Tyypillinen näkymä Marttilan rhy:n alueella: peltojen välissä tien molemmin puolin kapeita metsäkaistaleita, joita pitkin hirvieläimet kulkevat. Eläinten väistämiseen ei juuri jää aikaa 100 km/h vauhdissa.

Hirvieläinvahingot tarkempaan syyniin

Marttilan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella Varsinais-Suomessa valkohäntäpeurakannat ovat olleet runsaat jo vuosia. Vahinkojen vähentämiseksi ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Teksti ja kuvat Antti Rinne

Julkaistu11.7.2021

Ajoin valtatie 10:tä pitkin Koskelle ja näin ruokintapaikkoja melko lähellä tietä. Samoilla kohdilla oli sattunut useita hirvieläinkolareita, joten asia alkoi vaivaamaan. Puhuin asiasta riistanhoitoyhdistyksemme toiminnanohjaajalle Purhosen Osmolle, ja ryhdyimme heti tuumasta toimeen, kertoo Marttilan seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mauri Rauhala.

Rhy:n hallitus päätti kartoittaa alueella olevien riistanruokintapaikkojen, kyttäyskoppien ja riistapeltojen sijainnit. Tarkasteltaviksi tulivat myös kolaripaikat, muut vahinkokohteet sekä houkuttelevat viljelykset. Selvitykselle perustettiin työryhmä, jossa oli mukana jäseniä kaikista alueen neljästä metsästysseurasta.

– Alkuun oli skeptisyyttä, että omista ruokinnoista ei haluttaisi kertoa ja, mitä niistä kerätyillä tiedolla tehdään. Työn edetessä epäilykset kuitenkin hälvenivät, ja selvityksen hyödyt nähtiin merkittävinä, kertoo toiminnanohjaaja Osmo Purhonen.

Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mauri Rauhala (vas.) ja toiminnanohjaaja Osmo Purhonen tarkastelevat selvityksen lopputuloksena tehtyjä karttoja ruokintapaikoista.

Pellot houkuttelevat tien yli

Vilkas Turku-Hämeenlinna -tie kulkee peltovaltaisen rhy:n alueen keskeltä. Kolareita hirvieläinten kanssa sattuu melko paljon, vuonna 2020 noin 180. Alkuvuosi 2021 näyttää valoisammalta, sillä kolareita on sattunut esimerkiksi valkohäntäpeuran kanssa noin 40 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Muutokseen on vaikuttanut tehostettu metsästys, mutta myös runsasluminen talvi.

Marttilassa on viime vuosina peltojen talvipeitteisyys lisääntynyt merkittävästi, kun syyskylvöt ja monivuotisten kasvien viljelykset ovat yleistyneet. Pellot myös kynnetään yleensä vasta keväällä. Maittavimmat pellot ovat monesti lähellä vilkasliikenteisiä teitä, jolloin ne houkuttelevat eläimiä teiden läheisyyteen.

Ongelmaan on pyritty vastaamaan kohdistamalla voimakasta metsästystä tällaisten peltojen läheisyyteen. Syksyisin metsästäjät vievät siirrettäviä kyttäyskoppeja paikkoihin, joihin peurat tulevat luonnostaan ruokailemaan.

Seurat puhaltaneet yhteen hiileen

Marttilan seudulla osassa seuroista ruokintapaikat ovat seuran ylläpitämiä ja yhteisiä, osassa ruokintapaikkoja pitävät jäsenet itse. Peuran pyyntilupien käyttötavat vaihtelevat paljon, sillä toisilla jahti on hyvin vapaata ja toisilla luvat jaetaan jäsenille. Seuroille myös ammutaan paljon peuroja, joista saaduilla varoilla kehitetään muun muassa lahtivajoja ja majoja. Suuret vierasjahdit on koettu melko kuormittaviksi talkootyöllä. Vierasporukat toki tuovat rahaa laajemminkin maaseudulle esimerkiksi käyttämällä majoitus- ja ravitsemuspalveluita.

Ruokintapaikkojen kartoituksesta koko rhy:n alueella on alueen metsästysseuroille merkittävä hyöty. Kartoituksen myötä on esimerkiksi paljastunut tilanteita, joissa kahden naapuriseuran ruokintapaikat ovat hyvin lähekkäin rajan tuntumassa ja jopa toistensa ampumalinjoilla. Kun kaikki ruokintapaikat, riistapellot ja kyttäyskopit ovat kartalla, pystytään metsästystä suunnittelemaan tehokkaammin ja turvallisemmin.

