Ajokoirat – elämäntapa

Ajokoiran suoranainen synonyymi oli ennen suomenajokoira, mutta sen rinnalle on noussut muita rotuja. Amerikankettukoira ja venäjänajokoira ovat tunnettuja erityisesti petokoirina. Ruotsalaisia hamiltoninajokoiria ja smoolanninajokoiria sekä muutamia eestinajokoiria sekä myös italianajokoiria on rekisteröity Suomessa. Kokonaan uusi aluevaltaus, ja menestynyt sellainen, ovat plottinajokoirat, joita tavataan säännöllisesti suurpetojahdeissa.

Rotukirjon laajenemisesta huolimatta pitkäjalkaisten ajokoirien suosio on kuitenkin hiipunut.

Peura-alueellakin voi ajattaa

Janakkalasta kotoisin oleva Aarre Tauru kertoo eteläisen Suomen vahvan valkohäntäpeurakannan ohjanneen ajavien koirien harrastusta matalajalkaisiin. Mäyräkoirat sekä muut matalat ajokoirat kukoistavat rekisteröintimärissä peura-alueilla.

Moni saattaa kokea pienten sorkkaeläinten tiheän kannan olevan ylivoimainen este hyvän ajokoiran kouluttamiselle. Runsaan peurakannan alueella voi olla helpompaa löytää valkohäntäpeura kuin jänis. Tauru kertoo jalostusvalinnoilla pyrittävän eroon kiinnostuksesta sorkkaeläimiä kohtaan.

– Koulutuskin auttaa, joten peura-alueilla ja poronhoitoalueellakin voi ajokoiralla metsästää, kunhan on valmis tekemään töitä sorkkaeläimen ajon kitkemiseksi.

Itsenäisesti ja ajoittain kaukanakin työskentelevän ajokoiran hankintapäätökseen vaikuttaa varmasti myös eteläisen Suomen tiheä tieverkosto ja vilkas liikenne. Riskit autokolarille ovat paikoitellen suuret. Paikannuslaitteita käyttämällä ja radiopuhelinten avulla ajokoirien joutumista autojen ruhjomiksi voidaan estää. Onneksi Suomessa riittää harvasti asuttuja seutuja ajokoirametsästykselle. Siellä harrastusta vaikeuttavat, tai jopa estävät, sudet, joiden kanta on ollut kasvussa.

Haasteita siis riittää ja ajokoiraharrastajien kokonaismäärän lasku on tosiasia. Se ei kuitenkaan himmennä hehkua, jolla ajokoirat toimeensa suhtautuvat. Joka syksy koirien irtipidon alkaessa koirat ohjaajineen suuntaavat maastoon usein heti 20. elokuuta aamuyöstä. Vain liian kuuma keli voi estää harjoitteluhaaveet.

Intohimoa ja tarinan iskentää

Vaikka ajokoiraharrastuksen kirkkaimmat loistonpäivät ovat takanapäin, ajokoiraväki suhtautuu siihen intohimolla. Monen vanhemman polven metsästäjän ensimmäiset eräkokemukset liittyvät jäniksen metsästykseen ajavalla koiralla. Usealle heistä kokemukset liittyvät kotimaiseen rotuumme suomenajokoiraan ja alkusyksyn kosteaan aamunkajoon, jossa hakeudutaan passeihin jäniksen kulkureiteille. Haunaikaiseen odotukseen, jossa jännitys tiivistyy. Ja lopulta ylösottoon, joka saa metsästäjän veret virtaamaan. Monen muistot liittyvät ajon seuraamiseen ja ajettavan kujeiden selvittelyyn.

Tuskin on sellaista aamua ajokoiraharrastajapiireissä, jolloin ei joko ajokeli tai tassujen kunto olisi esillä. Aivan ensimmäinen asia on vallitseva keliolosuhde. Koirissa on eroja ja superkeli voi olla kullekin koirayksilölle erilainen. Liian kova pakkanen, kuumuus tai kuivuus estävät jahdin tehokkaasti. Välillä valitellaan nuoren jäniksen jatkuvaa piiloutumista tai maahan varisseiden mätänevien lehtien aiheuttamaa hajujen sekoittumista. Hyvät koirat ajavat kuitenkin useammin paremmin kuin huonommat ajurit.

Yhtä usein kuin ajokelistä, keskustellaan ajokoiraharrastajien kesken tassujen kunnosta ja kestävyydestä. Tassujen kunto lienee osittain perinnöllistä, mutta hyvätkin tassut voi pilata liian karkealla kelillä ajettaessa. Kerran auenneet tassut saattavat näet helpommin vaurioitua uudelleen.

Paljon on ajokoirista tarinaa isketty ja isketään onneksi jatkossakin.

Haukku kuuluu ja kantaa

Ajokoirat arvioidaan usein haukkuäänensä ja ajo-ominaisuuksiensa perusteella. Haukun tulee olla kuuluvaa ja kertovaa. Monivivahteinen ja sointuisa ajohaukku kelpaa kuunneltavaksi muillekin kuin vain aktiiviharrastajille.

Lähestyvä haukku kertoo kuinka lähellä ajettava on perässä seuraavaa koiraa. Haukusta ja sen etenemisestä voi harjaantunut päätellä myös ajettavan riistan lajin. Ajon tulee olla sujuvaa ja katkotonta.

Metsäjänis on ajokoiralle loistava ajettava. Usein vanhakaan metsäjänis ei lähde liian kauas, jolloin ajoa voidaan seurata ja kaatomahdollisuus tulee enemmin tai myöhemmin. Tosin vannoutunut ajokoiraharrastaja harvoin on luonnossa ainoastaan saaliin saamisen vuoksi. Etenkin metsäjänis usein säästetään ja metsästysverotus kohdennetaan runsaampaan rusakkoon.

Jahdissa on kyse elämäntavasta, jonka keskiössä on ajokoira.