Ratkaisuja hirvivahinkoihin
Voidaanko hirvivahinkoja hallita tehokkaammin lisäämällä ravintoa ja monipuolistamalla metsien rakennetta? Samalla metsät vahvistuisivat ilmastonmuutosta vastaan ja monimuotoisuus lisääntyisi.
Valtaosa hirvivahingoista tapahtuu mäntyvaltaisissa taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä. Vahinkoriskiä voidaan vähentää kahdella keinolla: säätelemällä hirvikantaa ja lisäämällä ravintoresursseja. Kannan säätely, mäntytaimikoiden määrän kasvattaminen ja hirvelle mieluisan muun ravinnon lisääminen mahdollistavat valtakunnallisesti vaikuttavan hirvivahinkojen hallinnan.
Hirvikanta on puolitettu 2000-luvun alusta. Viime vuosina hirven aiheuttamia metsävahinkoja on korvattu vuosittain 0,5–1,5 miljoonalla, kun vuosituhannen alussa niitä korvattiin 2–5 miljoonalla eurolla.
Nyt keskitytäänkin toiseen keinoon – ravintoresurssien kasvattamiseen. Sekä Pohjoismaista että muualta Euroopasta on tutkimukseen ja käytäntöön perustuvaa tietoa vahinkojen vähentämisestä lisäämällä sopivan ravinnon määrää. Myös Suomessa on tarve etsiä nykyistä kokonaisvaltaisempia metsänhoidollisia ratkaisuja, joilla vähennetään vahinkoja ja lievennetään niiden pelkoa.
Taustalla iso muutos metsäluonnossa
Suomen metsät ovat kuusettuneet 2000-luvulla nopeasti. Moni metsänomistaja suosii edelleen kuusta männyn sijasta hirvivahinkojen pelossa. Mäntytaimikoiden pinta-alan pienentyessä syöntipaine kasaantuu niille aloille, joita on jäljellä.
Viime vuosina männyn uudistamismäärät ovat onneksi kääntyneet nousuun. Kasvutappioiden lisäksi kuusettuminen on erittäin huolestuttava ilmiö metsien terveyden kannalta. Kuusen suosimisella voi olla vahinkojen vähentämisen sijaan tuhoja lisääviä vaikutuksia.
Liian karulle paikalle perustettu kuusikko on altis sekä hyönteis- että kuivuustuhoille. Suomessa kaarnakuoriaistuhojen määrä on kymmenkertaistunut vuosina 2017–2023. Ruotsissa kuusikoita kuoli vuosina 2019–2020 noin 13 miljoonan kuutiometrin edestä. Tämä on merkittävä ekologinen ja taloudellinen riski.
Sekametsä voi ratkaista ongelman
Viime vuonna käynnistyneen Sorkkia sekametsissä -hankkeen tavoitteena on löytää kestäviä tapoja, joilla metsätalous ja hirvieläinkantojen hoito voidaan sovittaa yhteen sekä vahvistaa metsien monimuotoisuutta ja tuhoriskien kestävyyttä.
Hankkeen pyrkimyksenä on lisätä metsien sekapuustoisuutta ja hirvieläinten ravintoresursseja: mitä enemmän metsissä on ravintoa, sitä vähemmän on hirvivahinkoja. Lehtipuuston, pensaskerroksen, mäntytaimikoiden ja varpujen, kuten mustikan, runsaus hajauttavat syöntipainetta ja lieventävät vahinkoja.
Monipuoliset metsät myös kestävät paremmin ilmaston ääri-ilmiöitä ja tukevat luonnon monimuotoisuutta. Metsäkanalinnutkin kiittävät.
Koulutusta ja tietoa käytäntöön
Hanke panostaa tutkimukseen ja tutkitun tiedon yleistajuiseen viestintään. Hankkeessa toteutetaan tutkittuun tietoon pohjautuva yleistajuinen kirjallisuuskatsaus, jonka pohjalta tuotetaan koulutusmateriaaleja metsäalan ammattilaisille, oppilaitoksille ja metsänomistajille.
Tarjolla on maastokoulutuksia, webinaareja ja oppaita siitä, miten metsänhoitoa suunnitellaan vahinkoja ennaltaehkäisevästi. Myös uusia videoita on tekeillä: Metsänhoito ja hirvi -sarja tulee saamaan uusia jaksoja.
Vähemmän vahinkoja ja kestävämmät metsät
Hirvivahingot herättävät vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Hanke pyrkii parantamaan keskusteluilmapiiriä ja sidosryhmien välistä yhteisymmärrystä.
Hankkeen tavoitteena on käynnistää pitkäjänteinen muutos, jonka myötä hirvivahingot vähenevät, metsä- ja riistasektorien välinen yhteistyö tiivistyy sekä metsänomistajien ja metsästäjien keskinäinen ymmärrys vahvistuu.
Metsästäjillä on keskeinen rooli hankkeen tavoitteiden käytännön toteuttamisessa, sillä he perheineen omistavat lähes puolet Suomen yksityisistä maa-alueista.
Sorkkia sekametsissä -hanke
- Vuonna 2025 alkanut hanke kestää kolme vuotta. Hanke keskittyy tutkimukseen, koulutukseen ja viestintään.
- Hanketta koordinoi Suomen riistakeskus. Mukana ovat Suomen metsäkeskus, Helsingin yliopisto sekä Hämeen ammattikorkeakoulu.
- Hankkeen rahoituksesta valtaosa tulee maa- ja metsätalousministeriöstä.
Uutta hirvitutkimusta Helsingin yliopistosta
Hankkeeseen sisältyy tutkimusprojekti, jonka toteutuksesta vastaa Helsingin yliopisto.
Metsämme käyvät läpi dramaattisia muutoksia: ilmastonmuutoksen seurauksena niihin kohdistuu yhä voimakkaammin uhkia, kuten hyönteis-, sieni- ja eläintuhoja sekä sään ääri-ilmiöitä. Ilmastonmuutos kasvattaa kaikkien tuhojen riskiä, ei pelkästään yksittäisten tuhonaiheuttajien.
Lehtipuuston perkaaminen on yksi yleisimmistä metsänhoidollisista keinoista hirvivahinkojen hallinnassa, mutta tutkimusnäyttö sen tehokkuudesta on ristiriitaista. Yksittäisten taimikkokuvioiden käsittely ei välttämättä vaikuta hirven ravinnon valintaan ja laidunnuskäyttäytymiseen maisematasolla, ja se voi jopa lisätä ongelmia, kuten kuusettumista. Myöskään pelkkä hirvikannan säätely ilman elinympäristön muutosten huomioimista ei vähennä hirvivahinkoja.
Metsien rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus ovat keskeisiä tapoja parantaa niiden vastustuskykyä ja resilienssiä eli toipumiskykyä erilaisista häiriöistä. Esimerkiksi sekapuustoisuuden on havaittu vähentävän hyönteistuhojen riskiä.
Helsingin yliopiston tutkimusprojektissa tarkastellaan, miten metsän puulajiston monimuotoisuus ja rakenteellinen vaihtelu vaikuttavat hirvivahinkoihin ja hirvien ravinnonkäyttöön. Projektissa hyödynnetään DNA-pohjaisia menetelmiä, maastomittauksia ja jo julkaistun tiedon systemaattista analyysiä. Tutkimus tuottaa tietoa metsäelinympäristön rakenteen ja metsänhoidollisten toimenpiteiden mahdollisuuksista hirvivahinkojen hallinnassa.
Anna Jokinen