Ajokoirat – elämäntapa

Pitkäjalkaisilla ajokoirilla on edelleen vankkumaton kannattajakuntansa. Vaikka vain harvalle aloittavalle metsästäjälle tulee nykyään mieleen sellaisen hankinta, moni mielellään osallistuu jänis- ja kettujahtiin toisten koirilla.

Teksti Panu Hiidenmies  Kuvat Paula Grekelä, Antti Saarenmaa ja Risto Laari

Julkaistu9.11.2021

Ajokoiran suoranainen synonyymi oli ennen suomenajokoira, mutta sen rinnalle on noussut muita rotuja. Amerikankettukoira ja venäjänajokoira ovat tunnettuja erityisesti petokoirina. Ruotsalaisia hamiltoninajokoiria ja smoolanninajokoiria sekä muutamia eestinajokoiria sekä myös italianajokoiria on rekisteröity Suomessa. Kokonaan uusi aluevaltaus, ja menestynyt sellainen, ovat plottinajokoirat, joita tavataan säännöllisesti suurpetojahdeissa.

Rotukirjon laajenemisesta huolimatta pitkäjalkaisten ajokoirien suosio on kuitenkin hiipunut.

Suomenajokoirien rekisteröinnit ovat olleet laskussa, mutta ajokoirien kirjo on kasvanut. Jahtimailla voi nykyään tulla vastaan myös amerikankettukoira, venäjänajokoira, hamiltoninajokoira, smoolanninajokoira, eestinajokoira, italianajokoira tai plottinajokoira.

Peura-alueellakin voi ajattaa

Janakkalasta kotoisin oleva Aarre Tauru kertoo eteläisen Suomen vahvan valkohäntäpeurakannan ohjanneen ajavien koirien harrastusta matalajalkaisiin. Mäyräkoirat sekä muut matalat ajokoirat kukoistavat rekisteröintimärissä peura-alueilla.

Moni saattaa kokea pienten sorkkaeläinten tiheän kannan olevan ylivoimainen este hyvän ajokoiran kouluttamiselle. Runsaan peurakannan alueella voi olla helpompaa löytää valkohäntäpeura kuin jänis. Tauru kertoo jalostusvalinnoilla pyrittävän eroon kiinnostuksesta sorkkaeläimiä kohtaan.

– Koulutuskin auttaa, joten peura-alueilla ja poronhoitoalueellakin voi ajokoiralla metsästää, kunhan on valmis tekemään töitä sorkkaeläimen ajon kitkemiseksi.

Itsenäisesti ja ajoittain kaukanakin työskentelevän ajokoiran hankintapäätökseen vaikuttaa varmasti myös eteläisen Suomen tiheä tieverkosto ja vilkas liikenne. Riskit autokolarille ovat paikoitellen suuret. Paikannuslaitteita käyttämällä ja radiopuhelinten avulla ajokoirien joutumista autojen ruhjomiksi voidaan estää. Onneksi Suomessa riittää harvasti asuttuja seutuja ajokoirametsästykselle. Siellä harrastusta vaikeuttavat, tai jopa estävät, sudet, joiden kanta on ollut kasvussa.

Haasteita siis riittää ja ajokoiraharrastajien kokonaismäärän lasku on tosiasia. Se ei kuitenkaan himmennä hehkua, jolla ajokoirat toimeensa suhtautuvat. Joka syksy koirien irtipidon alkaessa koirat ohjaajineen suuntaavat maastoon usein heti 20. elokuuta aamuyöstä. Vain liian kuuma keli voi estää harjoitteluhaaveet.

Ajo on päättynyt kaatoon. Myös nuoria tulee yhä ajokoirametsästyksen pariin.

Intohimoa ja tarinan iskentää

Vaikka ajokoiraharrastuksen kirkkaimmat loistonpäivät ovat takanapäin, ajokoiraväki suhtautuu siihen intohimolla. Monen vanhemman polven metsästäjän ensimmäiset eräkokemukset liittyvät jäniksen metsästykseen ajavalla koiralla. Usealle heistä kokemukset liittyvät kotimaiseen rotuumme suomenajokoiraan ja alkusyksyn kosteaan aamunkajoon, jossa hakeudutaan passeihin jäniksen kulkureiteille. Haunaikaiseen odotukseen, jossa jännitys tiivistyy. Ja lopulta ylösottoon, joka saa metsästäjän veret virtaamaan. Monen muistot liittyvät ajon seuraamiseen ja ajettavan kujeiden selvittelyyn.

