Haapanoiden muuttoa tutkitaan
Uudessa SOTKA-projektin tutkimushankkeessa selvitetään haapanoiden muuttoa GPS-lähettimien ja alkuaineiden isotooppien avulla.
Saalismäärällä mitattuna haapana on taantuneista vesilinnuista tärkein riistasorsa. Seurantojen perusteella laji on vähentynyt Suomessa, mutta koko muuttoreitin tasolla lajin kanta on mahdollisesti säilynyt vakaampana. Vuosittainen haapanasaalis Suomessa on ollut viime vuosina 20 000–30 000 lintua. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin metsästyssaalis koostuu Suomen omasta pesimäkannasta ja missä määrin läpimuuttavista linnuista. Haapanoiden muuttoreitit ja muuton ajoittuminen tunnetaan huonosti, joten metsästyksen kohdistumista Suomen pesimäpopulaatioon ja läpimuuttaviin lintuihin ei tiedetä.
Keväällä käynnistyneessä maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-hankkeen rahoittamassa tutkimusprojektissa selvitetään haapanoiden muuttokäyttäytymistä ja Suomessa saaliiksi saatavien lintujen alkuperää. Tutkimus tehdään Turun yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteistyönä. Muuttoreittien tutkimiseksi 42 haapanaa merkattiin GPS-lähettimillä kevätmuuton aikana eri puolilla Suomea. Lähettimet ovat tuottaneet jo tässä vaiheessa mielenkiintoista tietoa, kun lähetinlinnut hajaantuivat toukokuun aikana Suomeen, Ruotsiin ja Venäjälle. Yllättävää on ollut kevätmuutto Ruotsiin: jopa Itä-Suomessa merkattuja lintuja on lentänyt Suomen poikki länsinaapuriin.
Ensi syksynä tutkimushankkeessa kerätään siipinäytteitä Suomessa saaliiksi saaduista haapanoista. Siipien avulla tutkitaan Suomessa ammuttavien haapanoiden alkuperää analysoimalla alkuaineiden isotooppikoostumusta. Alkuaineiden niin sanottujen stabiilien isotooppien esiintyminen vaihtelee maantieteellisesti ja ne kertyvät sorsien kesällä kasvaviin siipisulkiin ravinnon kautta. Koska eri isotooppien esiintyminen maastossa tunnetaan, voi siipisulkien isotooppianalyysi kertoa karkealla tasolla, missä lintu on ollut siipisulkasatonsa ajan.
Aikuiset naaraat ja poikaset sulkivat pesimäalueilla, joten niiden siivistä saadaan tieto pesimäalueesta. Aikuiset haapanakoiraat luultavasti muuttavat sulkasadon ajaksi pois pesimäalueiltaan, joten niiden kohdalla analyysi voi paljastaa mahdollisen sulkasatomuuton kohteen.
Haapanan siipinäytteitä kerätään syksyllä 2021
Keräyksen tavoite on selvittää metsästyskauden aikana eri puolilla Suomea ammuttujen haapanoiden alkuperä isotooppianalyysin avulla. Keräys on vapaaehtoinen.
Metsästäjien toivotaan lähettävän ensi syksynä saaliiksi saatujen haapanoiden siipiä tutkimusnäytteiksi Turun yliopiston organisoimaan tutkimukseen. Näytteistä määritetään linnun ikä ja sukupuoli, ja siipisulista otettavasta näytteestä määritetään isotooppeja. (ks. oheinen artikkeli).
Siipinäytteitä keränneille metsästäjille toimitetaan palautteena isotooppianalyysin tulos näytteistä sekä yhteenveto koko keräyksen tuloksista.
Näytteiden kerääminen ja lähettäminen
- Katkaise linnun toinen siipi tyvestä ja laita se joko pakastimeen tai hyvin ilmastoituun tilaan. Jokaisesta linnusta lähetetään vain toinen siipi (ehjempi).
- Ota yhteyttä Antti Piiroseen (puh. 050 311 2306, antti.p.piironen@utu.fi) postikuorien lähettämiseksi.
- Täytä pussissa olevaan lomakkeeseen metsästysaika ja -paikka sekä ampujan yhteystiedot.
- Lähetä siivet valmiiksi maksetussa postikuoressa mukana seuraavien ohjeiden mukaisesti.
Näytteitä toivotaan kattavasti ympäri Suomea ja koko metsästysajalta. Näin saadaan selville, eroavatko eri aikoina tai alueilla ammutut linnut toisistaan iän, sukupuolen tai alkuperän suhteen.
