Pienten hirvieläinten kannanarviointia kehittämässä

Pienten hirvieläinten kannanarviointimenetelmiä kehitetään testaamalla kolmea uutta menetelmää. Luonnonvarakeskuksen julkaisema ensimmäinen valkohäntäpeuran kanta-arvio perustui saatavilla oleviin saalistietoihin, metsästäjien tekemiin jäävän kannan arvioihin ja kolaritilastoihin. Tuottavuuden laskennassa käytettiin 2000-luvun alussa Satakunnassa kerättyä näköhavaintoaineistoa.

TekstiEerojuhani LaineKuva Mari Tanninen /Vastavalo
Julkaistu1.12.2017

Hankkeen tavoitteena on luoda valtakunnallinen tiedonkeruumenetelmä. Metsästäjät arvioivat oman alueensa pienten hirvieläinten jäävää kantaa parhaan tietonsa mukaan, mutta ongelmana on menetelmien erilaisuus. Jokainen seura päätyy omaan kanta-arvioonsa hieman eri tavalla, eikä valtakunnallisessa kannanarvioinnissa voida turvautua näin hajanaiseen tietoon.

 

Uusia keinoja kokeilemassa

Loimaalla selvitetään eri menetelmiä, joilla pienten hirvieläinten kantaa voidaan arvioida valtakunnallisesti, ja tässä paikalliset metsästäjät ovat tulleet avuksi.

Pyörää ei välttämättä tarvitse keksiä uudelleen; yksi keino saada tietoa kannanarvioinnin tueksi ovat näköhavainnot. Hirven osalta sähköinen hirvihavaintokortti otettiin käyttöön 2016 syksyllä. Nyt on tarpeen testata, olisiko sähköinen havaintojen kirjaaminen mahdollista myös valkohäntäpeuran osalta.

 

Näköhavaintoja kirjataan

Ilman metsästäjiä tiedon keruu on mahdotonta. Loimaan seudulla neljä metsästysseuraa ja toistasataa metsästäjää kirjaavat kuluvan jahtikauden osalta valkohäntäpeuran näköhavaintoja jokaiselta metsästyskerralta. Näköhavaintojen kirjaamisessa on tärkeää, että havainnot saadaan yhdistettyä havaintojen keräämiseen kuluneeseen aikaan.  Tätä varten metsästäjät täyttävät olosuhdetiedot, joihin kuuluu esimerkiksi käytetty aika, metsästysmuoto, lumitilanne ja mahdollisten koirien määrä. Tiedoilla voidaan laskea havaintojen tekemisen eteen tehty työ ja arvioida eläinten määrää. Kerätyistä tiedoista Luonnonvarakeskus tekee tutkimusalueelle kanta-arvion. Menetelmän laajemmasta käyttöönotosta päätetään pilotin tulosten perusteella.

Samalla alueella Loimaalla on kahden vuoden ajan kerätty 1,5×1,5 kilometrin kokoiselta metsäalueelta riistakamerahavaintoja 36:lla riistakameralla. Kuvia on kertynyt yhteensä yli 30 000 kappaletta. Koealueelta on kerätty myös lähes 1 300 valkohäntäpeuran papananäytettä, joista eristetään DNA:ta. Tutkimuksen toteutukselle oli tärkeää, että paikallisilta maanomistajilta saatiin lupa kokeen pyörittämiseen.

Mahdollisimman tarkka kanta-arvio

Valkohäntäpeuroista kerätty tieto on erilaista; DNA:sta pystytään yksilöimään eläimet varmasti, riistakamerakuvista päästään käsiksi eläinten ikäjakaumaan. Aineistosta selvitetään eläinkannan tiheys, sukupuolijakauma, ikäjakauma, eläinten elinalueen koko, sekä elinympäristönvalinta. Tässä vaiheessa testataan useita menetelmiä, jotta käyttöön saadaan paras mahdollinen. Tavoitteena on mahdollisimman tarkka valkohäntäpeuran kanta-arvio.

 

Kanta-arvio on kestävän metsästyksen perusta

Kestävän metsästyksen perustana on verotettavan eläinkannan tunteminen mahdollisimman hyvin. Pelkkä eläinten määrän tunteminen ei riitä, tulee tuntea kannan sukupuoli- ja ikäjakauma, sekä vasatuotto.

Kun eläinkanta tunnetaan hyvin, voidaan kannan koolle ja rakenteelle asettaa tavoitteita. Tavoitteet voivat olla mitä erilaisimpia: Voidaan kasvattaa täysi-ikäisten pukkien määrää eläinkannassa, pienentää kannan kokoa tai muuttaa uros-naaras suhdetta. Tavoitteet riippuvat kannan lähtötilanteesta, sekä kantaan kohdistuvista ulkoisista intresseistä. Paineita kannan koon tiputtamiseen luovat esimerkiksi liikenneonnettomuudet ja elinkeinoille aiheutuneet vahingot. Toisaalta suurempaa kantaa puoltaa peurakannan aiheuttama hyvä, esimerkiksi metsästysharrastuksen hyvinvointivaikutukset ja metsästykseen liittyvä elinkeinotoiminta.

Kun kannan tavoitteet on asetettu, metsästysverotuksella vaikutetaan tavoitteiden saavuttamiseen. On tärkeää kyetä mittaamaan, ovatko toimenpiteet riittäviä tai toimivia ylipäätään. Tapahtuneiden muutosten seurantaan tarvitaan taas luotettava kanta-arviota.


Ketä hankkeessa työskentelee?

  • hankkeen ohjaavana organisaationa toimii Suomen riistakeskus
    • erikoissuunnittelija Mikael Wikström ja suunnittelija Eerojuhani Laine
  • Turun yliopisto vastaa DNA- ja riistakameramenetelmien kehittämisestä
    • apulaisprofessori Jon Brommer ja väitöskirjatutkija Jenni Poutanen
  • Luonnonvarakeskus vastaa näköhavaintomenetelmän kehittämisestä
    • erikoistutkija Jyrki Pusenius ja tutkija Tuomas Kukko
  • hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö

Eerojuhani Laine, suunnittelija Suomen riistakeskus

Lisää samasta aiheesta