Haukulle hiipimistä ja jännittäviä hetkiä passissa

Onko kaikilla eväät mukana? Entä koodit puhelimelle, että pystytte seuraamaan niin koiraa kuin muita metsästäjiä?

Leirin johtaja Esa Kiviniemellä on paljon huolehdittavaa aamutohinan keskellä, kun Jupon erän ampumaurheilukeskukseen Ylitorniolle majoittuneet nuoret valmistautuvat päivän jahtiin. Koska jokaisella nuorella on lisäksi nimetty ohjaajansa ja päälle lasketaan koiranohjaajat ja muut pyyntiin osallistuvat, on koolla useampikymmenpäinen joukko oranssitakkisia.

Aamupimeällä hakuun on laskettu kolme koiraa. Kun tieto hirven löytymisestä saavuttaa porukan, tunnelma sähköistyy. Aseet noudetaan asevarastolta ja porukka nousee autoihin. Viimeiset ohjeet ja matkaan.

Rippilahjana metsästyskorttia tenttimään

Vasta 16-vuotiaalla Hugo Frostilla ei ole vielä omaa asetta, mutta hänen ohjaajansa Pekka Koivisto lataa kiväärinsä Jänesvaaran kyljessä. Kuulaassa aamussa korvat kuuntelevat luonnon ääniä, mutta silmät tahtovat seurata puhelimella liikkuvaa koiraa, joka siirtyy kohti passiketjua.

–Viime jouluna tentin metsästyskortin. Vanhempani löysivät jostakin ilmoituksen tästä leiristä ja se tuntui sen verran kiinnostavalta, että ilmoittauduin mukaan. Vanhempani eivät metsästä, mutta yhden kerran olen päässyt enoni mukana Vihtiin peurajahtiin ja metsästyskorttiin valmentava kurssikin oli rippilahja enoltani, espoolainen Frost kertoo.

Hankintalupa on jo haettu ja ensi syksynä Frost toivoo olevansa mukana oman aseen kanssa, vaikka myöntää riistan ampumisen hieman jännittävän.

– Hieno kokemus tämä on ollut jo tähän asti. Täällä on niin paljon enemmän tilaa kuin etelässä ja ihmiset ovat erilaisia, avoimempia ja ystävällisiä, Frost ylistää.

Oksat paukkuen tielle

Hiljaisen juttelun keskeyttää laukaus ja kohta puhelin viestittää: ”Naarasta ammuttu!”

Puolen tunnin päästä kokoonnumme kaadolle. Niin ikään Espoosta Ylitorniolle saapunut Kaius Österman saa moneen kertaan kuvailla jännittävät tapahtumat leirikavereilleen.

– Seurasimme puhelimesta koiran liikkeitä ja kohta ohjaaja käski minun laittaa puhelimen pois ja valmistautua ampumaan. Oksat paukkuen hirvi hyökkäsi pensaikosta tieuralle vain kymmenen metriä meistä. Tähtäsin lavalle ja näin laukauksen osuvan hyvin. Se jatkoi kuitenkin menoaan ja perässä seurannut koira aloitti sitten haukun parinsadan metrin päässä sen kulkusuunnassa. Siellä se oli kuolleena!

Östermania voi 18 vuoden iästä huolimatta kuvailla kokeneeksi metsästäjäksi, sillä metsästyskortin hän on tenttinyt jo 12-vuotiaana. Asekin on tullut tutuksi, sillä kotipuolen hirviporukkaan pääsemisen ehtona on 50 laukausta liikkuvaan hirvikuvioon vuosittain.

– Lohjan sukutilallamme olen pyytänyt pienriistaa, peuroja ja hirviäkin. Tämä on ensimmäinen kertani tällaisella leirillä ja täällä on ollut tosi mukavaa! Puitteet on mahtavat ja porukka ystävällistä. Tulopäivänä keskityttiin paljon aseenkäsittelyyn ja turvallisuuteen liittyviin asioihin, mikä onkin erityisesti tällaisessa seuruejahdissa tärkeää, Österman toteaa.

Usean tahon voimainponnistus

Seuraava passitus vedetään uuteen paikkaan ja nyt Kiviniemelläkin on aikaa kertoa leirin järjestelyistä, takana kun on jo kymmenien tuntien valmistelut ennen leiriviikonloppua.

– Onhan tämä melkoinen voimanponnistus, vaikka siihen osallistuu kaikkiaan kolme järjestävää tahoa, eli metsästysseurat Jupon erä, Mellan erä sekä Ainolan metsästystila ja tietysti taustalla Suomen Metsästäjäliitto. Onneksi meillä on upeat talkoolaiset sekä ohjaajat nuorille. Tapahtuma on hieno osoitus yhteistyöstä monen toimijan välillä, Kiviniemi ylistää.

Kiviniemen mukaan into tehdä töitä nuorten harrastuksen eteen kumpuaa omasta nuoruudesta. Vaikka silloin olisi ollut hirveä halu osallistua tällaisiin tapahtumiin, ei siihen ollut mahdollisuutta. Ja nykypäivänä, kaupungistumisen myötä, ihmiset etääntyvät yhä enemmän metsästykseen liittyvistä asioista. Näin tapahtuu varsinkin, jos nuoren omista vanhemmista tai lähipiiristä ei löydy metsästyksen harrastajia. Juuri tällaisille nuorille leiri tarjoaa ainutlaatuisia elämyksiä.

Ensi vuonna uudestaan

Ensimmäinen pyyntipäivä ei tuonut lisää saalista, sillä sarvipääsonni osasi varovasti kiertää passiketjun ennen luikahtamistaan muille maille.

Jännittävät tilanteet jatkuivat kuitenkin seuraavanakin päivänä. Esa Kiviniemi kertoo, että viisi eri leiriläistä pääsi hiipimään hirvihaukulle. Yksi vasa onnistuttiin kaatamaan haukkuun ja toinen vasa passiketjusta.

Oma elämyksensä oli varmasti sekin, kun kurssilaiset pääsivät Ainolan nylkyhallilla ensin nylkemään eläimet ja sitten vielä harjoittelemaan paistin ja lapojen leikkaamista oikeaoppisesti kalvoja pitkin.

Jotakin kertoo se, että palautekyselyssä suuri enemmistö oli heti valmis ilmoittautumaan seuraavan vuoden leirille.

– Ja vaikka takki on nyt totaalisen tyhjä, pyörii mielessä jo seuraavan leirin järjestäminen. Silloin rajaamme osanottomäärän niin, että voimme laittaa puolet osallistujista koiranohjaajien mukaan ja toinen puolisko passiketjuun. Seuraavana päivänä vaihdamme osia ja näin mahdollisimman moni pääsee koettamaan koiran haukulle hiipimistä. Se nostaa sykettä!