Laadukas kanu-loukun perusasennus.
Vieraspedoille kyytiä!

Supikoira satimeen
Osa 4 Kanu-loukkuun tehoa

Loukkupyynti saattaa antaa supikoirasta harhaanjohtavan kuvan. Nuoret yksilöt haksahtavat syksyllä huonosti viritettyihin loukkuihin, mutta keväällä samalla asennuksella saaliit jäävät nolliin. Loukku tulee osata asentaa huolella, jotta aikuisen supikoiran saa kiinni.

teksti Kari Karhula kuvat Mikko Alhainen

Julkaistu16.7.2020

Supikoira on koiraeläin ja vastoin yleistä luuloa usein arka ja varovainen. Aikuinen supikoira on loukkupyytäjälle armoton vastustaja, joka jättää helposti menemättä loukkuun epäillessään jonkin olevan pielessä. Koskitko paljain käsin loukun reunaan? Saatoit tehdä juuri ratkaisevan virheen.

Kiikkiin kulkureitiltä

Pyytävyyden kannalta avainasemassa on asennuspaikka. Parhaat paikat löytyvät supikoirien kulkureittien varsilta. Perinteisiä kulkureittejä ovat järvien, meren ja jokien rannat. Maatalousympäristössä supikoirat liikkuvat usein metsän ja pellon rajavyöhykkeessä sekä valtaojien varsilla. Paikallisesti parhaat paikat löytyvät kokeilemalla.

Paikan valinnan jälkeen tehdään varsinainen asennus, joka on tärkeää tehdä huolella. Pohja tulee asettaa tasaiselle alustalle ja verkkopohja peittää kunnolla. Loukun sivuille asetetaan rajoittimet, jotka estävät syötin vetämisen sivusta.

Uusi loukku saavuttaa parhaimman pyyntitehonsa usein vasta, kun siitä on hävinnyt rakentamisen yhteydessä tarttunut haju.

Haaskakarsinaan laitettava riistajäte ja saalissupikoirat toimivat erinomaisesti lisä­houkuttimena. Saalissupikoiria ei tarvitse myöskään erikseen hävittää, jos ne laitetaan karsinaan. Samalla ehkäistään trikiinin leviäminen.

Ihmisen haju kuriin

Laadukkaan perusasennuksen jälkeen on tärkeää pyrkiä minimoimaan ihmisen hajua loukussa ja sen läheisyydessä. Loukun osiin tai syöttiin ei pidä koskea missään vaiheessa paljain käsin. Supikoiralla on koiraeläimenä äärimmäisen hyvä hajuaisti ja ihmisen kosketus haisee loukussa pitkään. Yleisesti ottaen hajustumista on mahdotonta täysin välttää, mutta sitä pystytään vähentämään.

Kumisaappaiden ja hanskojen käyttö häivyttää tehokkaasti ihmisen hajua. Parhaan tuloksen saa, jos hanskoja ei käytä muuhun kuin loukkujen virittämiseen ja saalissupikoirien käsittelyyn. Vielä pidemmälle pääsee, jos hanskoja säilyttää muovipussissa supikoirannahan kanssa.

Käynnit loukulla pitäisi pystyä minimoimaan, sillä jokaisella käynnillä paikalle viedään uutta hajua. Loukku kannattaa sijoittaa siten, että sen voi tarkistaa etäältä esimerkiksi kiikarilla. Vielä helpommalla pääsee elektronista loukkuvahtia käyttämällä. Samalla laite mahdollistaa loukun asettamisen parhaille pyyntipaikoille.

Lähimmäksi haaskakarsinan antimia supikoira pääsee menemällä loukkuun sisälle. Ainoassa vastaantulevassa herkkupalassa on laukaisunaru.

Lisäsyötitys lisää houkuttelevuutta

Mikä pätee loukkupyynnissä ihmisen hajuun, ei päde syötitykseen. Syöttien haju vetää supikoiria puoleensa. Mitä voimakkaampi haju, sitä kauempaa se supikoiria houkuttelee.

Pelkkä syötti ei usein haise kovin pitkälle, joten lisäsyöttien käyttö tuo pyyntiin tehoa. Varsinaisen syötin lisäksi loukun pohjalle voi ripotella koirannappuloita tai pikahaaskaa.

Kanu-loukun taakse voi rakentaa erillisen haaskakarsinan, joka levittää hajua ympäriinsä ruokkimatta kuitenkaan supikoiria tai haaskalintuja. Käytännössä loukun taakse rakennetaan esimerkiksi trukkilavoista U-mallinen karsina, joka peitetään verkolla. Laatikkoon voi saalissupikoirien lisäksi laittaa kalan- tai riistanperkeitä tuottamaan hajua. Haaskakarsinan ainoa ’’avoin’’ sivu on kanu-loukun takana, joten herkkuateriaa lähimmäksi pääsee astumalla sisään loukkuun. Ainoassa herkkupalassa, johon supikoira pääsee käsiksi on laukaisunaru.

Tarkkuuslaji

Supikoiran loukkupyynti on ehdottomasti tarkkuuslaji, ja huolimattomuuttaan moni ei ota välineistään kaikkea pyyntitehoa irti. Aikuisten supikoirien pyytäminen kanu-loukulla ei ole mahdotonta, mutta etumatkaa niille ei kannata antaa. Pyynnilliseen ajatusmaailmaan pääsee parhaiten kiinni, kun kuvittelee virittävänsä kanu-loukkua ketulle.

 

Supikoira trikiinin levittäjänä

Supikoira on kaikkiruokainen eläin ja käyttää haaskoja mielellään ravinnokseen. Haaskojen syömisen seurauksena jopa 60 prosenttia aikuisista eteläsuomalaisista supikoirista kantaa trikinella-loista.

Trikiini tarttuu eläimestä toiseen eläimen syödessä lihaa, jossa on koteloituneita loisen toukkia. Trikiini voi tarttua saastuneesta lihasta myös ihmiseen. Lihan kypsentäminen yli 70 celsiusasteen tappaa loisen.

Supikoirien suuret trikiinipitoisuudet saattavat tuntua mitättömältä asialta, mutta todellisuudessa se saattaa lisätä esimerkiksi villisikojen ja karhujen trikiinitartuntojen määrää.

Tästä syystä on suositeltavaa, että supikoiran ruhoja ei käytetä haaskoina, vaan ne hävitetään esimerkiksi hautaamalla.

Lisää samasta aiheesta