Sorkkaeläimet ja pedot samalle pöydälle

Kun ensi keväänä alueelliset riistaneuvostot asettavat uudet tavoitteet hirvieläimille, päätökset ovat poliittisesti tärkeämpiä kuin pitkään aikaan. Tulevat kantatavoitteet kertovat siitä, huomioidaanko alueilla monilajisen kannanhoidon merkitys vai jatketaanko näennäistä tasapainoilua, jossa hirvi kantaa vastuun? Ekosysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen: sorkkaeläimet kilpailevat keskenään ravinnosta ja samalla ne muodostavat ravintopohjan alueen suurpedoille.

Monilajinen kannanhoito saattaa kuulostaa tutkijoiden keksimältä sanahirviöltä, mutta kun kuoritaan byrokratia päältä, kyse on asiasta, jonka jokainen metsässä liikkunut on aina tiennyt: eri lajit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Maanomistajat odottavat taimikkovahinkojen pysyvän kohtuullisina, metsätalous tarvitsee ennustettavuutta, liikenne vähemmän onnettomuuksia ja luonnonsuojelu muistuttaa petojen ja saalislajien tasapainosta. Metsästäjät kantavat käytännön vastuun, mutta heidän harteilleen ei voi kaataa koko sorkkaeläinpolitiikkaa.

Kokonaisuuden hallinta asettaakin suuria vaatimuksia alueelliselle päätöksenteolle. Riistaneuvostoissa on kyettävä sovittamaan yhteen biologinen tutkimustieto, metsätalouden tarpeet, liikenneturvallisuus ja metsästäjien toiveet elinvoimaisista hirvieläinkannoista.

Tämä vaatii kompromisseja, jossa tunteet on pystyttävä korvaamaan tutkitulla tiedolla ja paikallisella yhteistyöllä.

Ensi kevään tavoiteasetannassa punnitaan, miten hyvin pystymme soveltamaan monilajisuutta käytännössä siten, että päätökset ovat alueellisesti järkeviä, oikeudenmukaisia ja kestävällä pohjalla.

Alueelliset riistaneuvostot tekevät suuret linjaukset, mutta lopullinen työ tehdään seuroissa ja jahtiporukoissa. Metsästys on parhaimmillaan upea harrastus ja perinne, mutta ennen kaikkea se on vastuullista ja kestävää luonnonvarojen käyttöä.