Talviruokinta tulee aloittaa ja keskeyttää asteittain. Metsäkauriilla äkillinen muutos ruokavaliossa voi sekoittaa ruoansulatuksen toiminnan.

Joulupöytä koreaksi myös metsän eläimille

Joulun pyhien aikaan on hyvä hetki tehdä riistanhoitotöitä riistan ja muidenkin eläimien hyväksi, kun työkiireet monilla helpottavat.

Kuva: Tero Salmela ja Markus Varesvuo
Julkaistu21.12.2023

Talviruokinta on perinteinen osa riistanhoitoa, jonka avulla pyritään turvaamaan eläinten riittävä ravinnonsaanti myös ankarimpina talvikuukausina. Ruokintaa suunnitellessa tulee pohtia, mille lajeille se on tarkoitettu ja mihin ruokinta kannattaa sijoittaa. Epätoivottujen lajien ruokinnan hyödyntäminen tulisi estää, jotta ruokinta palvelisi tarkoitustaan. Ruokinta ei myöskään saisi heikentää liikenneturvallisuutta tai lisätä eläintautien leviämisen riskiä.

Ohjeita erilaisten riistalajien ruokintaan:

  • Peltopyy on nimensä mukaisesti maatalousvaltaisten maisemien laji. Muutokset peltorakenteissa ja viljelykulttuurissa ovat ajaneet peltopyyn ahtaalle, minkä lisäksi talvisaikaan ne ovat erittäin alttiita muun muassa kanahaukan saalistukselle. Peltopyyn ruokinta kannattaa sijoittaa avaraan paikkaan esimerkiksi ojan varrella olevalle riistapellolle, pajukkoon tai latoon. Tärkeää on, että näkyvyys ympärillä on hyvä ja linnut löytävät läheltä suojaa pedoilta. Peltopyille voi tarjota esimerkiksi kauraa tai vehnää.
  • Metsäjänis kuuluu lajeihin, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta. Valkoinen talviturkki ei tuo suojaa pedoilta, kun lumipeite tulee yhä myöhemmin ja samalla rusakko jäniksen kilpailijana levittäytyy yhä laajemmalle. Metsäjänikselle voi tarjota esimerkiksi luonnonheinää tai kaataa haapoja. Sopivat kohteet löytyvät yleensä hakkuuaukkojen liepeiltä, järvien rannoilta tai pellon ja metsän rajalta.
  • Pieniä hirvieläimiä ruokitaan usein koko talven etenkin alueilla, missä niitä säännöllisesti metsästetään. Metsäkaurista esiintyy nykyään suurimmassa osassa maata ja valkohäntäpeurakin on levittäytynyt hiljalleen uusille alueille. Niiden uusimmilla esiintymisalueilla ruokinta ei monesti ole kovin säännöllistä. Hirvieläimille voi tarjota esimerkiksi viljaa, heinää, lehtikerppuja tai juureksia. Ruokinta tulee liikenneturvallisuuden vuoksi sijoittaa siten, ettei se houkuttele eläimiä kulkemaan vilkasliikenteisten teiden yli. Sopivia paikkoja ovat esimerkiksi pellot tai hakkuuaukot, missä on hyvä näkyvyys ympäristöön.
  • Ruokinnassa on hyvä muistaa, että myös muut lajit kuin kohdelaji voivat sitä hyödyntää. Esimerkiksi supikoira käy usein viljaruokinnoilla. Tällöin ruokinta kannattaa laittaa irti maasta sellaisen rakenteen suojaan, mihin supikoira ei pääse. Maahan ruokintaa tulisi välttää myös eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi.
  • Riistan ei tule tukeutua ainoastaan ruokintaan, vaan ruokinta täydentää eläinten ravinnontarvetta. Laita ruokaa siis tarjolle maltillinen määrä. Usean ruokintapaikan pitäminen pienillä ruokamäärillä on usein parempi ratkaisu kuin yksi ruokintapaikka, jossa on valtavasti ravintoa. Tämä mahdollistaa myös pienempien ja heikompien yksilöiden ruokailun, mikäli lajin vahvoilla yksilöillä on taipumus ajaa pienemmät pois ruokinnalta.
  • Aloita ja keskeytä ruokinta asteittain. Äkillinen muutos ruokavaliossa etenkin märehtijöillä voi pahimmillaan sekoittaa eläimen ruoansulatuksen.
  • Maanomistajalta tulee pyytää lupa ruokinnan perustamiselle.
Peltopyyn ruokinta kannattaa sijoittaa avaraan paikkaan.