Hirvieläintavoitteet asetetaan keväällä
Alueelliset riistaneuvostot asettavat keväällä hirvieläinten kantatavoitteet uudelle kolmivuotiskaudelle. Menettely on tuttu, koska alkamassa on neljäs tavoitekausi. Tällä kertaa tavoitteita asetetaan aiempaa monisyisemmässä tilanteessa.
Hirvieläintavoitteiden asettamismenettely on määritelty maa- ja metsätalousministeriön vahvistamassa hirvikannan hoitosuunnitelmassa. Tavoitteet asetetaan hirvikannan lisäksi valkohäntäpeurakannalle. Tavoitteet määrittävät osaltaan vuosittaista verotussuunnittelua ja metsästystä, jolla tavoitteisiin pyritään käytännössä.
Päätökset hirvitalousalueiden tavoitteista tekee alueellinen riistaneuvosto, joka kuulee laajasti hirvieläinkantojen hoitoon liittyviä alueellisia sidosryhmiä sidosryhmätilaisuudessa. Vuosittain tarkastellaan hirvitalousalueille asetettujen tavoitteiden toteutumista ja määrävälein neuvotellaan hirvitalousalueille asetettavista hirvieläintavoitteista. Hirvieläinten yhteiskunnallisten vaikutusten näkökulmasta tulee varmistaa maa- ja metsätalouden sekä liikennevahinkojen kannalta keskeisten sidosryhmien osallistaminen.
Alueelliset riistaneuvostot järjestävät sidosryhmätilaisuuden kullakin riistakeskusalueella. Mikäli hirvitalousalue ei noudata alueellisen riistaneuvoston toimialuerajoja, vastaa kuulemisesta ja tavoitteiden vahvistamisesta kyseisen alueen osalta se alueneuvosto, jonka toimialueeseen se pääosin kuuluu. Sidosryhmätilaisuuden ajankohtaa määrittää hirvieläinten kanta-arvioiden aikataulu. Näin käytettävissä on tuoreimmat tiedot kantojen tilasta.
Tulevana keväänä sidosryhmätilaisuudet ajoittuvat maaliskuun puolivälin tienoille. Varsinaiset päätökset hirvieläintavoitteista alueelliset riistaneuvostot tekevät kokouksissaan sidosryhmätilaisuuksien jälkeen.
Monilajisuus keskiöön
Nykyiset hirvitiheystavoitteet on saavutettu valtaosalla hirvitalousalueista, mutta viime metsästyskauden jälkeen noin joka neljännellä hirvitalousalueella hirvitiheys oli pienentynyt alle tavoitteen alarajan. Toki osalla alueista on myös tavoitetta korkeampia tiheyksiä. Hirvikanta on Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan pienimmillään lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Samaan aikaan kasvaneiden suurpetokantojen vaikutus hirvieläinkantoihin ja metsästykseen on monin paikoin aiempaa suurempi. Lisäksi suurpetokantojen säätelyn tulevaisuus on varsin epävarmassa tilanteessa. Osalla alueista esiintyy useita eri suurpeto- ja hirvieläinlajeja.
Hirvieläinten kantatavoitteiden asettamisessa ja koko kannansäätelyketjussa tulisi ottaa entistä paremmin huomioon monilajinen eläinyhteisö ja eri lajien väliset vuorovaikutussuhteet. Hirvieläimet ovat suurpetojen ravintoa ja ravintoresurssin määrällä on yhteys suurpetokantojen kehittymiseen. Samalla kestävän metsästyksen edellytykset ja rakenteet tulee turvata ja hirvieläimistä ja suurpedoista aiheutuvat vahingot pitää kohtuullisina.
Alueellinen näkökulma huomioon
Hirvikannan hoitosuunnitelman valmistelussa kymmenisen vuotta sitten eri tahoilla oli yhtenäinen tavoite: kehittää hirvieläinkantojen hoitoa alueelliseen suuntaan. Hoitosuunnitelman yhteydessä Suomeen vahvistettiin 59 hirvitalousaluetta, joiden rajaukset noudattavat osin hallintorajoja ja osin hirvieläinten luontaisia liikkumisesteitä, kuten aidattuja tieosuuksia ja vesistöjä. Hirvitalousalueiden välillä on suurta vaihtelua maisemarakenteessa, liikennemäärissä, elinkeinoissa ja eläinkannoissa. Hoitosuunnitelman periaatteisiin kuuluu, että tällöin myös hirvieläintavoitteet voivat vaihdella alueiden välillä riippuen alueen sosiaalisesta, ekologisesta ja taloudellisesta kantokyvystä ja tarpeista. Valtakunnallisten yleislinjojen sijaan tulisi aidosti tarkastella hirvieläinkantojen vaikutuksia kullakin alueella ja keskustella kantatavoitteista aluekohtaisesti. Käytössä olevat taustatiedot ja työkalut ovat kehittyneet, mutta edelleen tärkeällä sijalla on eri tahojen välinen keskustelu ja yhteisymmärryksen löytäminen.
