Kevään kruunaa pukkijahti

Metsäkauriskannan vankistuminen on hurmannut monen suomalaismetsästäjän mielen ja keväinen pukkijahti kasvattaa suosiotaan. Kevätpukkijahti tarjoaa parhaimmillaan jännitystä ja upeita luontoelämyksiä. Kauriinmetsästäjän on syytä ottaa huomioon luonnon herkkä kasvukausi ja mahdolliset kanssaihmiset. Sopivat varusteet ja tuulen huomioiminen vaikuttavat pyynnin onnistumiseen.

teksti ja kuvat Panu Hiidenmies

Julkaistu14.5.2020

Mennyt leuto talvi jätti riistan hyvään kuntoon ennen lisääntymiskautta. Kun ruokaa on luonnossa saatavilla läpi talven eivätkä rankat pakkas- tai lumiolosuhteet heikennä eläimiä, ovat ennusteet riistan hyvinvoinnille suotuisat.

Toukokuun ja kesäkuun taitteeseen, 16.5.–15.6. ajoittuva metsäkauriin pukkijahti katkaisee metsästysmielessä talven selän. Metsästäjä voi päästä nauttimaan jahtielämyksistä tavalla, joka vielä jokin aika sitten oli suomalaisille mahdollista lähinnä ulkomaan jahdeissa.

Vaatetus pukkijahtiin

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun lämpötilat ovat leudon lämpimät. Kevätpukkijahdissa vaatetus voikin olla kevyttä. Aikaiset aamupassit ja myöhäiset iltapassit saattavat silti saada hampaat kalisemaan ja ainakin istuinalustan on hyvä olla lämmin. Kauriit liikkuvat mielellään kauniilla säällä ja vesisateen tai kovan tuulen sattuessa metsästäjä voi hyvillä mielin jäädä kotiin sadetta pitämään.

Maastoon sulautuvuus ja äänettömyys ovat kauriinmetsästäjän vaatetuksen kulmakiviä. Tuulettomina aamuina kovapintaisen takin kahahdus tai kirkkaiden värien heijastus voivat päätyä kaurispukin varoitushaukahdusten sarjaan. Tämän jälkeen kaikki kuuloetäisyydellä olevat lajitoverit tietävät jo vaarasta ja jahti vaikeutuu. Vaaleat kädet ja kasvot on myös hyvä suojata, sillä metsäkauriilla on tarkka näkö. Etenkin liike paljastaa metsästäjän.

Kauriinmetsästäjät suosivat enenevässä määrin 3D-pukuja, jotka maastoutuvat kasvillisuuteen lähes täysin. Ilmankin tulee toimeen ja aina voi väijyä kankaan tai kasvillisuuden suojasta. Usein kaurista metsästetään väijymällä peltojen tai niittyjen reunoilta, joissa ei välttämättä ole varsinaisia kyttäyskoppeja.

Tuulen suunta huomioitava

Kauriit tulevat pelloille ja niityille syömään mieluiten lähes tuulettomalla säällä ja nautiskelevat auringon lämmöstä. Pieni tuulenvire parantaa metsästäjän mahdollisuuksia. Passipaikka haetaan tuulen alta, oletetun kauriiden ulostulopaikan läheisyydestä. Ylätuuli on markkinoiden paras hajunpoistaja, mutta tuulen alta lähestyvä metsäkauris haistaa ihmisen ja varoittaa muita kuuluvalla mörähdyksiä muistuttavalla haukkusarjalla.

Kauriinmetsästäjän ensimmäinen toimi passin suunnittelussa on tuulen suunnan ja voimakkuuden tarkistaminen. Kokenut metsästäjä ottaa tuulen suunnan sormella ilmasta, mutta monet käyttävät myös pientä jauhepulloa, josta ulos suihkautettu perunajauho leijailee alatuuleen ja kertoo tuulen suunnan.

