Onko kultasakaali uhka?
Sakaalia on pidetty Suomen luonnon tuhona ja tautihautomona. Miten ovat tosiasiat?
Viime kesänä kultasakaalin ilmestyminen Suomeen aiheutti mediamylläkän. Vaikka maa- ja metsätalousministeriö oli keväällä esittänyt kultasakaalia riistalajiksi, ei eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta sitä kannattanut, joten eduskunta ei koskaan hyväksynyt lain muutosta. Vieraslaji on ihmisen siirtämä tai tuoma laji, kun taas tulokaslaji on levinnyt omin voimin. Tulokaslajina sakaali jäi ministeriön esityksestä huolimatta luonnonsuojelulain alaisuuteen ja rauhoitetuksi.
Ymmärtämättömyys on jatkunut myöhemminkin.Kultasakaali on liikkuvainen otus, joka öisin kulkee helposti kaupunkien läpi ja valtateiden yli. Unkarissa pantasakaali kulki parissa viikossa yli 200 kilometriä. Pietarin metropolialueen on väitetty estävän kultasakaalien leviämisen rannikkoa pitkin Virosta Suomeen, mutta jo vuonna 2009 Pietarin eteläisessä esikaupungissa ammuttiin kultasakaali. Joten kyllä sakaali on jolkotellut omin jaloin Suomeen, eikä sitä ole istutettu.
Pedot vaikuttavat toisiinsa
Yksi väärinymmärrys on se, että ajatellaan sakaalin tulevan kaiken muun petopaineen lisäksi, ikään kuin nykyisten kettu- ja supikoirapopulaatioiden joukkoon vielä solahtaisi kaamea sakaalipopulaatio. Tutkimukset maailmalta osoittavat, että näin tuskin käy.
Eri petolajit vaikuttavat tosiinsa. Susi ja sakaali, tai vastinparina susi ja kojootti Pohjois-Amerikassa, eivät viihdy samoilla alueilla. On jopa väitetty, että aiempi susivaino Kaakkois-Euroopassa antoi kultasakaalille mahdollisuuden runsastua ja levitä. Riittävä susikanta Suomessa ehkäisee sakaalien leviämistä.
Vastaavasti ketut eivät viihdy samoilla alueilla sakaalien kanssa. Yhdysvalloissa susialueilla kojoottikanta vähenee ja vastaavasti kettukanta runsastuu. Jos susia ei ole, kojootit runsastuvat ja ketut vähenevät. Nämä heijastusvaikutukset näkyvät kyseisten petojen saaliseläinten, kuten peurojen, jäniseläinten ja oravien runsaudessa.
Euroopassa on todettu samanlaisia trendejä. Susi rajoittaa kultasakaalien esiintymistä. Latviassa sakaalialueilla kettukanta on vähentynyt.
Järvi-Suomi sopiva elinympäristö?
Suomessa kultasakaalien ensimmäiset havainnot tulivat pohjoisesta. Nähtäväksi jää, voisivatko Järvi-Suomen alueet olla sopivia elinympäristöjä. Virossa laji on viihtynyt paitsi meren rannalla, myös Peipsijärvellä. Sakaali verottaa lähikosteikkojen lintuja, mutta samalla kettujen ja supikoirien määrät luultavasti vähenevät.
Vaikka kultasakaalin ravinto koostuu paljolti pikkunisäkkäistä ja haaskoista, niin todennäköisesti valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden vasat olisivat niiden ruokalistalla. Toisaalta kettujen ja supikoirien väheneminen saattaa säästää muuta riistaa.
Sakaalit saalistavat myös lampaita, joten petoaitaamisen merkitys korostuu sakaalien reviirillä.
Sakaali ei tuo uusia tauteja tai loisia
Toinen väläytetty kauhuskenaario on, että kultasakaalit toimisivat tautihautomoina ja levittäisivät Suomeen uusia patogeenejä ja loisia. Laaja tutkimusyhteenveto kuitenkin osoitti, että kultasakaalien ja muiden koiraeläinten loislajisto on yhteinen.
Kultasakaalit eivät siis tuo Suomeen mitään sellaista, mitä täällä ei jo ole tai mitä muut koiraeläimet eivät voisi tuoda. Väite, että kultasakaali voisi tuoda tassuissaan afrikkalaisen sikaruton Suomeen, on teoreettinen, yhtä hyvin muut paljon yleisemmät koiraeläimet voivat kuljettaa sitä, ihmisistä puhumattakaan!
Petojen kokonaismäärä ratkaisee tautitilanteen
Pelätyimmille koiraeläinten levittämille taudeille, kuten rabies ja myyräekinokokki, pääisäntälajien kokonaispopulaatiotiheys on ratkaiseva. Suurimmassa osassa Suomea kettukannan tiheys ei riitä ylittämään rabieksen leviämiselle ja säilymiselle kriittistä tiheyskynnysarvoa. Kettu ja supikoira yhdessä ylittävät tämän kynnysarvon.
Kultasakaalit tuskin lisäävät petokannan kokonaistiheyttä, koska sakaalien runsastuessa kettu- ja supikoirakannat voivat vähentyä. Etukäteen tilannetta on vaikea ennustaa varmasti. Voi jopa käydä niin, että tautien ja loisten leviämiselle olennainen kokonaispetokanta ei nousekaan, jolloin tauti- ja loisriskissä ei tapahdu suurta muutosta.
Syytä saada riistalajiksi
Ilmaston lämpenemisen myötä perustuotanto Suomessa kasvaa. Tämä tulee näkymään muun muassa koiraeläinpetojen runsastumisena, mikä sellaisenaan lisää tautien ja loisten leviämismahdollisuuksia.
Kultasakaalin siirtäminen riistalajiksi mahdollistaisi lajin suunnitelmallisen seurannan, kannanhoidon – ja metsästyksen.
Tarkkana riistakamera- kuvien kanssa
Suomen ensimmäinen havainto kultasakaalista tehtiin Rautavaaralla heinäkuussa 2019. Sittemmin kävi ilmi, että edeltävältä tammikuulta oli riistakamerakuvia Reisjärveltä Pohjanmaalta. Tämän vuoden kevättalvella tuli julkisuuteen riistakamerakuvia kultasakaalista Kajaanin läheltä kesältä 2018. Kannattaa siis katsoa riistakamerakuvia tarkasti ja ilmoittaa epäilyistä Luonnonvarakeskukseen ja Suomen riistakeskukseen, jotka auttavat lajimäärityksessä. Uusia havaintoja tulee varmasti jatkossakin.
