Jälkihavaintojen määrä on puolittunut
Kolmiolaskennat tuottavat tärkeää tietoa pienriistalajien kannankehityksestä. 38-vuotisen laskentahistorian aikana jälkihavaintojen määrä on puolittunut.
Metsästäjät ovat taas ansiokkaasti kiertäneet riista- ja peltokolmioita ja suorittaneet lumijälkilaskentoja. Koko Suomessa laskettiin 539 kolmiota, joista 477 oli riistakolmioita ja 62 peltokolmioita.
Lumijälkien määrät laskentapanostukseen suhteutettuna heijastavat laskettavien lajien kannanmuutoksia. Ympäristöolosuhteet vaikuttavat sekä kannanvaihteluihin että eläinten aktiivisuuteen ja sitä kautta eläinten päivän aikana jätettyjen jälkien määrään. Vaikka laskentaa edeltävä joulukuu oli harvinaisen lämmin ja kevät tuli nopeasti, laskentakausi oli selvästi keskimääräistä kylmempi koko maassa.
Suurimassa osassa maata talvi oli vähäluminen. Pahimmillaan tämä voi johtaa laskentalinjalla lumettomiin osuuksiin ja siten pienempiin laskettuihin lumijälkien lukumääriin. Harvojen lumisateiden takia sopivia laskentapäiviä kertyi vähemmän kuin normaalisti.
Jäniseläimet ja orava
Koko laskentahistorian aikana metsäjäniksen lumijälki-indeksi on pienentynyt noin 60 prosenttia. Osasyitä metsäjäniksen vähenemiseen ovat ainakin ilmastonmuutos ja rusakon leviäminen. Samalla ajanjaksolla rusakkokanta on 20–30-kertaistunut ja on tiheimmillään Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemissa. Suomen pohjoisosissa rusakkokannan kasvu näyttää taittuneen laskuun 2020-luvulla.
Viime vuodesta metsäjäniksen ja rusakon lumijälki-indeksi liki puolittui ja myös oravan indeksit laskivat roimasti, lukuun ottamatta Itä-Suomea sekä Pohjanmaata – alueita, joilla myyräkannat ovat olleet huipussaan.
Oravalle on ominaista vuosien väliset suuret kannanvaihtelut laajoilla alueilla, johtuen enimmäkseen kuusen siemensadosta, joka nyt on heikko. Pitkällä aikavälillä oravakanta on taantunut alle kolmannekseen.
Kettu ja näätäeläimet
Viime talveen verrattuna ketun lumijälki-indeksi lähes puolittui. Koko seurantahistorian aikana kettukanta on taantunut alle puoleen.
Saukon, näädän, lumikon ja kärpän lumijälkien määrä on pysynyt viime vuoden tasolla. Alueiden välillä on jonkin verran vaihtelua.
Uuden tutkimuksen mukaan näädän jälkijonoja havaitaan enemmän paksulla lumipeitteellä, joten kuluvan talven heikolla lumitilanteella kyse voi olla lievästä aliarviosta. Lumikon jälkiä taas havaitaan tämän vuoden kaltaisissa kylmissä ja vähälumisissa oloissa enemmän, joten tämän vuoden lukema voi olla lievä yliarvio. Kuten kärpälle, myös lumikolle on ominaista varsin suuret kannanvaihtelut, jotka heijastavat myyräkantojen vaihteluita. Lumijälkien määriin vaikuttavat aitojen kannanvaihteluiden lisäksi myös käyttäytyminen myyräsyklin eri vaiheissa. Jos myyriä on vähän, lumikot liikkuvat enemmän hangen päällä.
Pitkällä aikavälillä, 38 vuoden seurantajakson aikana, näätäkanta on pysynyt erittäin vakaana. Saukkokanta on kasvanut lähes 80 prosenttia, mutta viimeiset parikymmentä vuotta kanta on ollut vakaa. Kärppäkanta on taantunut noin kuudennekseen ja lumikon kanta on vähentynyt alle kolmannekseen.
Lisätietoja: riistakolmiot.fi
Riista- ja peltokolmiot
Metsäriistan runsautta seurataan riistakolmioiden avulla. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka kukin sivu on neljä kilometriä, ja laskentalinjan kokonaispituus siten 12 kilometriä. Peltokolmiossa mitat ovat puolet riistakolmiosta, eli sivun pituus on kaksi kilometriä ja kokonaispituus kuusi kilometriä.
Kolmiot säilyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka alueilla tehtäisiin esimerkiksi metsähakkuita. Kesälaskennassa keskitytään kanalintuihin ja talvella lasketaan riistanisäkkäiden jäljet.
Luonnonvarakeskus koordinoi riistakolmiolaskentoja yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa.
Suurkiitos metsästäjille
Metsästäjien urakointi lumijälkilaskennoissa on ollut haastavista olosuhteista huolimatta ihailtavaa. Osalla kolmioita, lumisateen puuttuessa, on jouduttu tekemään linjan esikierto varsinaisen laskennan lisäksi, ja tästä syystä maastotyön kokonaisurakka on lähes tuplaantunut. Suuret kiitokset laskentaan osallistuneille!