Hirvieläintavoitteet asetetaan jälleen ensi keväänä
Alueelliset riistaneuvostot päättävät maaliskuussa hirven ja valkohäntäpeuran kannanhoitotavoitteet vuosille 2027–2029. Tavoitteet herättävät varmasti keskustelua.
Hirvikannan hoitoa ohjaa maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2014 vahvistama kannanhoitosuunnitelma. Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joista jokaiselle määritetään tavoite alueen ominaispiirteet huomioiden.
Tavoite asetetaan talvehtivan hirvikannan tiheydelle, aikuisten hirvien sukupuolijakaumalle ja vasojen määrälle talvehtivassa kannassa. Tiheystavoite annetaan tavoitevälinä, ei yksittäisenä lukuna, koska kanta-arviokin annetaan todennäköisyyshaarukkana. Yleensä asian yksinkertaistamiseksi käytetään keskimääräistä lukua.
Valkohäntäpeuralle kolmivuotistavoitteet asetetaan nyt toista kertaa. Peurakannan kannanarviointia on viime vuosina kehitetty ja arvio on hakenut vielä muotoaan. Siksi kanta-arviossa on ollut tasomuutoksia, mutta arvioiden tarkentuessa verotussuunnittelu ja sen toteutus helpottuvat.
Alueelliset riistaneuvostot kuulevat sidosryhmiä
Niin hirvi- kuin valkohäntäpeurakannankin sopivasta tasosta on katsantokannasta riippuen monenlaisia näkemyksiä. Ennen tavoitteiden asettamista pidetään riistakeskusalueilla sidosryhmätilaisuudet.
Tilaisuuteen on kutsuttu kaikkien eri organisaatioiden edustus, joilla on intressejä vaikuttaa hirvieläinkantojen hoitoon. Alueellisen riistaneuvoston edustajat kuulevat näkemykset ja pyrkivät huomioimaan ne lopullisissa tavoitteissa.
Hyödyt ja haitat puntarissa
Alueelliset eroavaisuudet kuten suurpetojen esiintyvyys, maisemarakenne, väestö, kasvillisuuden rehevyys ja kasvukauden pituus, vaikuttavat eri tavoin hirvieläinten tuottamiin hyötyihin ja haittoihin. Suurpedot ja monilajisuus ovat asioita, joita varmasti tullaan pohtimaan päätöksenteossa.
Alueellisella riistaneuvostolla ei ole helppo työ muodostaa tavoitekompromissia, jonka kaikki voivat hyväksyä ja johon kannanhoitoa käytännössä toteuttavat metsästysseurat voivat sitoutua.