Tuskin on sellaista aamua ajokoiraharrastajapiireissä, jolloin ei joko ajokeli tai tassujen kunto olisi esillä. Aivan ensimmäinen asia on vallitseva keliolosuhde. Koirissa on eroja ja superkeli voi olla kullekin koirayksilölle erilainen. Liian kova pakkanen, kuumuus tai kuivuus estävät jahdin tehokkaasti. Välillä valitellaan nuoren jäniksen jatkuvaa piiloutumista tai maahan varisseiden mätänevien lehtien aiheuttamaa hajujen sekoittumista. Hyvät koirat ajavat kuitenkin useammin paremmin kuin huonommat ajurit.

Yhtä usein kuin ajokelistä, keskustellaan ajokoiraharrastajien kesken tassujen kunnosta ja kestävyydestä. Tassujen kunto lienee osittain perinnöllistä, mutta hyvätkin tassut voi pilata liian karkealla kelillä ajettaessa. Kerran auenneet tassut saattavat näet helpommin vaurioitua uudelleen.

Paljon on ajokoirista tarinaa isketty ja isketään onneksi jatkossakin.

Yhä useammin ajokoira saapuu suurpedon kaadolle. Lisääntyneet suurpetokannat tarjoavatkin oivallisia jahtimahdollisuuksia.

Haukku kuuluu ja kantaa

Ajokoirat arvioidaan usein haukkuäänensä ja ajo-ominaisuuksiensa perusteella. Haukun tulee olla kuuluvaa ja kertovaa. Monivivahteinen ja sointuisa ajohaukku kelpaa kuunneltavaksi muillekin kuin vain aktiiviharrastajille.

Lähestyvä haukku kertoo kuinka lähellä ajettava on perässä seuraavaa koiraa. Haukusta ja sen etenemisestä voi harjaantunut päätellä myös ajettavan riistan lajin. Ajon tulee olla sujuvaa ja katkotonta.

Metsäjänis on ajokoiralle loistava ajettava. Usein vanhakaan metsäjänis ei lähde liian kauas, jolloin ajoa voidaan seurata ja kaatomahdollisuus tulee enemmin tai myöhemmin. Tosin vannoutunut ajokoiraharrastaja harvoin on luonnossa ainoastaan saaliin saamisen vuoksi. Etenkin metsäjänis usein säästetään ja metsästysverotus kohdennetaan runsaampaan rusakkoon.

Jahdissa on kyse elämäntavasta, jonka keskiössä on ajokoira.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit

Kotimaisen rodun paremmuudet ratkotaan Kilvassa

Metsästäjä-lehti oli mukana rusakkojahdissa Etelä-Hämeessä. Janakkalasta kotoisin oleva Aarre Tauru on ollut neljätoista kertaa paikalla ajokoirien Kilvassa, jossa ratkotaan vuosittain lajin Suomen mestaruudet jäniksen ajureiden kesken.

Tauru on osallistunut kisaan omalla koirallaan, lisäksi hän on ollut mukana palkintotuomarina ja oppaana.

– Suomenajokoirien pentuerekisteröinnit ovat laskeneet. Ajokoira keikkui pitkään aivan Suomen Kennelliiton rekisteröintien kärjessä ja parhaimmillaan pentuja rekisteröitiin noin 6 000 vuodessa. Viimevuosina suomenajokoiria on rekisteröity noin tuhat pentua, kertoo Tauru.

Suomenajokoirien vuosittainen käyttöpuolen päätapahtuma on mestaruusottelu Kilpa. Ensimmäinen Kilpa järjestettiin vuonna 1937 ja sotavuosia lukuun ottamatta se on järjestetty joka vuosi. Kilpailijat valitaan siten, että kunkin kennelpiirin mestaruuskisoista pääsee kolme suomenajokoiraa lohkon valintakokeisiin. Lohkoja on neljä. Jokaisesta lohkosta kolme parasta pääsee Kilpaan, johon osallistuu automaattisesti myös edellisvuoden ajokuningas. Ottelun voittaja kruunataan Ajokuninkaaksi. Loimi on haluttu ja tavoiteltu.

Mitä mieltä olet Metsästäjä-lehden verkkoversiosta?



Vuoden 2022 viimeinen Metsästäjä julkaistiin poikkeuksellisesti vain verkkolehtenä ja keräämme kokeilusta palautetta.

Osallistu kyselyyn tästä 31.12.2022 mennessä ja voita riistakamera!