Miten karhujahtiin pääsee?

Miten karhujahtiin pääsee, mitä se vaatii metsästäjältä ja mihin karhun metsästysoikeus Suomessa perustuu? Suomen riistakeskuksen Ville Hokkanen ja Marko Paasimaa avaavat asiaa sekä karhun metsästyksen sääntelyn että omien metsästyskokemuksiensa näkökulmasta.

Teksti Antti Saarenmaa  Kuvat Ville Kankare, Antti Saarenmaa ja Hannu Huttu

Julkaistu29.6.2022

Karhu on suurin suurpetomme. Myyttinen ja vaikuttava suomalaisen mytologian, uskomusten ja metsästyskulttuurin ikoni. Se on jokaisen tuntema, mutta lopulta harvemman saaliiksi saama. Elokuun 20. päivä alkava karhujahti onkin osalle metsästäjistä vuoden kohokohta.

Etelässä seuruepyyntiä, pohjoisemmassa vaihtelevampaa

– Karhun metsästyskäytännöt vaihtelevat hieman riippuen puhutaanko poronhoitoalueella tapahtuvasta karhun kiintiömetsästyksestä vai etelämpänä tapahtuvasta kannanhoidollisin perustein tapahtuvasta poikkeuslupametsästyksestä, Ville Hokkanen kertoo.

Eteläisempi karhunpyynti perustuu lähtökohtaisesti aina tiukasti koordinoituun, aktiiviseen seurueeseen, kulkupaikkojen kattavaan passittamiseen ja usein useammankin eri koiran käyttämiseen. Osa kyttää karhuja myös kulkureittien varrelta.

Karhunpyynti poronhoitoalueen ulkopuolella perustuu kannanhoidollisiin poikkeuslupiin ja luvat käytetään useimmiten selkeästi nopeammin kuin poronhoitoalueen kiintiö.

Poronhoitoalueella tapahtuvassa kiintiömetsästyksessä ja laajojen valtionmaa-alueiden pyynnissä myös etelämpänä, tulee vastaan enemmän pieniä porukoita ja jopa yksittäisiä metsästäjiä koiransa kanssa. Poronhoitoalueen harvempi karhukanta vaatii enemmän etsimistä, ja pyynnin rytmi on hyvin erilainen.

Poikkeuslupien haku ja pyynnin organisointi

Karhun kannanhoidollisin perustein tapahtuva pyynti vaatii aina poikkeuslupien hakua. Hakijana voi toimia alueen karhunpyyntiporukan keskuudestaan valitsema yksittäinen henkilö tai metsästysseura tai yhteislupa.

– Riistanhoitoyhdistys lähtökohtaisesti tukee metsästäjien organisoitumista. Luvanhakija hakee poikkeuslupia sovituille alueille joko Oma riista -palvelussa määriteltyjä alueita käyttämällä tai määrittelemällä haetun lupa-alueen ulkorajat. Tavoitteena organisoitumisella on varmistaa kaikkien karhunpyynnistä kiinnostuneiden vaikuttamis- ja tiedonsaantimahdollisuus Marko Paasimaa toteaa.

Lähtökohtaisesti pyyntilupia myönnetään vain yhdelle hakijalle per alue, jolloin päällekkäisten hakemusten ilmaantuessa Suomen riistakeskus joutuu arvottamaan hakemuksia muun muassa haettujen metsästysalueiden määrän perusteella.

Luvanhakijan haettua pyyntiluvat riistakeskukselta, organisoi hän niiden käyttöä alueellaan ja pitää huolen, ettei annettua lupamäärää ylitetä. Lupamäärästä riippuen on pyynnin edetessä metsästysseurueiden oltava tiiviisti yhteydessä lupien haltijaan ja varattava itselleen yksi käytettävissä olevista luvista, kun tieto sopivasta karhusta on saatu. Osalla alueista on ollut käytössä jopa tekstiviestipalvelu, jota seurueet voivat käyttää tarkistaakseen jäljellä olevan lupamäärän reaaliaikaisesti.

