Kun metsästyskaveri vanhenee – miten ottaa vaikea asia puheeksi?
Syksyinen metsä on monelle enemmän kuin harrastuspaikka. Sieltä löytyvät vuosikymmenten muistot, ystävät, yhteiset reissut ja elämäntapa. Monelle metsästysporukka voi olla lähes kuin toinen perhe. Vaikka metsästyksestä joutuisi luopumaan, metsästysporukasta ei toivottavasti tarvitse luopua.
Metsästäminen voi olla harrastus, ja se voi olla elämäntapa. Metsästäessä saa olla luonnossa, tarkkailla luontoa ja olla yhtä metsän kanssa. Samalla saattaa saada ruokaa kotiin vietäväksi, tai sitten vaan raitista ilmaa. Yhtä kaikki, metsällä käyminen on monelle erittäin tärkeää.
Olemme tavoitelleet pitkäikäistä yhteiskuntaa ja sen olemme saaneet. Tutkimusten mukaan ikä venyy keski-iän tienoilla ja olemme pidempään hyvässä kunnossa, vaikka elämme vanhemmiksi kuin aiemmat sukupolvet. Yhä useampi metsästäjä on iäkäs.
Ikä ei määritä, mutta se antaa suuntaa
Ikä yksinään ei tee kenestäkään vahvaa, heikkoa tai toimintakyvytöntä. Näihin vaikuttavat monet muut asiat iän lisäksi. Ikääntyessä ihmisessä kuitenkin tapahtuu muutoksia. Näkökyky ja motoriikka saattavat heikentyä ja ihminen hidastua. Muistissa ja hahmotuskyvyssä voi tapahtua muutoksia.
Metsästäessä näillä kaikilla on suuri merkitys. Metsästyksen pitää olla turvallista sekä itselle että muille kulkijoille. Metsästyksessä turvallisuus perustuu luottamukseen. Jokaisen täytyy voida luottaa siihen, että toinen hahmottaa tilanteet oikein ja toimii sovitulla tavalla.
Metsästäminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa ja erinomaista näköä, kuuloa ja koordinaatiota. Ikääntyminen ja erilaiset terveysongelmat vaikuttavat näihin toimintakyvyn osa-alueisiin yksilöllisesti. Joudutko sanomaan, ettet ole ihan varma minkä eläimen ammuit? Joudutaanko sinut auttamaan metsästä pois? Onko luoti alkanut osumaan eri kohtaan eläintä, mihin sen kuuluisi osua? Oma toimintakyky saattaa muuttua niin hiljalleen, ettei osaa edes sanoa, milloin näin pääsi käymään. Me kuitenkin kaikki ikäännymme ja se saattaa vaatia meiltä muutoksia.
Vaikea keskustelu kannattaa käydä ajoissa
Lähipiiri huomaa ja tunnistaa muutoksen usein ennen kuin ikääntyvä itse. Asian puheeksi ottaminen voi kuitenkin olla todella vaikeaa. Joko se tuntuu itsestä epäkunnioittavalta ja riidan haastamiselta, tai pelottaa, että toinen loukkaantuu tai suuttuu. Moni lykkää puheeksi ottamista liian pitkään.
Tärkeintä on tapa, jolla asiasta puhutaan. Kannattaa puhua omista havainnoista, huolesta ja turvallisuudesta. Syytteleminen tai määräileminen johtaa helposti puolustautumiseen. On hyvä tiedostaa, että keskustelu tulee todennäköisesti herättämään tunteita, pelkoa ja ehkä aiheuttaa pettymystäkin.
Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi huomiolla:
– Olemme huomanneet, että sinut on autettu useamman kerran pois metsästä.
Toisena hyvänä aloituksena voi toimia turvallisuuden tunne:
– Haluamme varmistaa, että kaikilla on turvallinen olo jahdissa.
Lähipiirin tekemät huomiot toimintakyvyn muutoksesta voi myös sanoa suoraan. On hyvä tehdä selväksi, että henkilöstä ei haluta päästä eroon, vaan on huomattu metsästykseen vaikuttavia muutoksia toimintakyvyssä.
Vaikeneminen ei suojele ketään. Keskustelu kannattaa käydä henkilökohtaisesti, mutta siihen voi myös valita mukaan muutaman läheisen ja arvostetun henkilön seurueesta. Näin asia ei näyttäydy yhden ihmisen mielipiteenä tai henkilökohtaisena arvosteluna.
Ihminen kaipaa merkityksellisyyttä
Ikääntyessä voi joutua luopumaan asioista, jotka ovat olleet rakkaita ja antaneet merkitystä elämään. Ikääntymisen ei kuitenkaan tarvitse olla pelkkää luopumista, vaan se voi tarkoittaa uudenlaista tekemistä.
Vaikka metsästysporukassa joudutaan ottamaan vaikeita asioita puheeksi ja joku joutuu arvioimaan omaa osallistumistaan uudestaan, voi se parhaimmillaan lähentää yhteisöä. Ainakin se pakottaa meidät miettimään ja pohtimaan erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia.
Voiko metsästysporukan tekemisiin osallistua ilman asetta? Mitä tehtäviä konkareilla voi olla? Minkälaisissa tilanteissa metsästysyhteisön voi säilyttää, vaikka jahteihin ei enää pääsisi? Tämä vaatii pohdintaa monessa seurassa ja porukassa. Kokeneella metsästäjällä voi olla valtavasti annettavaa nuoremmille: tarinoita, erätaitoja, paikallistuntemusta ja hiljaista tietoa, jota ei kirjoista opi.
Kirjoittaja työskentelee Ikävoimaa-ohjelmassa (STM 2025–2027), joka keskittyy 75 vuotta täyttäneiden toimintakykyyn sekä elämän muutostilanteisiin. Ohjelmaa koordinoi Vanhustyön keskusliitto. Artikkeliin on haastateltu Jukka Paavolaa, joka on kokenut, pitkän linjan metsästäjä.