Haapa, pihlaja ja pajut ovat hirvelle kaikkein parhaiten maistuvia puita.

Hirvivahinkoja voi vähentää metsätalouden keinoin

Metsänkäsittelytavoilla voidaan vaikuttaa kasvatettavien taimien todennäköisyyteen tulla syödyksi. Se tapahtuu toimenpiteillä, jotka ratkaisevat kuinka paljon ja millaista ravintoa hirville on tarjolla.

Teksti Esko Paananen  Kuvat Hannu Huttu, Pertti Harstela

Julkaistu8.3.2022

H irven talvikanta on Suomessa metsästetty vuosituhannen alun noin 150 000 yksilöstä viime talven noin 82 000 yksilöön. Vahinkoja voi vähentää myös metsätalouden keinoin.

Hirvi on valikoiva laiduntaja. Kesällä tärkeimmät ravintokasvit ovat koivut, mustikka sekä suo- ja vesikasvit. Talvella ruohovartisia kasveja on huonosti saatavilla, joten suurin osa ravinnosta on puuvartisia kasveja. Puulajeista pihlaja, haapa ja pajut maistuvat hirvelle parhaiten. Talvella hirvet syövät eniten mäntyä, koska se on harvoja vihreitä hyvin saatavilla olevia kasveja.

Vaihtoehtoinen ravinto siirtää laidunnuspainetta

Hirvivahinko syntyy, kun hirven laidunnus kohdistuu kasvatettavaan puulajiin niin voimakkaasti, että kasvatuskelpoisia taimia ei jää riittävästi. Muuhun kasvillisuuteen kohdistuva laidunnus taas on poissa kasvatettavaan puulajiin kohdistuvasta laidunnuksesta. Hirville maistuvaa ravintoa säästämällä voidaan vähentää kasvatettaville puille aiheutuvia vahinkoja.

On tärkeää muistaa mittakaava. Mikäli ravintoa säästetään vain muutamalla paikalla, ne voivat houkutella hirviä luokseen. Ravinnon säästämisen tulisikin tapahtua laajoilla alueilla, jotta laidunnuspaine jakaantuu tasaisemmin.

Vaihtoehtoisen ravinnon tarjoamisessa on keskeistä välttää liiallista raivaamista. Näin hirville jää maittavia, mutta metsätaloudellisesti vähäarvoisia puita syötäväksi ja kasvatettaviin taimiin kohdistuva syönti vähenee.

Myös männyn ja koivujen hakkuutähteet ovat sopivaa ravintoa hirville. Talvihakkuissa ne kannattaa jättää kasoihin tai kivien päälle niin, että hirvet ylettyvät helposti syömään niitä, eivätkä ne jää heti hangen alle.

Mänty – vahinkoriskiä voi pienentää eri työvaiheissa

Taimikon perustamisessa kannattaa pyrkiä suureen taimitiheyteen, jotta kasvatuskelpoisia taimia jäisi riittävästi jäljelle, vaikka hirvet söisivät osasta latvan. Kylväminen ja luontainen uudistaminen ovat tämän vuoksi suositeltavia vaihtoehtoja männyllä. Istutetut taimet myös maistuvat hirvelle luontaisesti syntyneitä paremmin.

Mäntyjä pidemmät lehtipuut on hyvä poistaa taimikosta, koska varjostus lisää hirven laidunnuksen riskiä männyllä.

Männyntaimikko tulisi harventaa vasta 4–5 metrin valtapituudessa. Silloin hirvet eivät ylety syömään latvoja. Samalla kannattaa jättää männyn kasvua haittaamattomia lehtipuita mäntyjen sekaan vaihtoehtoiseksi ravinnoksi ja sekapuuksi. Hirvien vahingoittamat taimet kannattaa poistaa vasta taimikon harvennuksen yhteydessä. Ne maistuvat hirville muita taimia paremmin, eikä niiden syöminen aiheuta lisävahinkoa.

Lehtipuiden varjostamaksi jääneet männyt maistuvat hirvelle erityisen hyvin, koska niissä on vähemmän puun tuottamia puolustusaineita. Kuvan taimikosta kannattaisi pikaisesti raivata kasvatettavia mäntyjä varjostava lehtipuusto.

Rauduskoivu maistuu hirville

Rauduskoivun kasvattaminen asutuksen lähellä vähentää vahinkojen todennäköisyyttä. Rauduskoivua kasvaa usein luontaisesti havupuutaimikoihin ja sitä onkin hyvä kasvattaa sekapuuna. Hirvien talvilaidunalueilla rauduskoivikon perustamista ei suositella ilman aitaamista tai vuosittain toistettavaa käsittelyä syönninestonaineella.

Kuusta hirvi ei juurikaan syö

Kuusentaimikoihin voi hyvin jättää vaihtoehtoiseksi ravinnoksi sellaisia lehtipuita, jotka eivät haittaa kasvatettavien taimien kasvua. Kuusella kannattaa suosia reikäperkausta. Jäljelle jäänyt lehtipuu tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia sekametsän kasvatukseen. Kuusentaimia piiskaavat lehtipuut on kuitenkin poistettava, etteivät ne vaurioita kuusen latvakasvaimia.

Malttia raivaamiseen

Metsässä kulkiessa törmää usein kohteisiin, joista on kaavamaisesti raivattu pois kaikki muu kuin kasvatettava puusto. Tämä on kallista. Usein vähempikin raivaaminen riittää vapauttamaan kasvutilaa taimille tai näkyvyyttä motokuskille. Raivaamista järkeistämällä hirville jää enemmän taloudellisesti vähäarvoista ravintoa syötäväksi sekä pienemmille eläimille suojaa ja ruokaa.

 

Lisätietoa: www.riistainfo.fi/ kurssi/metsanhoitokeinot- hirvivahinkojen-vahentamisessa/