Yksittäiseltä metsästäjältä karhunpyyntiin pääseminen vaatii ilmoittautumisen poikkeusluvan saajalle, valtion mailla karhun metsästysluvan maksamisen ja yksityismailla metsästysluvan seuran maiden käyttöön. Moni seurue kokoaa karhunpyyntiin metsästäjiä myös alueensa ulkopuolelta, sillä pyynti vaatii usein suuren määrän aktiivisia metsästäjiä.

Karhun metsästyksen yhteydessä keskustellaan usein parhaasta kaliiperista ja siitä, pitäisikö kiväärin olla pulttilukkoinen, suoravetolukkoinen vai itselataava. Tärkeimmäksi asiaksi Ville Hokkanen nostaa kuitenkin rutiinin ja ampumaharjoittelun.

Vahinkoperusteinen pyynti on oma asiansa

Karhun metsästykseen myönnetyt poikkeusluvat voivat olla joko kannanhoidollisia tai vahinkoperusteisia. Syksyinen karhunpyynti koirien kanssa ja seuruepyyntinä on poikkeuksetta kannanhoidollista pyyntiä, kun taas vahinkoperusteisen pyynnin pohjalla toimivat havaitut ja osoitetut yksittäisen yksilön aiheuttamat vahingot esimerkiksi pihapiirissä tai elinkeinoa uhaten. Vahinkoperusteisessa pyynnissä karhu pyritään poistamaan mahdollisimman turvallisesti ja tehokkaasti ja estämään mahdolliset tulevat vahingot.

– Karhu on ruoanhankinnassaan opportunisti, kuten moni muukin eläin. Mikäli ihminen mahdollistaa ruoanhankinnan pihapiiristä, karhu oppii hakemaan sitä sieltä jatkossakin. Tarve monelle vahinkoperusteiselle poikkeusluvalle olisikin todennäköisesti ollut estettävissä huolellisuudella esimerkiksi ruoantähteiden sijoittelussa tiheän karhukannan alueella. Osa ruoka-aineista, kuten hunaja, ovat karhulle ylitsepääsemättömän houkuttelevia sen opittua niiden makuun. Karhu haistaa hunajan kilometrien päästä ja menee pahimmillaan läpi sähköaidoista sen perässä, Hokkanen kertoo.

Metsästys poronhoitoalueella

Poronhoitoalueelle siirryttäessä karhun metsästys tapahtuu kiintiöperusteisesti. Poronhoitoalue on jaettu itäiseen ja läntiseen kiintiöön, ja metsästääkseen karhua on metsästäjällä oltava voimassa oleva karhuun riittävä ampumakoe, maksettu karhunmetsästyksen kausilupa valtion maille tai metsästysoikeus kyseiselle alueelle.

Poronhoitoalueella paikkakuntalaisella on oikeus metsästää karhua kotikuntansa valtion alueilla. Yksityismailla metsästysoikeus on oltava kunnossa samalla lailla kuin kaikessa muussakin metsästyksessä.

Ennen karhun ampumista metsästäjä tarkistaa jäljellä olevan pyyntikiintiön riista.fi -sivuilta, ja onnistuneen riistalaukauksen jälkeen ilmoittaa kaadon välittömästi Oma riista -palvelulla Suomen riistakeskukselle.

Yksinkertaisempi lupakäytäntö ei kuitenkaan tee karhunpyynnistä helpompaa, sillä poronhoitoalueen karhutiheys on selkeästi eteläisempää Suomea pienempi ja tieverkosto on usein harvempi.

– Vaikkei karhun metsästys poronhoitoalueen ulkopuolellakaan ole helppoa, vaatii se pohjoisessa helposti huomattavasti enemmän etsimistyötä. Metsästys on erilaista harvan kannan alueella.

 

Poronhoitoalueella karhun voi ampua vaikka kanalinnustaessaan, kunhan kiintiötä on jäljellä, karhunmetsästyksen kausilupa maksettu ja karhumerkki ammuttu. Todennäköisyys karhuun törmäämiseen on kuitenkin usein minimaalinen.

Tunnistus on äärimmäisen tärkeää

Karhua pyydettäessä emokarhu pentuineen ja alle vuoden ikäiset pennut on jätettävä rauhaan. Jälkiä löytäessään metsästäjien ensisijainen tehtävä on koettaa tunnistaa karhun ikä ja sukupuoli. Etutassun leveys kertoo karhusta paljon, mikäli leveys ylittää tietyt rajat, mutta esimerkiksi erauksen erottaminen isosta pennusta voi olla haastavaa. Naaraan ollessa kyseessä, mahdollisuus pentujen läsnäoloon on suuri.

