Lisää evästä hirville
Metsästäjiltä löytyy suurta intoa riistan talviruokintaan. Voisiko metsien hoidossa ottaa paremmin huomioon hirvien eväät?
Hirven metsätaloudelle aiheuttamat vahingot kuumentavat tunteita metsänomistajien, metsäammattilaisten ja etujärjestöjen keskuudessa. Olisiko metsästäjien etu, jos omilla toimilla kyettäisiin vähentämään hirvivahinkojen syntyä?
Lisää ravintoa
Hirvivahinkoja selittää parhaiten hirvien määrä suhteessa ravintoresurssiin. Hirvikannan ollessa alimmillaan 30 vuoteen, painopiste tulee kohdistaa ravintoresurssin ja sekapuustoisuuden lisäämistä tukevien metsänhoidon käytäntöjen jalkauttamiseen.
Pääongelmana hirven osalta on talviravinto – männyn ja rauduskoivun kasvatus. Tarvitaan lisää mieluista apetta – laajoilla alueilla ja kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Lisätään niitä hirvelle kaikkein mieluisimpia – haapaa, pihlajaa, pajua ja koivuja. Joita on pitkään metsänhoidossa turhaankin raivattu.
Metsästävä maanomistaja avainroolissa
Avainasemassa ovat maata omistavat metsästäjät ja heidän perheensä. Heidän omistuksessaan on puolet Suomen yksityismaista.
Löytyisikö heillä halua muuttaa metsänhoidon käytäntöjä ja yhdessä lisätä hirville luontaista ravintoa ja näin vähentää vahinkojen riskiä? Tarjota siis enemmän ruokaa omissa metsissä ja laajoilla alueilla. Ja keskustella aiheesta muiden metsänomistajien kanssa.
Sekapuustoa ja särkymävaraa
Metsänhoidossa tulisi tähdätä kolmeen asiaan: vaihtoehtoisen ravinnon saatavuuteen, sekapuuston lisäämiseen ja taimikoiden särkymävaraan.
Ravintovaroja tulisi lisätä erityisesti sekapuustoisuuden lisäämisellä. Taimikoiden kasvatus normaalia tiheämpänä luo särkymävaraa, jolloin suurta vahinkoa ei synny, vaikka hirvi syö osan taimista.
Liiallista raivausta tulee välttää kaikessa metsänhoidossa. Taimikonhoidossa tulee suosia reikäperkausta ja poistaa vain havupuiden kasvua varjostava ylikasvuinen lehtipuusto. Kuusitaimikoiden istutustiheyttä tulee tarkastella kriittisesti kuusivaltaistumisen ehkäisemiseksi ja sekapuustoisuuden lisäämiseksi. Luontaista taimiainesta, kuten rauduskoivua, kannattaa hyödyntää ja suosia sekaviljelyä sopivilla kasvupaikoilla.
On tärkeää panostaa vähintään kolmen eri puulajin sekametsiin kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä. Vähemmistöpuulajien yhteenlaskettu tavoiteosuuden tulisi olla vähintään 25–30 prosenttia ja pääpuulajin osuus enintään 75 prosenttia kokonaistilavuudesta. Sekametsässä on mäntyä, kuusta ja lehtipuuta. Karuilla kasvupaikoilla männyn osuus kannattaa pitää suurempana.
Sekametsien lisäämisessä keskeistä on taimikon perustaminen ja hoito sekä niissä raivaussahalla tehtävä työ. Myös kasvatusmetsien hoidossa voidaan vaikuttaa sekapuustoisuuteen ja alikasvoksena säästettävän lehtipuuston määrään. Sekapuustoisuudella vähennetään hirvivahinkoja samalla kun edistetään sopeutumista ilmastonmuutokseen, hyönteistuhoihin ja lisätään luonnon monimuotoisuutta.
Lisää ravintoa hirvelle saadaan harventamalla mänty- ja koivuleimikot talvella. Latvukset nostetaan hangen ja kivien päälle. Joutoalueilla, kuten sähkölinjojen alla ja metsäteiden varsilla, on hyvä tarjota mieluisaa lehtipuuta. Myös riistapellot kuuluvat omalta osaltaan hirven ystävän valikoimaan.
