Aloittelijana ampumaradalle
Vastuulliseksi metsästäjäksi kasvamisessa merkittävässä roolissa on riittävän ampumataidon saavuttaminen sekä taidon ylläpito. Perusharjoittelu tapahtuu radalla, siispä suunta kohti ampumarataa!
Haulikkoammunnan harjoittelun aloittaminen saattaa tuntua hankalalta ja kynnys radalle lähtemiseen korkealta. Toisaalta kun kynnyksen on kerran ylittänyt, saattaa metsästyksen tueksi ajatellusta harjoittelusta muotoutua itse harrastus.
Miten ampumaradalle pääsee ja mistä sellaisen löytää?
Ampumaradat eivät pääsääntöisesti ole yleisessä käytössä olevia liikuntapaikkoja. Usein ampuminen on mahdollista vain ratojen yleisillä harjoitusvuoroilla tai jäsenyyteen perustuen. Tarkkoja ratakohtaisia ohjeita on mahdotonta antaa, sillä toimintatapoja on yhtä monta kuin on ampumaratojakin.
Selvitä, koska radalle on mahdollista tulla ampumaan. Varma vaihtoehto on kääntyä alueen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan suuntaan. Yleensä toiminnanohjaaja tietää alueella toimivat ampumaradat tai hän osaa ohjata oikean henkilön pakeille.
Käyttäytyminen radalla ja turvallisuus
Kun saavut ensimmäistä kertaa ampumaradalle, on hyvä laittaa kädet taskuun, jättää aseet autoon ja lähteä tutustumaan rataan ja siellä käynnissä olevaan toimintaan.
Yleisissä harjoituksissa ampumaradalla on ammunnanvalvojia, jotka osaavat ohjeistaa sinua oikeaan toimintaan: miten voit hoitaa harjoituskierrosten maksamisen, missä säilytetään aseet ampumavuoroa odottaessa ja miten mahdollisen vuoron jonottamisen kanssa toimitaan. Isommilta radoilta voi löytyä erillinen toimistorakennus, jossa hoidetaan maksaminen ja yleinen ohjeistaminen.
Turvallisuus on tärkein ampumaradalla toimintaa ohjaava tekijä. Jokaisella radalla on omat järjestyssääntönsä ja toimintaohjeensa, mutta kaikki ne viime kädessä tähtäävät turvalliseen toimintaan sekä radalle mahdollisesti asetettujen ympäristölupaehtojen noudattamiseen.
Turvallinen aseenkäsittely korostuu, kun paikalla on lisäksesi muita. Kun otat aseen esiin suojuksestaan, se pidetään aina taitettuna tai lukko avattuna, ellei sillä olla ampumassa omaa harjoitussuoritusta. Joillain radoilla taitettavat haulikot pidetään asetelineissä suljettuina, mutta otettaessa ase telineestä käsiin se tulee saman tien taittaa auki. Radalla liikuttaessa tulee huomioida erityisesti pitkänä kuljetettavien aseiden kanssa (kiväärit, puoliautomaatti- ja pumppuhaulikot), että piippu osoittaa aina joko maata tai taivasta kohden. Siitä huolimatta, että lukko on auki.
Turvallinen aseenkäsittely on myös kohteliaisuustekijä muita kohtaan. Radalla toimivat valvojat puuttuvat aseturvallisuuteen liittyviin virheisiin ja poikkeamiin niitä havaitessaan. Mikäli tulet huomautetuksi taittamatta jääneestä aseesta tai pettäneestä piippukontrollista, kannattaa asiaan suhtautua palveluksena: kiität kohteliaasti huomautuksesta ja havainnosta, korjaat toimintasi ja jatkat eteenpäin.
Tekniikasta johtuvia, tavallisuudesta poikkeavia tilanteita sattuu haulikkoradoilla ajoittain. Näistä yleisimpiä ovat heittimestä rikkinäisenä lähtevät kiekot, jotka aina uusitaan, tai heittimelle kertyvä kiekkosilppu, jonka siivoamisen ajaksi ammunta keskeytetään. Ole huolellinen, ettei ladattu ja varmistamaton ase jää poistamatta vireestä huoltotoimien ajaksi. Toisinaan vastaan tulee syttymättömiä patruunoita, eli ase ei laukea, vaikka patruunan nalli on saanut iskun nallipiikistä. Tällöin ampujan tulee odottaa tovi piippu ampuma-alueelle suunnattuna, asetta avaamatta, mahdollisen viiveellä tapahtuvan syttymisen aiheuttamien vahinkojen välttämiseksi.