– Yli 14 cm leveä etutassu on kuitenkin lähtökohtaisesti melko varma uroksen merkki, Hokkanen toteaa.

Tunnistamista vaaditaan jälkien tarkkailun lisäksi myös näköhavainnoissa ja ampumatilanteessa, koska aina koiran edessä ei kuljekaan itse jälkien jättäjä. Varmuus karhun laadusta on aina oltava ja siksi metsästäjältä vaaditaan karhuun perehtymistä ennen jahtia.

–Ampumatilanteessa on osattava tehdä arvio karhun koosta ja sukupuolesta. Tilannetta ei avita se, että karhu pysähtyy haukkuun usein pahimpaan ryteikköön, jossa näkyvyys on minimaalinen tai vaihtoehtoisesti se vilahtaa hyvin nopeasti ampumalinjan yli, Hokkanen kertoo.

Karhu on huippupeto ja laiduntaja

– Karhu on kuin lehmä, Hokkanen naurahtaa ja lisää kuitenkin pian: Karhu on tosin myös huippupeto.

Yleisesti ottaen karhu etsii ravintoa sieltä mistä saa. Eteläisemmässä Suomessa karhun suosiossa ovat marjat ja viljapellot, pohjoisempana lähinnä marjat maatalousalueiden ollessa vähemmässä.

Yksilöstä riippuen karhu voi kuitenkin käyttää liharavintoa hyvinkin aktiivisesti, ja osa karhuista saattaa napata hirvenvasan, tai aikuisenkin, säännöllisesti. Poronvasan karhu saattaa syödä suihinsa miltei kokonaan.

Karhun pyynti ravintohoukuttimilta on ehdottoman kiellettyä, mutta luontaisilta ruokapaikoilta karhun jäljille saa lähteä.

– Loppujen lopuksi karhu syö valtaosan ajastaan. Se on myös tarkka ja varovainen, joten rajaseuduilla on hyvin yleistä, että Suomen puolelta napattu jälki viettää lopulta valtionrajan yli, karhun opittua väistämään rajavyöhykkeelle päiväksi levolle, Hokkanen kertoo.

Kaadon jälkeen

Kun sopiva yksilö on löydetty, saatu koiran eteen ja turvallisesti eräksi, on poikkeusluvansaajan ilmoitettava karhun kaatamisesta viipymättä riistakeskukselle ja metsästyksenvalvonnasta vastaaville viranomaisille. Poronhoitoalueella riittää karhunkaatajan ilmoitus Suomen riistakeskukselle. Metsästyksenvalvonnasta vastaavat viranomaiset usein tarkistavat kaadetut karhut.

Karhun liha on tarkastutettava trikiinin varalta ennen ruoaksi nauttimista.

Metsästyksenvalvonnasta vastaavat viranomaiset tarkistavat usein kaadetut karhut.

Tyypillinen jahtipäivä

– Tyypillinen jahtipäivä riippuu hyvin pitkälti seurueesta, jossa karhua pyydetään ja siitä missä päin Suomea pyydetään. Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia: liikkeellä ollaan todella varhain, Ville Hokkanen painottaa.

– Kyllä yleensä siinä aamuneljältä on oltava jo ulkona ja koiran liina suorana edessä, kun karhun jälkiä aamulla haetaan.

Hokkasen kokemuksissa karhujahdin liikkeellelähdössä on kaksi päätapaa. Tunnettujen kulkupaikkojen kestopassitus ja sen jälkeen alueen perkaaminen koirien avulla tai koira päästetään irti ensin ja passituksia lähdetään rakentamaan vasta kun saadaan varmuus että koiran edessä on karhu.

– Toimintatapa riippuu alueesta, sillä erityisesti itärajan lähettyvillä karhu saattaa pyrkiä pienemmistäkin häiriöstä melko nopeasti “naapurin” puolelle suojaan.