– Tässä on kaikkien alueen metsästysseurojen kanssa puhallettu yhteen hiileen yhteisen päämäärän tavoittamiseksi. Muutenkin yhteistyö rhy:n sisällä on lisääntynyt. Peura tuo myös yhteen eikä vain hajota, kuten joskus saatetaan kuvitella, kehuu toiminnanohjaaja Purhonen.

Vilkasliikenteinen tie numero 10 kulkee keskellä riistanhoitoyhdistyksen aluetta. SRVA-liikenneonnettomuuksia tapahtuu runsaasti, mutta niitä on onnistuttu vähentämään määrätietoisella toiminnalla.

Ruokintapaikat eivät pääsyy kolareihin

Lopputulemana selvityksessä oli, että ruokintapaikat eivät ole pääsyy kolareihin. Eläinten luontaiset kulkureitit ja ruokailualueet sekä kannan koko ovat merkittävimmät peurojen liikettä ohjaavat tekijät. Eläimet toki liikkuvat ruokintojen välillä, joten niiden sijoittelulla on merkitystä.

– Ruokinnan sijoittelussa tulisikin ensin selvittää, missä ovat peurojen oleskelualueet, Purhonen toteaa.

– On huomattu, että naaraat majailevat vasojensa kanssa lähellä ruokintapaikkoja syksyn kiima-aikana ja pukit kulkevat ruokintojen väliä naaraiden perässä. Mikäli ruokintoja ei olisi, naaraat liikkuisivat selkeästi laajemmilla alueilla, ja sen myötä myös pukit. Tämä näkyisi todennäköisesti myös kolareiden määrässä, lisää Rauhala.

Hirvieläimille mieluisia peltoviljelmiä sijaitsee alueella yleisesti teiden läheisyydessä, ja nämä ovat ilmeisesti ruokintapaikkoja merkittävämpi tekijä hirvieläinkolareiden lisääjinä.

– Tähän on tietenkin vaikea vaikuttaa, kun viljelijöillä on elinkeino kyseessä ja tukiehtoja täytyy noudattaa. Olemme pohtineet, voitaisiinko kasvipeitteisyyden talviaikaista vaatimusta tukiehdoissa laskea tällaisilla kriittisillä alueilla, ehdottaa Rauhala.

Selvityksessä tehtiin toimenpidelista sekä kartta koko rhy:n ruokintapaikoista. Rhy antaa suosituksia ja ohjeistaa seuroja, mutta loppupeleissä toteutus on metsästäjien ja seurojen vastuulla. Riistahoitoyhdistyksellä ja seuroilla on hyvä yhteistyö, joten suuren osan toimenpide-ehdotuksista uskotaan toteutuvan. Osa ehdotuksista kohdistuu muihin toimijoihin.

– Tulemme jatkossa myös käymään vuoropuhelua maanomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa enemmän. Hyvät välit maanomistajien kanssa ovat metsästyksen edellytys, kiteyttävät Rauhala ja Purhonen.

Selvityksen toimenpide-ehdotukset

  • Valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantojen pienentäminen metsästystä tehostamalla
  • Metsästyksen painottaminen entistä enemmän alkukauteen
  • Metsästyksen suuntaaminen vahinkoalueille
  • Lisää aktiivisia metsästäjiä seuroihin, etenkin nuoria
  • Seurojen metsästystä koskevien sääntöjen kriittinen tarkastelu
  • Saaliin käsittelyn ja myynnin kehittäminen
  • Vuokrasopimusten päivittäminen
  • Ruokintapaikkojen ja riistapeltojen sijoitteluun panostaminen
  • Annostelevaan ruokintaan siirtyminen
  • Ruokinnan vähentäminen metsästyskauden ulkopuolella
  • Hirvieläinvaroitusmerkkien sijaintien tarkistaminen
  • Vuotuiset neuvottelut ELY-keskuksen ja MTK:n kanssa
  • Keltaisten nauhojen käyttö kohdennetusti
  • Tricon käytön edistäminen taimikoissa
  • Yhteydenpidon ja tiedottamisen kehittäminen paikallisten ja maanomistajien suuntaan