Kuulon ja näön suojaaminen
Ampujan omaan turvallisuuteen liittyviä varusteita ovat kuulosuojaimet ja suojalasit, eli niin sanotut ampujanlasit. Kuulosuojaimien tulee istua napakasti korvilla, kun ase on nostettu poskelle. Mikäli tuntuu sille, ettei kuulosuojainten vaimennusteho ole riittävä, sitä voi tehostaa käyttämällä korvatulppia suojainten lisäksi. Kuulon suojaukseen löytyy erilaisia ratkaisuja, aina yksilöllisesti ampujan korviin valettaviin suojaimiin asti.
Ampujanlasit ovat kilpailuissa pakollinen varuste, mutta jokaisen lajia harjoittelevan kannattaa ne hankkia. Haulikonpatruunoissa nallien rikkoutuminen on harvinaista, mutta etenkin metsästyshaulikkoammunnassa kiekkojen lentosuunta on tietyillä ampumapaikoilla sellainen, että rikki ammutusta kiekosta voi lentää palasia ampujan tai ammuntavuoroaan odottavan suuntaan. Tältä voi suojautua käyttämällä lippalakkia ja opettelemalla kääntämään katseensa alas kiekon rikkouduttua ampumapaikoilla, joissa kiekkosilpun saaminen päälleen on mahdollista. Ampujanlasien saatavilla oleva värimaailma on kattava. Yleisimmin käytettävä linssien väri on aurinkoisella säällä punavoittoinen. Hämärässä pilvikelissä suositaan usein keltaista.
Mikäli haulikkoammunta puraisee ja harjoituskertoja tulee enemmän, kannattaa hankkia ampujanliivit. Liivin hyöty tulee esiin mukana kuljettavien patruunoiden pysymisessä taskuissa. Lisäksi liivin sileää pintaa pitkin aseen oikeanlainen nostaminen onnistuu perän takertumatta kiinni vaatteeseen.
Tutustuminen omaan aseeseen
Haulikkoammuntaan tai uuteen aseeseen tutustuminen kannattaa aloittaa ampumalla paikallaan olevaan maaliin. Tämä helpottaa hahmottamaan tähtäinkuvan muodostumista ja tuomaan näkemystä, sopiiko käytössä oleva ase ampujalleen.
Aseen käynnin selvittäminen onnistuu helpoiten ampumalla reilun kokoiseen paperilakanaan, jonka keskelle on merkitty tähtäyspiste. Tavoitetilanteessa paperiin ammutun hauliparven keskeispiste vastaa paperiin piirretyn tähtäyspisteen kanssa. Toinen vaihtoehto on asettaa savikiekkoja lappeelleen sitä varten valmistettuihin telineisiin tai hiekkapenkkaa vasten. Mikäli paikallaan olevat kiekot eivät ala rikkoutumaan, ampujan takana seisova kaveri voi auttaa katsomalla, mistä päin kiekkoa hauliparvi pyyhkäisee ohitse. Tämä toimii myös harjoituksena aseen nostamiseen ja poskelle asettumiseen.
Metsästystrap – poistuvista kiekoista liikkeelle
Haulikkoammunnan harjoittelu kannattaa aloittaa metsästystrapilla, jossa ammutaan viideltä rinnakkaiselta ampumapaikalta ampujasta poispäin lentävää kiekkoa. Kiekon heittosuunta vaihtelee ampuma-alueen muodostavan sektorin rajoissa. Patruunoiden suurin sallittu haulikoko on 2,5 mm ja yleisimmin käytetty haulikon supistusaste niin kutsuttu puolikas tai ”kolme varttinen”.
