Susivahinkojen ennaltaehkäisy kotieläintiloilla
Vahvistunut susikanta on lisännyt tarvetta vahinkojen ennaltaehkäisylle kotieläntiloilla. Tilan tuotantosuunta ja laidunalueiden maasto-olosuhteet määrittelevät parhaat tavat estää vahinkoja. Keinot voivat vaihdella suojauksen ja valvonnan lisäämisestä aina suden karkottamiseen tai jopa poistamiseen.
Tunnetuin ja varmin tapa estää susivahinkoja kotieläintiloilla on petoaidan rakentaminen. Suomen riistakeskus myöntää aitaustarvikkeita hakemusten perusteella. Viime vuosina petoaitaa on toimitettu tiloille yli 100 kilometriä vuosittain. Pääosa materiaalista on mennyt lammas- ja emolehmätiloille, joilla on suurin riski susivahingolle. Petoaidan ja laiduntavia eläimiä vahtivan laumanvartijakoiran yhdistelmä on todettu tehokkaimmaksi tavaksi estää vahinkoja.
Aidan pystytys ja huolto vaativat tilalliselta merkittävää panosta, joten kaikkia laitumia ei ole mielekästä tai edes mahdollista aidata petoaidalla. Se, sijaitseeko laidun esimerkiksi taajamassa ihmistoiminnan läheisyydessä tai syrjässä metsälaitumella, vaikuttaa merkittävästi vahingon riskiin.
Olemassa olevan aidan parantaminen petoturvalliseksi on hyvä ratkaisu aina, kun se on mahdollista. Yleensä näin toimitaan, jos laidun on aidattu valmiiksi riittävän korkeilla puutolpilla, joihin pystytään lisäämään johtimia tarpeen mukaan. Menetelmä säästää varoja ja erityisesti tilan työresursseja. Aidan suojausteho paranee näin merkittävästi, vaikka ei välttämättä aina yllä varsinaisen rakennetun petoaidan tasolle.
Lohtajalaisen lampuri Saija Niemi-Erkkilän laidunalueet Keski-Pohjanmaalla ovat suuria ja haastavia maisemanhoitokohteita, jonne petoaidan rakentaminen on käytännössä mahdotonta. Olemassa olevan aidan parantaminen on koettu sopivaksi ratkaisuksi heidän tilallaan.
Kamerat ja GPS-pannat tehostavat laidunalueen valvontaa
Nykytekniikka mahdollistaa etäällä sijaitsevien laidunten valvonnan kohtuullisin kustannuksin. Riista- ja valvontakameroiden yleistyttyä ne ovat tulleet laajaan käyttöön myös laidunalueiden ja -eläinten valvonnassa. Kameroiden avulla saadaan lisätukea päivittäin tapahtuvaan laiduneläinten seurantaan, mutta niiden apu on merkittävä myös susivahinkojen estossa. Tilanpitäjä saa nopeasti tiedon laitumen reunalle asennetun kameran ohitse kulkevasta suurpedosta ja pystyy reagoimaan tilanteeseen.
Laiduntavien eläinten kaulaan asennetut GPS-pannat antavat lisätietoa eläinten liikkeistä laitumella. Niiden avulla pystytään myös arviomaan laitumen riittävyyttä ja eläinten laitumenkäyttöä. Erityisesti suurilla maisemanhoitokohteilla pantojen antaman sijaintitiedon perusteella pystytään arvioimaan, tapahtuuko laitumella jotain poikkeavaa, kuten suurpedon hyökkäys.
Niemi-Erkkilän tilalla GPS-pannoista on jo useamman vuoden kokemus.
– Meille pannat ovat antaneet merkittävää hyötyä, sillä kaukaisin laidun sijaitsee tilakeskuksesta lähes tunnin ajomatkan päässä. Pantojen avulla saamme jatkuvaa tietoa eläinten liikkeistä ja hyvinvoinnista, kertoo Niemi-Erkkilä.
Suurella ja peitteisellä maisemanhoitokohteella pelkkä laiduneläinten löytäminen saattaa olla haastavaa ilman GPS-pantaa. Lisäksi pannoista saadaan tieto, ovatko eläimet pysyneet laidunalueella.
