miljardia euroa ja valkohäntäpeuran aiheuttamia maatalousvahinkoja korvattiin kaikkiaan noin 400 000 eurolla. Vahinkojen prosentuaalinen osuus kasvinviljelyn arvosta oli yhteensä 0,02 prosenttia.

Vuonna 2022 kirjattiin seitsemän valkohäntäpeuran aiheuttamaa metsävahinkoa, joiden korvaussumma oli 8 810 euroa. Ei liene tarpeen katsoa metsänviljelyn vuotuista tuottoa ymmärtääkseen, että kyseessä ei ole merkittävä vahinko. Vuoden 2023 osalta ei riistaeläinten aiheuttamia onnettomuuksia sekä vahinkoja ja vahingon määrää esittelevästä riistavahingot.fi-palvelusta löydy yhtään valkohäntäpeuralle merkittyä metsävahinkoa.

Satovahingot keskittyvät lounaiseen Suomeen ja huomattavia tuhoja on etenkin erikoisviljelyksillä. Kyse on kuitenkin paikallisista ongelmista. Kriitikoiden mukaan vahinkomäärät eivät vastaa todellisuutta, hakemusten täyttäminen on työlästä ja omavastuu sekä epävarmuus korvauspäätöksen hyväksymisestä vähentävät hakemusten määrää.

Etelä-Suomen merkittävin riistalaji

Vuosikymmeniä maamme merkittävimmän riistaeläimen viittaa on kantanut hirvi. Tilanne on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana varsinkin Etelä-Suomessa kääntynyt valkohäntäpeuran eduksi. Metsästyskaudella 2022–2023 valkohäntäpeuran lihaa saatiin noin 2,2 miljoonaa kiloa, jonka arvo on noin 16,4 miljoonaa euroa. Kun saaliin nimellisen raha-arvon päälle lasketaan laskennallinen virkistysarvo, kohoaa peuran metsästyksen arvo yli 50 miljoonaan euroon vuosittain.

Valkohäntäpeura mahdollistaa metsästysmatkailun järjestämisen, sillä peurakantamme on Euroopassa ainutlaatuinen. Suuri osa eurooppalaisesta metsästysmatkailusta Suomeen toteutetaan metsästysseuroissa vastavuoroisuuden periaatteella eli seurojen jäsenet pääsevät Keski-Eurooppaan metsästämään esimerkiksi saksanhirveä tai mufloneja. Välillinen taloudellinen vaikutus näkyy maaseudun majoitus- ja ravintolatoiminnassa.

Myös kotimaiset metsästäjät ovat kiinnostuneita matkaamaan valkohäntäpeuran perässä eteläiseen Suomeen. Vierasluvat mahdollistavat monin paikoin metsästysseurojen kulujen kattamisen. Osa seuroista myös myy lihaa saadakseen kuluja katettua. Kuluttajien kysyntä riistalihalle kasvaa. Hyvinvointia riistasta -hankkeessa teetetyn kyselyn mukaan kuluttajat haluaisivat korvata lähes 40 prosenttia syödystä naudan-, sian- ja siipikarjanlihasta riistanlihalla, jos sitä olisi helpommin saatavilla.

Valkohäntäpeura on kiilannut itsensä Etelä-Suomen tärkeimmäksi riistaeläimeksi.

Ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvää

Vaikka keskustelu peurakannan kasvettua on ollut kriittistä, on kannan kasvun taituttua ja käännyttyä laskuun noussut esille myös huolestunut keskustelu peuran tulevaisuudesta. Etenkin entisillä peuran tiheytymäalueilla metsästäjät ovat huolissaan.

Eteläisessä Suomessa on tällä hetkellä maamme tihein susikanta. Ei ole sattumaa, että alueella on susien määrään nähden vähän susien aiheuttamia metsästyskoira- sekä kotieläinvahinkoja. Petojen ravinnon hankinta keskittyy metsään niin kauan, kun siellä on riittävästi ravintoa. Runsas peurakanta on monin paikoin edellytys ihmisen ja kasvavan suurpetokannan mahdollisimman sulavalle yhteiselolle. Jos peurakanta haluttaisiin hävittää haitallisen vieraslajin statukseen nojaten, oltaisiin uuden, kenties suuremman ongelman edessä.

Vaikka valkohäntäpeura biologiselta statukseltaan on meillä vieraslaji, on se kulkenut metsissämme pitkään. Olisiko jo aika luopua vieraslajinimityksestä?

15.5.2024 Korjattu nimi oikein: Eino A. Aaltio