Länsi-Orimattilan Metsästäjät ry:n puheenjohtaja Jaakko Mattila tulevan kosteikon reunamilla.

Metsästysseura monimuotoisen maaseudun moottorina

Metsästysseuran ja maanomistajien hyvä yhteistyö toimii vakaana perustana vapaaehtoiselle elinympäristötyölle.

Teksti ja kuva Elina Sorvali

Julkaistu10.1.2022

Orimattilan Luhtikylässä Porvoonjoen varrella myhäillään. Suuritöinen homma on takana: Länsi-Orimattilan Metsästäjät ry:n hallituksen vision mukainen vesilintukosteikko alavalle ja herkästi tulvivalle rantaniitylle on suunniteltu ja voidaan pian toteuttaa.

Seuran yhdessä laatiman strategian mukaisesti puheenjohtajana toimiva, puuhakas Jaakko Mattila haki tietoa kosteikon perustamisesta ja löysi SOTKA-kosteikot-hankkeen, joka auttaa paikallisia kosteikkojen toteuttamisessa. Kosteikon perustamisen yhtenä ehdottomana kriteerinä on kaikkien alueen maanomistajien yksimielinen hyväksyntä, jonka hankkiminen jäi Mattilan tehtäväksi.

Hän käytti merkittävästi aikaa keskustellen alueen maanomistajien, metsästysseuran ja kyläläisten kanssa. Mattila kertoi hankkeesta ja sai suostumukset alueen viideltä maanomistajalta kosteikolle, jonka toteuttaisi paikallinen metsästysseura.

Keskustelua ja kompromisseja

Innostamista ja kylän elävöittämisen ajatusmallia tarvittiin, kun Mattila haki maanomistajien hyväksyntää kosteikon perustamiseen.

– On liian lyhytnäköistä ajatella vain hyviä ”sorsapaisteja”, kun puhutaan kosteikoista. Usein kylissä juuri paikallinen metsästysseura on se, joka yhdistää kyläläisiä. Yhteinen intressi voi olla luonnon monimuotoisuuden lisääminen. Siinä siivellä koko kylä saa runsaasti elinvoimaa ja tunnettavuutta, hän kertoo metsästäjien aatteista kosteikon suhteen.

Kosteikkoajatuksen esittely, suunnittelu sekä sopimuksen allekirjoitusten saaminen vaati Mattilan mukaan herkkää korvaa, tunneälyä ja rauhallista asiaan perehtymistä. Kaikkia osapuolia kuunneltiin ja heillä oli mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.

Miten maanomistajat mukaan?

Mikä on motiivi luovuttaa maata kosteikkokäyttöön? Kosteikosta ei saa tukea tai kuivatushaitasta korvausta. Jarmo Keskevaari omistaa yli puolet suunnitellun kosteikon pinta-alasta. Alue on lapsuudesta tuttu, kun kotitilan nuorkarja laidunsi jokirantaniittyä.

– Nuorena miehenä lauantai-illan jännitykseen kuului, tömistelevätkö karanneet hiehot pihamaalla ja onko ohjelmassa kylillä notkumisen sijaan hiehojen paimentaminen takaisin laitumelle, Keskevaari kertoo. Hän muistelee myös karjan laidunkauden aloitusta, jolloin koko kylä oli valjastettu huolehtimaan hiehojen turvallisesta kulusta laidunalueelle.

Lämpimät muistot perinteisestä laidunmaisemasta saivat Keskevaarin suhtautumaan myönteisesti tulevaan kosteikkoon.

– Olen erittäin innoissani tästä kosteikkohankkeesta. Aiemmin avoimena ollut maisema on pusikoitunut rumaksi. Haluan olla mukana lisäämässä luonnon monimuotoisuutta ja elävöittämässä maaseutumaisemaa, Keskevaari sanoo.

Hoidettu, monimuotoinen maatalousympäristö luo myönteistä mielikuvaa maaseudusta, maatalouden harjoittajista ja toimii maatalouden näkyvänä käyntikorttina.

– Hankkeen valmistelu oli todella iso ponnistus metsästysseuralta ja Mattilalta. Heille kuuluu iso kiitos.

Mattila vastaa kiitokseen:

– Meille kosteikon lähtökohtana oli yhteinen hyvä, johon ei päästä ilman yhteistyötä. Kunnostetussa kosteikossa vilistävät vesilinnut piristävät kylämaisemaa.

Metsästäjien ja lintuharrastajien hienoa yhteistyötä

Paikallinen lintuyhdistys on ilmoittanut kiinnostuksensa lintutornin rakentamiseen.

– Alueelle sopivat kaikki, sekä metsästäjät että lintuharrastajat, eikä Luhtikylässä ole tarvetta luoda vastakkainasettelua. Yhteisiä pelisääntöjä sopimalla, esimerkiksi autojen pysäköinnistä, voidaan ottaa sujuvasti huomioon kaikkien tarpeet. Toisten kunnioittaminen on tärkeintä, Mattila toteaa.

Metsästysseura haluaa osaltaan suojella ja vahvistaa taantuvia vesilintukantoja. Seura sitoutuu kestävään metsästykseen, kosteikon hoitoon ja aktiiviseen pienpetopyyntiin.

Vapaaehtoisuus valttikorttina

SOTKA-kosteikot-hankkeessa maanomistajalähtöisyys ja vapaaehtoisuus lisäävät kiinnostusta maanomistajien ja metsästysseurojen tekemään luonnonhoitotyöhön.

– Se, että ”kukaan ei määräile ulkoapäin” oli yhtenä valttikorttina, kun esittelin hanketta ja sen hyötyjä kyläläisille, Mattila sanoo.

Tällaista pelisilmää ja arvojen esille tuontia tarvitaan maaseudun luonnon- ja riistanhoidossa.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Tulvaniityt tarjoavat hyvän elinympäristön taantuville ja vaateliaillekin lajeille. Kuva Jaakko Vähämäki.

Luhtikylän luhtaniityt uuteen loistoon

Saatuaan kyläläiset innostumaan ideasta, Mattila teki kohde-esityksen SOTKA-kosteikoille keväällä 2020. Kevään aikana hankesuunnittelijat tekivät niitylle maastokatselmuksen. Maastossa huomattiin hienot mahdollisuudet patoamiseen ja kohde valittiin suunnitteluun.

Seuraavan vuoden aikana laadittiin suunnitelma ja kesällä 2021 allekirjoitettiin kosteikkosopimus. Syksyllä kilpailutettiin konetyöt. Padot rakennetaan kesällä 2022. Seuraavana keväänä nostetaan tulva niitylle vesilintupoikueiden elinympäristöksi.

Mitä mieltä olet Metsästäjä-lehden verkkoversiosta?



Vuoden 2022 viimeinen Metsästäjä julkaistiin poikkeuksellisesti vain verkkolehtenä ja keräämme kokeilusta palautetta.

Osallistu kyselyyn tästä 31.12.2022 mennessä ja voita riistakamera!