Hiipimään vai passiin

Kevätpukkijahdissa on monia tyylejä. Mielenkiintoisin lienee hiivintämetsästys. Tässä jahtimuodossa edetään hitaasti kasvillisuuden suojaa hyödyntäen vastatuuleen, kohti oletettuja kauriiden olinpaikkoja. Kevätpukkikauden edetessä kasvillisuus lisääntyy ja lehtipuuston peittävyys kasvaa. Ruoho on korkeampaa ja se muuttuu ruskeasta vihreäksi. Näkösuojan paranemisella on etunsa ja haittansa. Kasvillisuuden ollessa vähäistä metsästäjä voi havaita riistan kaukaa ja pystyy näin suunnittelemaan paremmin hiivintänsä. Toisaalta suojaa on vähemmän käytössä.

Hiipimismetsästys on monelle vielä vierasta ja etenkin turvallisuuden näkökulmat ovat rajoittaneet sen yleistymistä. Tässä jahtimuodossa tulee kiinnittää erityistä huomiota ampumasuuntiin ja -taustaan. Lisäksi muut metsästäjät ja luonnossa liikkujat on huomioitava. Hiivintämetsästyksessä tulee käyttää turvaoranssia vaatetusta.

Suurin osa kevätpukeista kaadetaan Suomessa väijymällä riistaa kiinteästä tornista, kopista tai jakkaralta pellon laidasta. Passipaikka voi löytyä myös kauriiden kulkureitiltä, vaikkapa puupassilta tai ison kiven päältä, etenkin jos metsästysaseena on jousi.

Metsästäjän on hyvä muistaa keväisessä jahdissa, etteivät kanssaihmiset välttämättä ymmärrä, miksi metsästäjä on loppukeväästä tai alkukesästä passissa. Mikäli keskustelutilanne syntyy, on hyvä olla valmistautunut kertomaan avoimesti ja riittävillä faktoilla kestävästä metsästyksestä.

Optiikkaa ja tukea

Metsäkauris on pieni maali ainakin suurempiin hirvieläimiin verrattuna. Heti kuolettava osuma-alue on isollakin metsäkaurispukilla vain hieman aikuisen kämmentä suurempi. Kaurispukin metsästäjän on hyvä harjoitella ampumista erilaisista asennoista ja tuen käyttöön on syytä perehtyä.

Kannettavia yksi- tai useampijalkaisia ampumakeppejä näkee eniten juuri kauriinmetsästäjillä. Etenkin paikan päällä valittavassa pellonlaitapassissa on ampumakeppi oiva väline eettisen ja tehokkaan riistalaukauksen varmistamisessa. Metsäkauris on sitkeä eläin ja voi huonosta osumasta liikkua pitkänkin matkan. Peitteisessä maastossa haavoittuneen kauriin seuraaminen ilman osaavaa jälkikoiraa on valtavan työlästä, eikä välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Osaava kauriinmetsästäjä suuntaa rauhallisesti riistalaukauksensa tappavalle osuma-alueelle. Ei ole mitään syytä ampua ilman kunnollista tukea.

Ilta -ja aamuhämärä asettavat vaatimuksia kevätpukkijahdissa käytettävälle optiikalle. Ampumaetäisyydet voivat pisimmillään kasvaa yli sataan metriin ja valaistuksena saattaa olla auringon ensimmäiset tai viimeiset säteet. Käytettävässä tähtäinoptiikassa tulee olla suurennustehoa ja valovoimaa.

Huolellinen kauriinmetsästäjä jättää riistalaukauksen ampumatta, jos etäisyyttä on omille taidoille liikaa tai valon määrä ei enää riitä. Tässä mielessä aamupassi on taitavan metsästäjän valinta. Kun valon määrä lisääntyy, ei tarvitse kantaa huolta valon riittämisestä.

Katso video kaurispukkijahtiin valmistautumisesta.

Lisää samasta aiheesta

Metsästystä seitsemällä vuosikymmenellä

Pesäpallo ja metsästys, 60-luvun huvit

18.3.2021
Miksi pyydän vieraspetoja?

Kaikki lintujen puolesta

17.3.2021
Koiran kanssa

Karkottajat tulevat!

16.3.2021