Tie sydämeen käy vatsan kautta

Metsästyskauden loppupuolella pakastimissa on runsaasti arvokasta riistaa. On aika loihtia herkullisia riistaruokia ja kutsua ystäviä yhteisen pöydän ääreen.

Näytetään kunnioituksemme riistaa kohtaan. Kerrotaan metsästystarinoita ja otetaan vieraat mukaan metsästyksen maailmaan. Ollaan avoimia metsästyksen puolestapuhujia – edustetaan koko metsästäjäkuntaa. Rakkaudesta riistaan.

Vaalitaan perinteisiä hirvipeijaisia. Kutsutaan kyläläiset ja muut hirvisopalle ja muiden riistaherkkujen pariin. Myös sukulaiset on syytä muistaa. Viedään riistaa lahjaksi. Nähdään vaivaa riistan arvostuksen hyväksi.

Saalis käsitellään huolella

Riista on metsästyksemme perusta. Miten käyttäydymme riistaa kohtaan, kertoo meistä paljon. Arvostetaan niin eläviä kuin saaliiksi saatuja. Huolella talteen otettu ja taidolla käsitelty riista herättää kunnioitusta.

Rakkautta riistaan on käsitellä arvokas saalis parhaalla mahdollisella tavalla. Suolistetaan ja nyljetään huolella, säilytetään oikein, riiputetaan tai raakakypsytetään. Etsitään hyvä resepti ja loihditaan herkkuateria.

Käytetään saalis kokonaisvaltaisesti hyödyksi – lihaa, sisäelimiä, luita, nahkaa ja trofeita myöten.

Valmistetaan sisäelimistä herkulliset ruuat. Sydän ja kieli keitetään mausteliemessä. Maksaa ja munuaisia paistetaan. Trofeet valmistetaan muistoiksi.

Keitetään luista lihaliemet. Hyödynnetään luita myös metsästyskoirien ruokana – kokonaisina tai jauhettuna. Tehdään käyttöesineitä. Käytetään nahat taljoiksi, hatuiksi ja vaatteiksi. Hylkeenrasvat keitetään öljymaaliksi.

Kaikkea ei tarvitse osata. Rakkautta riistaan on myös opetella uutta ja opettaa muita. Se kuuluu metsästyksen maailmaan.