Äänenvaimentimen valinta
Koon, painon ja vaimennustehon liitto
Äänenvaimentimien käyttäminen metsästyksessä sallittiin vuoden 1993 metsästyslain muutoksessa. Tuolloin vaimentimet olivat painavia, suurikokoisia ja vaimennusteholtaan heikkotehoisia. Nykyään tilanne on täysin päinvastainen.
Vaimentimia käytetään suupamauksen vähentämiseen, rekyylin hillitsemiseen ja ehkäisemään suuliekin sokaisevaa vaikutusta. Ominaisuuksien painotukset vaihtelevat ja ne kannattaa huomioida vaimenninta hankittaessa.
Metsästykseen vaimennin kannattaa valita niin, ettei se haittaa kiväärin ensisijaista käyttötarkoitusta. Pelkästään vaimennustehon perusteella hankittu suurikokoinen ja painava vaimennin saattaa tehdä aseesta kömpelön ja etupainoisen. Toisaalta liian pienen vaimentimen hankinta esimerkiksi kyttäyspyyntiin ei välttämättä tuo esiin isolla vaimentimella saavutettavia hyötyjä.
Vaimennusteho, rekyylinvaimennus ja suuliekin väheneminen riippuvat myös piipun pituudesta ja kaliiperista. Lyhytpiippuiset kiväärit ja tehokkaat patruunat vaativat vaimentajalta enemmän.
Monille alumiinivaimentimille on valmistaja määrittänyt maksimilämpötilan, joten varsinaiseen ampumaratakäyttöön kannattaa hankkia teräksinen vaimennin.
Kivääri ja vaimennin muodostavat kokonaisuuden
Vaimennin toimii myös piippupainona, joka vaikuttaa osumapisteeseen. Yleensä osumat ovat vaimenninta käytettäessä alempana, joka johtuu pääasiassa piipun värähtelyn muutoksesta. Siihen taas vaikuttavat vaimentimen paino, piipun profiili ja piipun pituus. Paksu- ja lyhytpiippuisissa aseissa osumapiste siirtyy samanpainoisella vaimentimella vähemmän kuin ohut- ja pitkäpiipuisissa.
Vaimennin tekee kivääristä etupainoisemman, joten vaimentimen paino on kriittinen erityisesti tukemattomista asennoista ammuttaessa. Esimerkiksi ajojahtipainotteisessa metsästyksessä kannattaa suosia kevyitä vaimentimia, jolloin kiväärin ammuttavuus säilyy mahdollisimman neutraalina.
Koko ei kerro kaikkea
Vaimentimen koko konkretisoituu aseen kuljetuksessa, kantamisessa ja toisinaan myös vaimentimen peittämänä näkökenttänä. Kompakti vaimennin mahdollistaa esimerkiksi kiväärin kuljettamisen asepussissa, eikä osu kannettaessa yhtä usein esimerkiksi risuihin.
Vaimentimen fyysinen koko on usein yhteydessä sen vaimennustehoon ja painoon, mutta ei välttämättä. Kookkaan vaimentimen kohdalla on syytä kiinnittää huomiota siihen, että se myös vaimentaa kokoaan vastaavasti. Lähtökohtaisesti yleismetsästykseen kannattaa suosia kompakteja vaimentimia, joilla on hyvä vaimennusteho.
Kun vaimennusteho ratkaisee
Metsästysmuodot, joissa äänenvaimennusteho ja rekyylivaimennus nousevat ensisijaiseen rooliin, ovat pääasiassa kyttäysmetsästyksen eri muotoja. Näissä jahdeissa on eduksi myös maltillinen kiväärin rekyylinousu, jolloin ristikko pysyy kohteessa rekyylin aikana. Kun tähän yhdistetään vaimentimen suuliekkiä merkittävästi vähentävä vaikutus, helpottuu esimerkiksi vähäisessä valossa tapahtuva metsästys oleellisesti.
Kannattaa muistaa, ettei eniten suupamausta vähentävä vaimennin välttämättä ole paras rekyylinpoistaja. Onneksi rekyylinvaimennus on kuitenkin huomattavaa jo kaikkein pienikokoisimmillakin vaimentimilla.
Faktoja äänenvaimentimista
- Lain silmissä äänenvaimennin on aseen osa, joka on suunniteltu äänenvaimentajaksi.
- Vaimentimille ei ole olemassa standardeja. Vaimennustehon raja-arvot ovat joko valmistajien omia tai esimerkiksi sotilasorganisaatioiden standardeihin perustuvia.
- Äänenvaimentajan hankkiminen vaatii aseen hallussapitoluvan.
Vaimentimen huolto
Ampumisen jälkeen vaimennin tulee irrottaa kivääristä ja kuivata huolella. Vaimentimen sisään muodostuva kosteus ja palokaasujäämät ovat syy sille, miksi paikoilleen jätetty vaimennin juuttuu kierteeseen ja kiväärin piipunsuu altistuu eroosiolle. Purettavasta vaimentimesta kosteus on helpointa saada pois.
Vaimentimien huolto-ohjeet löytyvät valmistajien käyttöohjeista. Yleensä kuivaamisen lisäksi suositellaan vaimenninkierteestä huolehtimista: siinä tulee aina olla kuumuutta kestävää rasvaa estämässä kierteen kiinni leikkaamista.
