Tuuli – metsästäjän ystävä vai vihollinen?

Varovaisuus on saaliseläimen henkivakuutus. Eläin tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja pakenee mahdollisen uhan havaittuaan. Näkö- ja kuuloaisti ovat keskeisiä, mutta erityisesti sorkkaeläimillämme tarkin havainnointiväline on hajuaisti.

Käytännön havaintojen perusteella ruokailupaikan valinta johtuu usein tuulen suunnasta. Peurojen ja kauriiden on huomattu ilmaantuvan ruokailemaan ylätuulen puolelle. Usein metsästäjä saapuu passittamaan pellon laitaan alatuulen puolelle vain huomatakseen peurojen ilmaantuvan esiin aivan liian kaukana ylätuulen puolella. Vaikuttaa siltä, että saaliseläimet hakeutuvat syömään paikkaan, jossa haistavat tuulen yläpuolella olevat uhat ja voivat näkö- ja kuuloaistillaan tarkkailla alatuulen puolella olevaa avointa maastoa.

Moni kettua pillittävä metsästäjä on oppinut tarkkailemaan ensisijaisesti tuulen alapuolella olevaa suuntaa. Nenäänsä luottava luontokappale haluaa lähestyä tuulen alapuolelta, koska. hajuaisti on lahjomaton – yksittäistä liikettä tai ääntä voi olla vaikea tunnistaa, mutta tuoksu on tunnistettavissa.

Tuuli kuljettaa tuoksuja

Riistaeläin käyttää tuulta selviytyäkseen, joten metsästäjän on huomioitava tuuli löytääkseen ja yllättääkseen riistan, mutta erityisesti välttyäkseen paljastumasta. Alatuulen puolelle päässyt eläin on usein yhtä kuin menetetty saalistilanne. Liian voimakkaana riistaeläimen nenään leijuva metsästäjän tuoksu saa sen poistumaan paikalta.

Ihmisen tuoksun peittämiseen on tarjolla erilaisia harhautushajusteita, ja moni metsästäjä onkin aprikoinut niiden tehoa. On mahdollista, että niillä voi ostaa joitain sekunteja, mutta ellei ole maailmanmestaritason vapaasukeltaja, alatuuleen pelmahtava riistaeläin vaatii nopeita toimia. Ihminen kun tuottaa jatkuvasti erilaisia hajuja, viimeistään hengittäessään.

Joten jos mahdollista, asettaudu alatuulen puolelle, olitpa metsästämässä kulkureiteillä, riistapellolla tai majavapurolla.

Tyyni sää – varovaiset eläimet

Joskus riistaeläimet kulkevat huolettomasti ja varmasti, joskus askel kerrallaan säpsähdellen. Kuulostaako tutulta?

Kuulas, kirkas ja kuiva pakkassää saa maaston rapisemaan ja äänet voimistumaan, mutta silloin ei synny hajuvanoja. Tyyninä päivinä koirallakin on usein vaikeaa: se ei pääse jäljille, jollei riistaeläin itse kulkemalla luo hajujälkeä. Tai sitten koira vain sattumalta juoksee suoraan pahki ja ajo alkaa.

Vaikuttaisi siltä, että sama mekanismi tekee vaikkapa kauriista poikkeuksellisen säikyn. Kun tuuli ei liikuta tuoksuja, saaliseläimellä ei ole turvallista kulkusuuntaa, josta se voisi hajuaistillaan varmistaa petoeläinten tai metsästäjien poissaolon.

Yhdysvaltalainen Penn State University on tutkinut tuulen vaikutusta valkohäntäpeurojen liikkumiseen. He luokittelivat tuulet kolmeen kategoriaan, alle 1 m/s, 1–6 m/s, 7–12 m/s ja laskivat, että peurat liikkuivat tunnin aikana tyynellä säällä keskimäärin 30 metriä, 1–6 m/s tuulella noin 35 metriä ja 7–12 metrin tuulella 65 metriä. Matkat ovat keskiarvoja ja siksi melko vähän kuvaavia, mutta oletettavasti peurat liikkuvat paremmin tuulisella säällä.

Tuuli peittää ääniä

Liikuttaessaan lehtiä ja heinikkoa tuuli aiheuttaa ääniä ja liikettä, johon myös metsästäjän äänet katoavat. Tyynellä säällä metsästysjousen huomaamatta virittäminen on haastavaa, sillä 15 metrin etäisyydellä saaliseläimestä jokainen ääni ja liike kantautuu tuskallisen tarkasti. Kuitenkin jo 3–4 m/s tuulahdus luo ympäristöön niin paljon liikettä ja ääntä, etteivät jousen viritysliike ja mahdolliset pienet kahahdukset enää erotu samaan tapaan.

Tuuli peittää myös hitaasti kävelevän metsästäjän askelia – heiluva heinikko tai pellonreunavesaikko synnyttää metsästäjälle luontaisen suojaverhon.

Ilma pyörteilee esteiden takana

Jokivarressa näkee kivien ja monttujen aiheuttamat muutokset veden virtauksessa. Vesi muodostaa pyörteitä kivien taakse ja mutka kovertaa monttua kaarteen ulkolaitaan. Kuten vesi, myös ilma pyörteilee suurempien esteiden takana.

Olen usein kulkenut aukeaa niittyä vastatuuleen, ja metsän laitaan saapuessani huomannut tuulen puhaltavan yhtäkkiä niskaani. Ilman pyörteily aiheuttaa yllättäviä tilanteita ja siksi sen ennakointi on hankalaa.

Merkittävä osa metsästystä

Tuuli on sekä saaliseläimelle että metsästäjälle merkittävä elementti. Metsästystavasta riippuen sen vaikuttavuus vaihtelee, mutta aina se vaikuttaa erityisesti riistaeläinten liikkeisiin.

Tuulen nopeutta ja suuntaa voit tarkastella sääpalveluista, ja saatavilla on myös erityisesti tuuleen keskittyneitä apuvälineitä, kuten Windy-applikaatio, josta saat tuulikartan eri korkeuksilla maanpinnasta metsästysalueellasi.

Ja jos ei muuta, tuulen vaikutuksesta saa riittoisan keskusteluaiheen metsästyspäiviin.

Miten huomioit tuulen metsästäessäsi? Kerro kommenteissa!