Herätys tulee joka tapauksessa karhunmetsästäjälle varhain, ja valppautta ja toimintakykyä vaaditaan jatkuvasti. Passitusta jatketaan joskus koko päivä, hämärän lähestyessä siirrytään hetkeksi levolle ja jatketaan jälleen varhain seuraavana aamuna. Karhujahti on intensiivistä.

Karhunmetsästys on poikkeuslupapyyntiä

Marko Paasimaa työskentelee Suomen riistakeskuksessa riistapäällikkönä Kainuussa ja osallistuu suurpetojen poikkeuslupien myöntämisprosessiin virkansa puolesta.

Hän muistuttaa karhunmetsästyksen olevan poronhoitoalueen ulkopuolella aina poikkeuslupapyyntiä, joko vahinko- tai kannanhoitoperustein. Karhu on metsästyslaissa rauhoitettu vuoden ympäri, jonka vuoksi ainoastaan poikkeusluvalla voidaan poiketa sen metsästysajoista.

– Metsästäjän ei kannata kavahtaa voimallista ja aktiivista valvontaa, onhan kyse kuitenkin poikkeusluvalla pyydettävästä, suurimmasta suurpedostamme, Paasimaa muistuttaa.

Riistakeskuksen aluetoimistojen riistapäälliköt tai riistasuunnittelijat tarkistavat toimialueeltaan vastaanottamansa poikkeuslupahakemukset ja että ne täyttävät tarvittavat kriteerit, ja toimittavat ne sen jälkeen päätösesityksen hyväksyttäväksi julkisten hallintotehtävien päällikölle tai hänen sijaisilleen. Päätöksissä seurataan lainsäädäntöä, aikaisempia oikeusratkaisuja ja laadittuja linjauksia.

– Poikkeuslupien saajat ovat paikallisella tasolla luotettaviksi koettuja, tasapuolisesti toimivia, ja alueen karhunmetsästykseen osallistuvien metsästäjien valitsemia tahoja. Poikkeusluvan saajien on lisäksi aina nimettävä metsästyksenjohtaja alueella tapahtuvaan karhunmetsästykseen, Paasimaa painottaa.

Karhujahtiin pääsee

Huolimatta jahdin erityispiirteistä, poikkeuslupamenettelystä, intensiivisyydestä ja vaativuudesta, kulkee karhujahdissa paljon parhaan karhunmetsästysalueen ulkopuolisia metsästäjiä. Karhun metsästäminen vaatii valppaita, toimintakykyisiä passimiehiä ja koiranohjaajia. Tilanteiden kehittyessä joskus nopeastikin, on osaavia metsästäjiä hyvä olla riittävästi.

– Metsästäjän oma aktiivisuus verkostoitumisessa, asiallinen käytös ja hyvä asenne ovat valttikortteja karhunmetsästysmahdollisuuksien aukeamisessa poronhoitoalueen ulkopuolella, ja pohjoisessahan karhua saa metsästää puhtaasti kiintiöiden mukaan, kunhan muuten perusasiat kuten ampumakoe, metsästysoikeus alueella ja kausilupa ovat maksettuna, Hokkanen muistuttaa.

Ville Hokkanen aloitti karhunmetsästysuransa jäljestystoiminnan myötä. Villen saksanmetsästysterrieri on ollut monessa mukana ja onnistunut monesti kaivamaan karhun esiin kun moni muu on jo luovuttanut.
Marko Paasimaa toimii Kainuussa Suomen riistakeskuksen riistapäällikkönä, vastuualueenaan suurpetojen poikkeusluvat.

Karhujahti pähkinänkuoressa

  • Menestyksekäs karhujahti vaatii etukäteistiedustelua
  • Poronhoitoalueella karhua jahdataan kiintiöperusteisesti, etelämpänä poikkeusluvilla
  • Kaadot on saatettava tiedoksi välittömästi
  • Toimiva koira on yksi onnistuneen karhujahdin avaintekijöitä
  • Ampujan on osattava pitää pää kylmänä, haavakkokarhu on vaarallinen
  • Aseenkäytön rutiini ja harjoittelu ovat tärkeämpiä kuin aseen kaliiperi
  • Ravintohoukuttimen käyttö on ehdottomasti kiellettyä