Pienriista
Pienriista jää usein julkisessa keskustelussa suurriistan varjoon, mutta meille metsästäjille se on hyvin tärkeä. Tärkeys näkyy metsästyksen suosiossa ja monelle pienriistanpyynnistä kehittyy elämänmittainen harrastus – ehkä jopa se kaikkein mieluisin. Kaikkein suosituimpia ovat kanalintujahti ja sorsastus, saalismäärässä mitattuna keskeisiä ovat esimerkiksi sepelkyyhky, jänikset ja supikoira.
Pienriistalla on monelta huomaamatta jääviä, mutta sitäkin merkittävämpiä rooleja. Se on luontevin ja siksi yleisin väylä metsästyksen aloittamiseen. Pienriistan parissa on perinteisesti harjoiteltu metsästystilanteita ja omassa nuoruudessani pienriistan metsästyskokemus oli suorastaan edellytyksenä hirvijahtiin pääsylle. Asenteet ovat ehkä väljentyneet, mutta vaatimuksella oli vinha perä: riistaeläimen koon kasvaessa usein myös jahdin aiheuttama jännitys kasvaa, joten pienriistan parissa hankittu kokemus hyvistä riistalaukauksista auttaa suurriistajahdeissa. Aina on muistettava, että riistalaukaukseen valmistaudutaan yhtä huolellisesti, olipa kyse sitten isosta tai pienestä riistasta. Turvallisuudesta ei tingitä!
Metsäkanalintujahti, eräs tärkeimmistä pienriistakausista, on juuri alkamassa. Olemme saaneet muutaman vuoden nauttia hyvistä kanalintukannoista, jotka ovat mahdollistaneet pitkät ja kiireettömät pyyntikaudet. Meistä monelle onkin metsästysvuoden kohokohta se hiljainen pakkasaamu vanhaan malliin kanalintujahdissa. Saalis ei ole tärkeintä, tuoreen kanalintupaistin erinomaisuutta toki unohtamatta. Olennaisinta on olla omassa rauhassa, tarkkailla talveen valmistautuvaa luontoa ja vaikkapa keitellä edes kerran vuodessa oikeat nokipannukahvit. Tehdään yhdessä työtä sen eteen, että tämä kaikki on mahdollista myös jatkossa.
