Ota aina paras tuki minkä saat

Mitä vakaampi ampuma-asento on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä riistalaukaus onnistuu. Jos käytössä ei ole ampumatukea, on sovellettava ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia.

Teksti ja kuvat Antti Saarenmaa

Julkaistu5.7.2024

Kiväärikoulun vastuukouluttaja Markku Vehmaksen vinkit mahdollisimman tukevan ampuma-asennon löytämiseen ja luonnon omien ampumatukien hyödyntämiseen perustuvat riistan kunnioittamiseen.

– Kun laukaus suunnataan elävään riistaeläimeen, on ampujan vastuulla pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen osumaan ja minimoida haavoittamisen riskit. Ei ole häpeä hakea tukea, vaikka ampumamatka ei olisikaan pitkä. Mikäli ampumamatka on yli 50 metriä, pyrin aina käyttämään jotain tukea ampuessani. Vaikka ampumataito mahdollistaisi ampumisen vapaalla kädellä kauemmaskin, riistalaukauksissa riskejä ei kannata ottaa, Vehmas painottaa.

Puuhun tukemalla korkea tuki

– Kaikenkokoiset puut, sekä kaatuneet että pystyssä seisovat ja niiden oksanhangat ovat hyviä ja nopeita tukia, joita itse suosin sorkkaeläinjahdeissa, kun en kanna mukanani valmista nelijalkaista tukeani, Vehmas kertoo.

Ampuja tukee toisen käden puuta vasten ja asettaa kiväärin etutukin joko sopivalle oksanhangalle tai puuhun nojaavan tukikäden peukalonhankaan. Ampuma-asentoa voi tällöin tarpeen mukaan muuttaa nopeasti ja sitä saa tukevoitettua nojaamalla itse samalla tukikädellä puuta vasten. Mikäli aseessa on tähän soveltuva hihna pikalukituksella, sen voi vaihtoehtoisesti pyöräyttää puun ympäri ja kiinnittää aseen puun kylkeen.

– Juuri tähän tarkoitukseen löytyy oikein päteviä kaupallisia asehihnoja, Vehmas kertoo.

Puuhun nojaamalla ampuja saa vakautettua aseen lisäksi myös omaa asentoaan.

Keskikorkea tuki – polvella tai istuen

– Mikäli soveltuvia puita ei passipaikalta löydy, laskeudun usein ampuma-asentoon polvelle.

Polviasento on monille tuttu ampuma-asento, mutta vaatii asehihnan oikeanlaista käyttöä, jotta saadaan paras tuki.

– Polviasentoa ja hihnankäyttöä tuntemattomalle ampujalle suosittelisin ehkä istuvaa ampuma-asentoa, josta saa vakaamman myös ilman hihnaa, pitkän linjan ampumakouluttaja kertoo.

Hänellä itsellään on kiväärissään usein hihna. Kilpaa ampuessaan hihna on hänelle välttämätön ja siksi hän pitää sen mielellään mukana myös metsällä.

–Hihnan käytön opettelu voisi olla kaikille hyödyllistä.

 

Vakain ampuma-asento makuulta

– Mikäli aluskasvillisuus sallii ja on tarve ampua pidemmälle, makuuasento on kaikkein vakain. Tällöin haen aseen alle kantoa, mätästä tai kiveä. Jos sopivia luonnontukia ei ole, käytän reppuani.

Vehmaan repussa on runkorakenne, jonka ansiosta se pitää muotonsa. Hän voi käännellä reppua sivulta toiselle löytääkseen juuri tilanteeseen sopivan koron.

– Kiväärin takaosan vakautan laittamalla perän ja maan väliin nyrkkini, mikäli etäisyys on sopiva. Muussa tapauksessa perän vakaus pidetään yllä ylävartalon avulla. Kaikissa ampuma-asennoissa ylä- ja keskivartalolla on suuri merkitys ampuma-asennon vakauteen, Vehmas teroittaa.

Tarvittaessa vaikka kaatunut puu voi toimia nopeana ampumatukena.

Harjoittele

Jokaisessa tuessa ja ampuma-asennossa on niksinsä. Vehmas kehottaa vakavasti jokaista harjoittelemaan improvisoitujen ampumatukien käyttöä ja erityisesti esimerkiksi istualtaan ampumista.

– Mitä parempi rutiini aseen käsittelyyn, sen tukemiseen ja ampuma-asentoon kehittyy, sitä paremmin ampuminen sujuu itse metsästystilanteessa, Vehmas muistuttaa.

 

Katso video: kiväärikouluttajan vintkit ampuma-asentoihin ja -tukiin

Lisää samasta aiheesta