Hirvivahingot vähiin metsänhoidolla

Hirvivahinkojen vähentämiseksi on menneinä vuosikymmeninä tehty paljon ohjeita ja oppaita. Ohjeet eivät ole jalkautuneet käytäntöön, vaan ne ovat jääneet pölyttymään oppaiden sivuille. Sorkka-hankkeessa yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa tuotetuissa, uusissa Metsänhoito ja hirvi -videoissa esitellään tiiviisti, miten hirven aiheuttamia vahinkoja voidaan vähentää metsänhoidon menetelmillä.

Metsänhoito ja hirvi -sarjassa on viisi erilaiseen teemaan keskittyvää jaksoa.

Kuusitaimikon hoito

Mäntytaimikon hoito

Sekapuustoisen taimikon perustaminen

Ravinnon lisääminen maisematasolla vähentää vahinkoja

Hakkuutähteet hirville

Ravintoa laajoilla alueilla

Hirven aiheuttamien vahinkojen painopiste kohdistuu männyn ja rauduskoivun kasvatukseen. Hirvelle mieluisinta puuravintoa ovat lehtipuut haapa, pihlaja, paju ja koivu. Hirvelle tulisikin olla maisematasolla tasaisesti tarjolla männyn ja rauduskoivun ohella muuta vaihtoehtoista ravintoa. Myös kenttäkerroksen kasvillisuudella, kuten kanervakasveilla, on tärkeä merkitys. Jos hirvelle mieluisaa kasvillisuutta ei ole saatavilla, syönti kohdistuu mäntyyn ja rauduskoivuun.

Talviravintona hirvelle maistuu männyntaimet. Mäntytaimikot olisi hyvä perustaa luontaisesti tai kylvön kautta, jotta saavutetaan riittävän tiheitä, särkymävaralla varustettuja taimikoita.

Kuusitaimikoissa tulisi tarjota vaihtoehtoisena ravintona lehtipuita. Kasvatusmetsien alikasvosta – erityisesti lehtipuita – tulisi säästää laajoilla alueilla. Hirvien talvilaidunalueilla mänty- ja koivuvaltaisten metsien harvennukset ja päätehakkuut olisi hyvä sijoittaa talvikauteen ja nostella latvuksia hangen päälle ravintovarojen lisäämiseksi.

Sekapuustoisuuden lisääminen on tärkeää. Se on varautumista ilmastonmuutokseen ja metsävahinkoihin, sillä vahingonaiheuttaja ei yleensä iske kaikkiin puulajeihin. Tavoitteena tulisi olla vähintään kolmen puulajin sekametsät, jossa vähemmistöpuulajien yhteenlaskettu tavoiteosuus on vähintään 20–30 prosenttia ja pääpuulajin osuus enintään 80 prosenttia kokonaistilavuudesta. Kolmen puulajin sekametsiin kuuluu mäntyä, kuusta ja jotain lehtipuuta. Karuilla kasvupaikoilla männyn osuus voidaan pitää suurempana. Liiallista raivaamista tulisi välttää kaikissa metsänhoidon työvaiheissa: raivataan pois vain se, mikä on kasvutilan vapauttamiseksi ja hakkuutyön onnistumisen kannalta tarpeen.

Vaihtoehtoisen ravinnon tuottamisessa kannattaa hyödyntää voimalinjat, tien varret, peltojen reunat, riistapellot ja joutomaat.

Videot ovat katsottavissa myös Riistainfossa (riistainfo.fi).