Vaihtoehtoiset ja korvaavat haulimateriaalit

Lyijy on ollut hallitseva ammusmateriaali ruutiaseiden alkutaipaleelta asti, mutta nyt sen käyttöä ollaan rajoittamassa. Tässä artikkelissa esitellään korvaavia ja vaihtoehtoisia materiaaleja lyijyhauleille.

teksti Arto Määttä kuvat Tero Kuitunen ja Arto Määttä

Julkaistu19.11.2020

Korvaavat materiaalit ovat sellaisia, joilla on oikeasti mahdollista korvata lyijyhaulit. Eli materiaalit, joilla päästään vastaavaan saatavuuteen ja hintaan tai suorituskykyyn.

Vaihtoehtoisia materiaaleja voidaan käyttää, jos haulikolla ei voi ampua korvaavia haulipatruunoita. Joko hinta, suorituskyky tai saatavuus asettavat rajoituksia niiden laajamittaiselle käytölle.

Vasemmalla High performance -teräspatruunoita, jotka vaativat teräshaulikelpoisen haulikon. Oikealla Standard -painetason teräspatruunoita, joita voi ampua myös matalammille paineille luokitelluilla haulikoilla kiinteän supistuksen läpi. Huomaa rasiaan painettu vastuuvapautuslauseke, jossa käyttö rajataan vain teräshaulitestattuihin haulikoihin.

Korvaavat materiaalit

Teräs

Teräksen ominaispaino on matalampi kuin lyijyn, mutta se on selvästi kovempaa. Kuutiosenttimetri terästä painaa 7,9 g, lyijy puolestaan 11,3 g. Kovuutensa ansiosta teräshaulit kestävät hyvin piippuajan rasitukset kovilla lähtönopeuksilla. Tätä hyödynnetään suurella menestyksellä nykyaikaisissa high performance -latauksissa.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna teräs on ainoa potentiaalinen lyijyn korvaaja. Teräs on yleinen ja edullinen materiaali, jolla ladattujen patruunoiden hinta ja saatavuus eivät aseta rajoituksia laajamittaiselle käytölle. Tästä johtuen vain teräksellä voidaan korvata lyijy useimmissa metsästysmuodoissa ja erityisesti rata-ammunnassa. Teräksellä ladattujen ratapatruunoiden hinta on jopa lyijyhaulipatruunoita edullisempi johtuen materiaalien hintaerosta.

Teräshaulipatruunoiden vahvuutena on myös niiden pitkään jatkunut tuotekehitys erityisesti Yhdysvalloissa, jossa lyijyn käyttö on ollut alueellisesti kielletty vesilinnustuksessa jo vuodesta 1987 ja valtakunnallisesti vuodesta 1991. Teollisuuden tuotekehitysponnistelut ovat siis jo vuosikymmeniä kohdistuneet juuri teräshaulipatruunoiden suorituskyvyn parantamiseen.

Volframi

Volframin käyttö on yleistynyt kaikissa niissä tarkoituksissa, joissa patruunalta vaaditaan joko lyijyn tasoista tai parempaa suorituskykyä.

Volframin ominaispaino on 19,3 g/cm³, mutta se sekoitetaan aina johonkin muuhun materiaaliin, jolloin siitä on mahdollista valmistaa patruunoissa käytettäviä hauleja. Tällä hetkellä on saatavana sekä lyijyä ominaisuuksiltaan vastaavia volframisekoitehauleja sekä “lähes puhtaasta” volframista valmistettuja todella raskaita ja kovia hauleja erikoiskäyttöön.

Rajoittavia tekijöitä ovat volframin korkea maailmanmarkkinahinta ja toisinaan myös heikko tarjonta. Sen ominaisuudet ovat kuitenkin niin joustavia, että intressit sen käytölle ovat suuret. Millään muulla materiaalilla haulin painoa ei voida säätää niin laajalla skaalalla, eikä suorituskyvyn puute rajaa niitä pois vaativimmistakaan käyttötarkoituksista.

Korkean tiheyden volframihaulin kosketusta ei kestä mikään piippumateriaali, joten patruunan haulikupin ja kokoonpanon laatu on avainasemassa. Näissä erikoispatruunoissa myös hinta on niin korkea, että käytön mielekkyys riippuu kohderiistasta ja tyypillisistä laukausmääristä.

Kovat haulimateriaalit vaativat omanlaisensa haulikupit, joihin mahtuu koko hauliannos. Näin haulit eivät pääse osumaan piipun seinämiin.

Vaihtoehtoiset materiaalit

Kupari

Kuparin tiheys on noin 9 g/cm³. Ero teräkseen on painon osalta pieni, mutta materiaali on terästä pehmeämpää, eikä muodosta vaaraa piipuille. Kuparihaulipatruunoiden hinta on kuitenkin selvästi korkeampi.

Potentiaalistaan huolimatta kuparihaulipatruunoiden tarjonta on tällä hetkellä vähäistä. Suorituskyky ei yllä nykyaikaisten high performance -teräshaulipatruunoiden tasolle ja standardipaineisissa patruunoissa, joita voi käyttää lähes kaikissa haulikoissa, tarjontaa on teräspatruunoissa huomattavasti kuparihaulipatruunoita enemmän.

Vismutti

Vismutin ominaispaino on noin 9,8 g/cm³. Sen käyttämistä haulimateriaalina jarruttavat saatavuus ja hinta. Vismuttia ei kaiveta erikseen, vaan se on muiden louhostuotteiden, tyypillisesti lyijyn, sivutuote. Lyijyn käytön vähentyminen näkyy siis myös vismutin saatavuuden heikentymisenä.

Vismutin toinen haaste haulikonpatruunoissa on sen hauraus, joka asettaa vaatimuksia haulikon supistajille. Liian tiukka supistus saattaa murentaa osan hauleista jo piipun suulla.

Tina

Tinan ominaispaino on noin 7,3 g/cm³. Tinaa käytetään yleensä seoksena, eli lejeerinkinä, jossa sen sidosaineena on jokin muu metalli.

Sen päätyminen haulimateriaaliksi perustuu pehmeyteen, eli turvallisuuteen vanhoissa haulikoissa.

Suorituskyvyltään tinahaulipatruunat eivät juuri poikkea teräshauleilla ladatuista standardipatruunoista. Vähäiset valmistusmäärät, korkea hinta ja valikoimien kapeus kallistavat valinnan usein muihin patruunoihin.

Sinkki

Sinkin tiheys on 7,1 g/cm³. Se on kevyin yleisesti käytettävä vaihtoehtoinen haulimateriaali, joka ei muodosta riskiä haulikon piipuille.

Sen kohdevaikutus on teräkseen verrattuna vähäinen, joten käytön kannalta sinkki asettaa eniten rajoituksia metsästyksellisesti. Hinnaltaan sinkkipatruunat ovat verrattain edullisia, mutta suorituskyvyn puute ohjaa valintoja potentiaalisempiin materiaaleihin.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit