Suden kiintiömetsästys onnistui
Viime talvena metsästettiin susia kiintiömetsästyksenä 16 kiintiöalueella eri puolella Suomea. Kokonaiskiintiö oli 100 yksilöä.
Kiintiöstä 26 oli kohdennettu alueille, joilla tiedettiin Luonnonvarakeskuksen analysoimien DNA-näytteiden perusteella liikkuvan koirasusia. 1.1.2026 – 10.2.2026 välisellä metsästysajalla saatiin saaliiksi 81 sutta ja neljä koirasutta.
Kiintiömetsästyksen tavoitteet
Kiintiömetsästyksen tavoitteena oli pienentää nykyistä susikantaa ja ehkäistä suden aiheuttamia haittoja ja samalla vastata suden tuomiin huoliin turvallisuudesta ja vahingoista. Kasvaneen susikannan seurauksena turvallisuushuolet, kotieläinvahingot sekä poliisin suurpetotehtävät ovat lisääntyneet. Vaikka ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettu, tarvitaan myös metsästykseen perustuvaa kannansäätelyä.
Luonnonvarakeskus (Luke) arvio Suomen susikannan kasvaneen vuodesta 2024 vuoteen 2025 noin 46 prosenttia. Maaliskuussa 2025 Suomessa arvioitiin olleen noin 430 sutta (todennäköisyysväli 413–465), joista poronhoitoalueen ulkopuolella 394 (379–413) yksilöä. Marraskuussa 2025 susien määrän ennustettiin olevan 557 yksilöä (todennäköisyysväli 476–669).
Kiintiön mitoituksella pyrittiin siihen, että susikanta pienenee, mutta sen koko ei laske alle syksyllä 2025 asetetun suotuisan suojelutason viitearvon 273 sutta. Kiintiön mitoituksella ja kohdentamisella pyrittiin turvaamaan edellytykset toteuttaa kiintiömetsästystä pitkäjänteisesti myös tulevina vuosina. Kannan koon muuttumista seurataan Luken kanta-arvion perusteella.
Pyynnin kohdentaminen
Pyynti kohdennettiin reviirikohtaisilla aluerajauksilla ensisijaisesti kokonaisiin laumoihin. Laumakohtainen pyynti on ennakoitavaa ja vaikuttavaa, ja sen vaikutukset susikantaan ovat hyvin arvioitavissa. Samanlaista mallia on käytetty Ruotsissa vuosien ajan. Pyynti kohdennettiin alueille, missä suden aiheuttamat haasteet ovat olleet suuria. Kiintiöalueita painotettiin lounaiseen Suomeen, jossa susireviirejä on runsaasti ja niiden määrä on kasvanut nopeasti.
Alueet valittiin ennen kaikkea turvallisuus- ja vahinkoperustein. Painopiste oli alueilla, joilla on esiintynyt huomattavia susien aiheuttamia vahinkoja tai turvallisuushuolia. Lisäksi metsästystä kohdennettiin metsäpeura-alueille sekä laumoihin, joissa on havaittu Luken aineistojen perusteella koirasusia tai susien lähisukulaisuutta.
Kiintiöalueiden valinnassa hyödynnettiin laajasti erilaisia tietolähteitä, kuten vahinkotilastoja, havaintotietoja, DNA-aineistoa, suurriistavirka-aputilastoja ja tietoja poikkeusluvista.
Reviirikohtaiset kiintiöt pyrittiin mitoittamaan niin, että alueelta voitaisiin poistaa sen lauma tai koirasusialueelta kaikki yksilöt. Jos käytettävissä oli havaintotietoa yksilömääristä, se otettiin suoraan kiintiön pohjaksi. Muussa tapauksessa käytettiin tutkimukseen perustuvaa kaavamaista kuuden yksilön arviota.
Pyynti onnistui hyvin
Susia saatiin hyvin saaliiksi heti pyyntikauden alettua. Suureen osaan Suomea saatiin vuoden vaihteessa sopiva lumipeite, mikä mahdollisti jälkien etsinnän. Kolmen ensimmäisen pyyntipäivän aikana kaadettiin yli puolet koko kauden saaliista. Kymmenennen pyyntipäivän jälkeen saaliiksi saatiin enää muutamia yksilöitä.
Suomen riistakeskus järjesti metsästyksen johtajille koulutustilaisuuksia ennen metsästyskautta, joissa käytiin läpi metsästystä koskevia säännöksiä, pyynnin vastuullisuutta ja turvallisuutta, metsästäjien järjestäytymistä pyyntiä varten sekä pyyntivälineitä ja -menetelmiä.
Kun pyynti alkoi, metsästäjät olivat organisoituneet kiintiöalueilla pyyntiä varten ja metsästyksen sekä viestinnän pelisäännöistä oli sovittu.
