Talvella minkit viihtyvät sulien virtavesien varrella josta ne voivat kalastaa.

Minkin rautapyynnin perusteet

Teksti Kari Karhula Kuvat Kari Karhula ja Esa Ervasti

Julkaistu8.3.2022

Haitallinen vieraslaji minkki, on vuosikausia terrorisoinut vesistöjämme aiheuttaen merkittäviä linnustovahinkoja. Ainoa keino minkkivahinkojen vähentämiselle on minkkien pyytäminen, joka manner-Suomessa onnistuu parhaiten heti tappavien rautojen avulla.

Pyyntipaikan etsiminen

Minkki viihtyy pääasiassa vesistöjen varsilla, ja käyttää ravinnokseen muun muassa piennisäkkäitä, kalaa ja lintujen poikasia. Pyyntipaikkoja kannattaakin kartoittaa rantoja, tai joenvarsia, pitkin kulkemalla. Aktiiviselta minkkireviiriltä löytyy yleensä minkin jätöksiä tai jälkiä, sekä toisinaan selviä kulkureittejä.

Raudan voi asettaa suoraan minkin havaintopaikalle, mutta tämä ei välttämättä tuota parasta tulosta. Minkki saattaa saalistaessaan kulkea rantaviivaa useamman kilometrin päivässä. Mikäli rauta viritetään paikalle, jolla minkkihavainto on tehty, saattaa se olla paljonkin sivussa aktiivisemmalta elinalueelta. Tästä syystä pelkkä näköhavainto ei yksinään ole paras pyyntipaikan määrittelyssä.

Hyvän paikan löydyttyä tulee raudan asentamiseen kysyä maanomistajan lupa.

Tällä puronvarsipaikalla oli runsaasti minkin jälkiä ja ulostetta. Peurantali houkutti minkin pyydykseen parissa päivässä.

Rauta ja rautalaatikko

Heti tappavia rautoja on saatavilla sekä ’’irtorautoina’’ että kaupallisina valmisteina, joissa raudan ympärillä on valmis suojakotelo. Rautatyypistä riippumatta raudat tulee aina suojata kotelolla, joka estää esimerkiksi saukon pääsemisen rautoihin. Omavalmisteisissa rautakoteloissa kannattaa käyttää useimpien kaupallisten valmisteiden tavoin maksimissaan 70 mm suuaukkoa.

Kaupallisista ja omavalmisteisista rautamalleista voidaan erottaa kaksi päätyyppiä. Umpiperälliset, joissa on kulkuaukko vain toisessa päässä ja rauta kotelon perällä, sekä läpijuostavat, joissa on kulkureikä kummassakin päässä ja rauta kotelon keskellä. Läpijuostavat mallit toimivat erityisesti silloin, kun minkin kulkureitti on hyvin tiedossa ja saadaan ohjattua pyydyksen läpi. Umpiperällinen malli on joka paikan peruspyydys ja toimii erityisesti syötittämällä.

Pyydyksen asentaminen

Minkin luontaisiin kulkutapoihin kuuluu maastonmuotojen ja esteiden myötäily. Näitä muokkaamalla pyritään ohjaamaan minkki pyydykseen, sen sijaan että se juoksisi vierestä ohi. Tarkkaa asennuspaikkaa etsiessä kannattaa pitää silmällä luontaisia kapeikkoja, kallionreunoja tai kaatuneita puita, jotka ohjaavat minkin kulkua.

Kun lopullinen asennuspaikka on päätetty, maasto pyydyksen alta siivotaan risuista ja tasoitetaan siten että pyydys ei keiku. Asennuksen lopuksi ohjaavien maastonmuotojen eli ohjureiden avulla tehdään pyydyksen suuaukko minkin kannalta houkuttelevimmaksi kulkureitiksi. Ohjureiksi sopivaa materiaalia ovat esimerkiksi lähimaastosta löytyvät kivet tai kaatuneet puunrungot.

Minkin kulkua voidaan pyrkiä ohjaamaan rautoihin ohjuripuiden tai kivien avulla. Ohjailussa paras on läpikuljettava loukku, sillä sitä minkki voi lähestyä kummastakin suunnasta.

Syötittäminen ja hajustaminen

Minkinpyydyksen syötittämisessä tai hajustamisessa on yhtä monta koulukuntaa kuin on pyytäjiäkin. Toiset vannovat kalasyötin nimeen, jotkut taas pyytävät pelkällä saalisminkin hajulla.

Erilaisia houkuttelutapoja ja niiden yhdistelmiä kannattaa testata ennakkoluulottomasti ja vaihtaa vuodenaikojen mukaan. Lämpimällä kelillä hajusteet eivät pilaannu ja tuoksuvat voimakkaasti. Pakkaskeleillä hajusteiden teho usein vähenee, ja syötittämällä saatetaan päästä parhaaseen tulokseen.

 

Lisätietoa:

Tehopyytäjän vinkit minkin loukkupyyntiin

Varuste-esittely: minkkiraudat ja suojakotelot aloittelejoille ja kokeneille pyytäjille

Kokoaan hurjempi peto

Minkki (Mustela vison) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomen villi minkkikanta on muodostunut turkistarhoilta karanneista yksilöistä, ja nykyään minkkiä tavataan yleisesti ja runsaana koko maassa.

Minkin kaltaista pitkiin uimamatkoihin pystyvää lintuja saalistavaa näätäeläintä ei esiintynyt aiemmin Suomessa. Siksi minkin saalistuksesta ovat kärsineet erityisesti merilinnut, jotka eivät ole sopeutuneet minkin kaltaiseen petoeläimeen. Minkin syrjäyttämä alkuperäislajimme vesikko ei minkistä poiketen viihtynyt saaristoissa.

Vuonna 2019 minkki poistui riistalajiluettelosta ja siirrettiin haitalliseksi vieraslajiksi. Siirron myötä minkiltä poistui rauhoitusaika, ja sitä voidaan pyytää ilman metsästyskorttia.

Rehevillä vesillä ja rannikkoalueilla heti tappava rauta on ainoa kustannustehokas väline minkkien poistamiseen. Yksikin henkilö voi pitää useita rautoja samanaikaisesti pyynnissä ja pyytää minkkejä laajalta alueelta suhteellisen pienellä työpanoksella.

Laita siis oma sorsapaikkasi kuntoon ja alueelle minkkirautoja pyyntiin.

Kuuntele Sorkkia ja sarvia -podcastista, mitä tarvitaan onnistuneeseen vieraspetopyyntiin.

Viimeisenkin vieraspedon perään