Vieraskynä

Uusia lajeja, digipeuroja, urbaaneille elämyksiä ja ekolihaa?

TekstiElina Hiltunen on futuristi, yrittäjä, kirjailija ja kahden noutajan emäntä.
Julkaistu3.9.2021

Lyön korttini heti avoimena pöydälle: minä en ole koskaan metsästänyt. Olen urbaanin ihmisen malliesimerkki, joka käy kiltisti ”metsästämässä” ruoka-annoksensa lähimarketista aseenaan pankkikortti ja kauppakassi. Toisaalta minulla on metsästyskoiria, noutajia, jotka koristavat sohvaa. Yhden urokseni vein aikoinaan taipumuskokeisiin. Se läpäisi kokeen ja tuomari kirjoitti arvosteluun: ”Koira suoritti testin mallikkaasti – omistajastaan huolimatta”. 

Metsästys ei ole siis valttini, mutta tulevaisuus on, sillä olen ammatiltani tulevaisuuden tutkija. Tulevaisuuden tutkijan tehtävänä on tarkastella muutoksia laajasti ja pohtia erilaisia yllättäviäkin vaihtoehtoja, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua.

Mitä tapahtuu metsästykselle tulevaisuudessa? Tulevaisuuden tutkija lähtee tarkastelemaan metsästystä, kuten mitä tahansa muutakin aihetta, erilaisten trendien kautta. Megatrendit ovat suuria globaaleja kehityssuuntia, jotka ovat olleet voimassa jo pidempään ja ne kannattaa huomioida myös tulevaisuuskatselmuksissa. Megatrendejä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, väestönkasvu, väestörakenteen muutos (joissain maissa, kuten Suomessa, väestö ikääntyy, joissain maissa taas nuoria on hurjat määrät), kaupungistuminen, ekokriisi, digitalisaatio ja teknologian kehitys. 

Metsästyksen kannalta esimerkiksi ilmastonmuutos ja ekokriisi ovat kiinnostavia trendejä. Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomenkin luontoon. Itse asiassa pohjoiset alueet lämpenevät keskivertoa nopeammin. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi uusia eläinlajeja leviää tulevaisuudessa Suomeen. Mahdollisia tulokkaita ovat esimerkiksi pesukarhu, euroopansakaali ja kattohaikara. Viheliäisen punkin elinalue laajenee myös pohjoisemmaksi vuosi vuodelta. Ekokriisi-megatrendiin liittyy luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Kun esimerkiksi metsiä raivataan kaupunkien, teiden ja peltojen alta pois, eläinten elintila pienenee, mikä vaikuttaa myös eläinpopulaatioiden kokoon. 

Väestönkasvusta Suomessa on turha huolehtia, sillä meillä väestömäärä alkaa laskemaan nykyisellä kehityksellä vuonna 2031. Suomi on varsin ikääntyvää kansaa: olemme top viiden ikääntyvimmän valtion joukossa maailmassa. Suomi on jo nyt varsin kaupungistunut: tilastoijasta riippuen Suomessa 70–84 prosenttia kansalaisista asuu kaupunkialueilla. Nämä megatrendit yhteenlaskettuna: riittääkö meillä tulevaisuudessa nuoria innokkaita metsästäjiä vai onko riskinä se, että metsästyksestä tulee häviävä taito kuten vaikka pontikan keitosta? 

Digitalisaatio muuttaa monet asiat bittimuotoon. Metsästystä voi harrastaa nykyään kotisohvalta ”muovihaulikko” kainalossa peurahahmoja televisioruudulta ampuen. Istuuko tulevaisuuden metsästäjä sipsipussi kourassa sohvalla tietokonepelin lumoissa vai voisiko digitalisaation vyöry toisaalta kannustaa digivirrasta irrottautumiseen esimerkiksi luontoon lähtemisen muodossa? Metsä on halpa elämysmaailma digimaailmaan uppoutuneille.

Tulevaisuus voi aina yllättää. Voi käydä niin, että tulevaisuudessa kaltaiseni urbaani keski-ikäinen nainen rämpii intoa puhkuen hirvimetsällä ekologisen liha-aterian toivossa. Ehkä tulevaisuudessa tämänkin kolumnin kirjoittaja löytää koirilleen lajinmukaista toimintaa sohvalla makailun sijaan.

Lisää samasta aiheesta

Metsästäjän varusteet

Maanuolu

29.6.2022
Aseturvallisuuden neljä sääntöä

Sääntö 3 – Pidä sormi pois liipaisimelta

29.6.2022
Nuorten toimitus

Kerhossa eräelämä tutuksi

29.6.2022