Verrattuna muihin haulikkolajeihin trapissa aseen sivuttaisliike ja liikenopeus ovat pienempiä. Laji on aikoinaan kehitetty metsästyksellisempään suuntaan alkuperäisestä trap-ammunnasta, jossa ase pidetään valmiiksi olkaa vasten ja tukin harja kiinni poskessa ennen kiekon lähtemistä liikkeelle. Metsästystrapissa aseen perä pidetään valmiusasennossa likimain ampujan lonkkaluun harjan tasolla, piippujen ollessa kohotettuna yläviistoon siten, että ampujan silmä – aseen jyvä -linja osoittaa hieman heitinkopin yläpuolelle.
Ammunta etenee siten, että enintään viisi ampujaa sijoittuu ampumapaikoille. Ensimmäisellä paikalla oleva ampuja lataa aseensa yhdellä patruunalla, pyytää kiekon ja ampuu. Ase nostetaan poskelle vasta kiekon tultua esiin heitinhaudasta.
Suorituksensa jälkeen ampuja avaa aseensa, heittää hylsyn astiaan ja jää odottamaan. Ammunnan sujuvoittamiseksi vuoroaan odottava ampuja voi laittaa patruunan valmiiksi patruunapesään, mutta ase pidetään odotusajan taitettuna auki tai lukko avattuna. Ampumapaikkaa vaihdettaessa patruunapesässä ei tule olla patruunaa. Kun jokainen on ampunut viisi laukausta, vaihdetaan paikkaa oikealla puolella olevalla paikalle. Viidenneltä paikalta siirrytään vasemmalta lukien ensimmäiselle ampumapaikalle. Kun ampujat ovat ampuneet kaikki 25 laukausta, poistutaan ampumapaikalta. Kesken erän ampumapaikalta ei poistuta, vaan ampuja odottaa paikoillaan, kunnes kaikki ovat valmiita.
Metsästyshaulikkoammunta – sivuttaisliike haastaa
Metsästyshaulikkoammunta eroaa metsästystrapista eniten siinä, että ammuttavat kiekot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sivuttaiskiekkoja. Niitä heitetään kahdesta erillisestä, puolikaaren vastakkaisissa päissä olevasta heitintornista. Ampumapaikat sijaitsevat puolikaarella ja yksi likimain keskellä heitintornien puolessa välissä.
Metsästystrapissa voi nähdä liittymäpintaa maasta karkkoaviin kana- tai peltolintuihin. Metsästyshaulikkoammuntaa puolestaan voi ajatella sorsajahdin iltalentoa tai kyyhkysjahtia palvelevana harjoitteluna. Etäisyys ammuttavaan kiekkoon on metsästystrappia lyhyempi, käytettävä haulikoko 2,0 mm ja supistus avarampi, niin kutsuttu sylinteri. Mikäli käytössäsi on kiinteillä supistajilla oleva metsästysase, kannattaa ammunnanvalvojan kanssa sopia, että lataat yhden patruunan kerrallaan ja käytät väljempää supistusta.
Ampumasuoritus etenee siten, että jokainen ampuu vuorollaan ampumapaikan valmiiksi. Tämän jälkeen ryhmä siirtyy seuraavalle paikalle. Erä aloitetaan korkean A-tornin juuressa olevalta paikalta, josta siirrytään seuraavalle paikalle kaarella vastapäivään kulkien. Viimeisenä paikkana ammutaan keskellä tornien välissä oleva paikka.
Ampumajärjestys pidetään erän ajan samana. Normaalisti erässä ampuu enintään kuusi ampujaa kerrallaan. Ammuttava laukausmäärä vaihtelee kahdesta viiteen paikkakohtaisesti. Ampuja asettuu ampumapaikalle, lataa aseensa kahdella patruunalla, ottaa likimain vastaavanlaisen valmiusasennon kuin metsästystrapissa ja pyytää kiekon.
Ampuja nostaa aseensa poskelle kiekon lähdettyä liikkeelle ja pyrkii ampumaan sen rikki viimeistään ennen ampuma-alueen takarajan merkkisalkoa. Jokaisella ampumapaikalla matalan B-tornin kiekko ammutaan ensin, jonka jälkeen ampuja ottaa uuden valmiusasennon ja pyytää kiekon A-tornista.
Keskellä olevan ampumapaikan toiminta eroaa hieman muista ampumapaikoista. Ensimmäisellä kerralla paikan ”askelmerkeistä” kannattaa kysyä valvojalta tai seurata kokeneiden ampujien toimintaa.
