Hirvieläinvahingot huolestuttavat – edelleen

Sorkkia sekametsässä ‑hanke toteutti kyselyn metsäalan ammattilaisille ja metsänomistajille. Kyselyissä selvitettiin hirvieläinvahinkojen yleisyyttä, vahinkojen vähentämiskeinoja ja niiden vaikutusta kestävän metsätalouden harjoittamiseen.

Tulosten perusteella suuri osa, jopa 66 prosenttia molemmista ryhmistä kokee hirvieläinvahingot joko erittäin tai jokseenkin merkittäväksi haasteeksi metsätaloudelle.

Puulajivalinta maanomistajien keskeinen keino

Kyselyyn vastanneista maanomistajista 57 prosenttia kertoi välttävänsä mäntyä ja koivua uudistamispuulajina korkean hirvivahinkoriskin alueilla. Lisäksi 45 prosenttia vastaajista ilmoitti suosivansa kuusta karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla, joissa vahinkojen riski on tavallista suurempi. 66 prosenttia vastaajista painotti sekaviljelyä joko paljon tai jonkin verran.

Metsäammattilaiset korostavat sekaviljelyä

Ammattilaisista 32 prosenttia kertoi suosittelevansa kuusta uudistamispuulajina korkean hirvieläinvahinkoriskin alueilla, vaikka kasvupaikka olisi karuhko, ja 64 prosenttia painotti männyn ja koivun välttämistä. Sekaviljelyn merkitys korostui ammattilaisten vastauksissa jopa maanomistajia enemmän: 74 prosenttia ammattilaisista ilmoitti suosivansa sekaviljelyä.

Syönninestoaineen käytössä selkeä ero

Ammattilaisista 56 prosenttia kertoi painottavansa syönninestoaineen (Trico) käyttöä hirvieläinvahinkojen ehkäisyssä. Metsänomistajien keskuudessa vastaava osuus oli selvästi pienempi, vain 24 prosenttia.

Tiedon tarve ja menetelmien valinta korostuvat

Vastauksissa korostui tarve tiedolle hirvien ravinnonkäytöstä ja vuodenkierrosta. Tiedon merkitys korostuu, koska se vaikuttaa suoraan metsänhoidollisten menetelmien onnistumiseen ja laidunnuksen ohjaamiseen vähemmän arvokkaisiin kasveihin.

Kuusen suosiminen karuilla mailla on liian yleistä. Korkean hirvieläinkannan alueella olisi perusteltua, että vahva muokkaus, männyn kylvö ja luontainen uudistuminen yleistyisivät.

Sekapuustoisuuden suosio on kyselyn perusteella jopa yllättävän hyvällä tasolla.

Tulokset eivät tarjoa yksiselitteistä selitystä erolle syönninestoaineen käytössä, mutta metsäammattilaisilla on tulosten perusteella kuitenkin merkittävä rooli tietoisuuden lisäämisessä. Kyselyn mukaan metsänomistajat noudattavat pääosin ammattilasten neuvoja.

Erityisesti metsänomistajien vastauksissa esiintyi hajontaa siinä, kuinka voimakkaasti hirvieläinkannan koetaan vaikuttavan metsänhoidollisiin valintoihin korkean riskin alueilla. Tämä viittaa siihen, että näkemykset poikkeavat toisistaan ja eri menetelmien vaikuttavuudesta on epätietoisuutta.

Miksi hirvivahingot koetaan edelleen haasteena?

Miksi hirvieläinvahingot puhuttavat metsäalalla, vaikka hirvikanta on laskenut huomattavasti vuosituhannen alusta?

Vaikka vahingot ovat vähentyneet, ne voivat edelleen muodostaa merkittävän haasteen yksittäiselle metsänomistajalle. Esimerkiksi juurikäävän vaivaaman kuusikon uudistaminen korkean hirvieläinkannan alueella on erittäin vaikeaa. Käytännössä paras vaihtoehto on rauduskoivun istutus yhdistettynä toistuviin syönninestoainekäsittelyihin tai alueen suojaaminen esimerkiksi nauhoilla. Toimenpiteet ovat työläitä, kalliita ja erityisesti etämetsänomistajille haastavia toteuttaa.

Jonkinasteinen syönti on luonnollista ja väistämätöntä

Hirvi on Suomen alkuperäislajistoon kuuluva eläin ja luonnollinen osa suomalaisia metsiä. Hirvet tarvitsevat ravintoa elääkseen, joten jonkinasteinen puiden oksien, latvojen ja lehtien syönti on väistämätöntä.

Paikallisesti vahingot voivat kuitenkin olla merkittäviä ja aiheuttaa suuria haasteita tietyillä metsäkuvioilla. Näiden ongelmien ratkaisemisessa keskeistä on metsänomistajien, metsäammattilaisten ja metsästäjien välinen yhteistyö. Vain yhteisen ymmärryksen ja avoimen vuoropuhelun kautta voidaan löytää toimivia ja kestäviä ratkaisuja paikallisten hirvieläinvahinkojen hallintaan.