Pyyntiin saatiin sopiva määrä metsästäjiä ja motivaatio suden pyyntiin ja pyynnin valmisteluun oli hyvä. Suurella osalla kiintiöalueista pyynti toteutettiin koirien avulla. Koiria ja koiranohjaajia tuli avuksi pyyntiin eri puolilta Suomea. Myös lippusiimaa käytettiin muutamilla alueilla.
Riistakeskuksen tietojen mukaan pyynnit sujuivat turvallisesti. Myös metsästystä koskeva viestintä oli maltillista, vaikka kiinnostus pyyntiä kohtaan oli suurta. Mediat julkaisivat suuren määrän pyyntiä koskevia uutisia. Metsästyksenhäirintää havaittiin muutamalla kiintiöalueella, mutta vakavammilta ylilyönneiltä vältyttiin.
Metsästyksen vaikutusten arviointi
Riistakeskus järjesti metsästyksen johtajille kyselyn pian metsästyskauden loputtua. Kyselyn avulla saadaan tietoa metsästyksen ja sen organisoinnin onnistumisesta. Tietoja voidaan hyödyntää pyynnin onnistumisen arvioinnissa ja pyynnin kehittämisessä.
Pyynnin kohdentumisesta ja vaikutuksesta susikantaan saadaan tietoa Luken kanta-arvion julkaisun yhteydessä. Kuluneena talvena petoyhdyshenkilöt ovat kirjanneet susihavaintoja runsaasti, mikä edesauttaa kiintiöpyynnin vaikutusten seurantaa ja kanta-arvion luotettavuutta.
Havaintoaineiston perusteella osalla kiintiöalueista susihavaintoja on tehty runsaasti myös kiintiöpyynnin loputtua, mutta osalla havaintoja on kertynyt pyynnin jälkeen hyvin vähän. Ruotsalaisten kokemusten perusteella poistetun susilauman reviirille voi tulla uusia yksilöitä varsin nopeasti, jos reviirin ympärillä on muita susireviirejä.
Myös suden ulostenäytteitä on kerätty aktiivisesti. DNA-aineisto on tärkeää susikannan seurannan ja kiintiöpyynnin vaikutusten arvioinnin näkökulmasta.
Pyynnin vaikutuksia vahinkotilanteeseen ja susien aiheuttamiin muihin haasteisiin seurataan erilaisten tilastotietojen perusteella.
Kiintiöpyynnin jatko
Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa päivitetään maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Hoitosuunnitelmatyön yhteydessä arvioidaan myös kiintiöpyynnin onnistumista ja suunnitellaan, miten pyyntiä tulevaisuudessa toteutetaan. Hoitosuunnitelmaluonnos on tarkoitus saada lausunnolle kesällä 2026.
Kesäkuussa 2026 julkaistava suden kanta-arvio on tärkeä virstanpylväs pyynnin onnistumisen arvioinnissa ja vaikuttaa merkittävästi tulevan talven kiintiöpyynnin edellytyksiin.
Saalissusien DNA‑näytteet on analysoitu
Luonnonvarakeskuksen (Luke) analyysit metsästäjien toimittamista näytteistä valmistuivat maaliskuun lopulla. Kaadetuista eläimistä 40 oli ennestään tunnettuja ja 41 uusia yksilöitä.
Hammasnäytteitä iänmääritykseen Luke oli saanut 58 sudesta, joista 29 oli uusia yksilöitä ja näistä 20 edelliskevään pentuja, joista ei aiemmin ole voitu saada DNA-näytettä.
Saaliissa oli 4 koirasutta, joista kaksi oli entuudestaan DNA-näytteistä tuttuja (Kaakkois-Suomi) ja kaksi uusia (Peurainneva ja Kaskinen-Närpiö).
Saaliiksi jäi myös kolme kohdereviirien naapurireviirien sutta, yksi yksilö Aura-Paimion, Kaskinen-Närpiön ja Pahkavaaran alueilla.
Lopulliset DNA‑tulokset sukulaisuusanalyyseineen ja kanta‑arvio valmistuvat kesäkuun lopulla.
Lainsäädännöllinen tausta
Suden kiintiöpyynti tuli mahdolliseksi, kun suden suojelustatusta alennettiin Euroopan Unionin luontodirektiivissä tiukasti suojellusta lajista suojelluksi lajiksi, eli susi siirrettiin direktiivin liitteestä IV liitteeseen V.
Pyynnin mahdollistamiseksi muutettiin metsästyslakia ja metsästysasetusta, säädettiin valtioneuvoston asetus suden kiintiömetsästyksestä ja maa- ja metsätalousministeriön asetus suden metsästyksestä.
Kiintiön koosta, kiintiöalueista ja niillä metsästettäväksi sallittujen susien määrästä säädettiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ministeriön asetus perustui Suomen riistakeskuksen maa- ja metsätalousministeriölle tekemään esitykseen.