Ääni- ja valokarkottimet susivahinkojen estoon
Erilaisilla ääni- ja valokarkottimilla voidaan estää suden meneminen laidunalueelle. Laitumen syrjäisin tai rauhallisin kolkka, josta suurpedon voidaan olettaa tulevan laitumelle, on hyvä paikka karkottimelle. Laitteen tarkoitus on ohjata peto pois laitumen läheisyydestä ja estää vahinko. Myös aidan mahdolliset heikot kohdat, kuten laitumen läpi kulkeva puro, josta susi saattaa päästä sisälle, ovat suositeltavia paikkoja karkottimelle. Yksistään karkotin ei yleensä ole riittävä suojauskeino, vaan sen rinnalla tulee olla muita menetelmiä. Susi saattaa ajan myötä tottua karkottimeen, joten teho on usein melko lyhytaikainen.
Suden karkottaminen tai poistaminen
Suden karkottaminen laitumelta tai hoidetulta piha-alueelta ei vaadi erillistä lupaa ja on siten omatoimisena karkottamisena sallittua eläintä vahingoittamatta. Omatoimista karkottamista ei kuitenkaan saa jatkaa piha- tai laidunalueen ulkopuolella. Sutta pois karkotettaessa kannattaa pitää mahdollisimman kovaa ääntä ja tehdä eläimelle tiettäväksi, että paikalla on ihminen. Esimerkiksi ajoneuvon suojista susi ei välttämättä tunnista ihmistä.
Karkotusluvalle on tarve esimerkiksi silloin, kun susi liikkuu toistavasti hoidetulla piha-alueella, laitumella tai niiden välittömässä läheisyydessä. Tällöin apuna voidaan käyttää esimerkiksi kytkettyjä tai ajavia koiria. Tilanteesta ja alueesta riippuen karkotus voidaan tehdä joko Suomen riistakeskuksen myöntämällä häirintäluvalla tai poliisin karkotusmääräyksellä.
Suden poistaminen vahinkoperusteisesti on osa vahinkojen ennaltaehkäisyä. Se tulee kyseeseen vasta viimesijaisena keinona, kun mitkään muut kohtuullisesti käytettävissä olevat vahinkojen estotoimet eivät tehoa eikä tilanteeseen ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Vahinkoperusteista poikkeuslupaa anotaan Suomen riistakeskukselta, joka arvioi kunkin hakemuksen tapauskohtaisesti.
Pakkotilaan vetoaminen
Jos susi käy tuotanto- tai muun kotieläimen kimppuun, kyseeseen voi tulla pakkotila, josta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 5 §:ssä. Lähtökohtana on, että omaisuuttaan saa tällaisessa hyökkäystilanteessa puolustaa, kunhan pakkotilalainsäädännön edellytykset täyttyvät. Kyseisessä tilanteessa oikeudellisesti suojattu etu voi olla esimerkiksi emolehmä, ja vaaran aiheuttaja rauhoitettu suurpeto, jota ei ilman perusteltua syytä ole lupaa tappaa.
Viime vuosilta on olemassa sekä syyttäjien että tuomioistuimen päätöksiä, joissa vastuuvapausperusteen on katsottu täyttyvän siten, että kotieläimen kimppuun hyökännyt suurpeto on ollut pakkotilatekona luvallista ampua. Jokainen tilanne on kuitenkin olosuhteiltaan erilainen ja nämä olosuhteet sekä tilanteeseen liittyvä toiminta on poliisin esitutkintaviranomaisena jokaisessa yksittäistapauksessa riittävästi selvitettävä.
Riski vahingolle kaikkein suurin laidunkauden lopussa
Elokuun alun ja laidunkauden lopun välisenä aikana tapahtuu suurin osa susien aiheuttamista vahingoista. Tietoa hyödyntävät monet lampurit, joilla on laidunkohteita eri paikoissa. Laidunkohteet, joissa riski vahingolle on kaikkein suurin, laidunnetaan alkukesän aikana. Kohteilla, joissa riski on pienempi, voidaan laidunnusta jatkaa loppukesään. Kohteella, jossa tapahtuu susivahinko, on syytä aina arvioida, voidaanko laiduneläimet siirtää toiselle laitumelle tai sisätiloihin suojaan yöajaksi.
SusiLIFE-hanke on Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen, Itä-Suomen poliisilaitoksen, Metsähallituksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin kuusivuotinen yhteisponnistus. SusiLIFE ennaltaehkäisee susien aiheuttamia vahinkoja, kehittää lajin DNA-seurantaa, parantaa paikallistason vuorovaikutusta sekä tuottaa ja välittää tietoa susista.
Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Hanketta rahoittavat lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja toteuttavat organisaatiot. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry rahoittaa kotieläinten suojaamista ja vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevia toimenpiteitä.
Lisää tietoa hankkeesta www.susilife.fi
